Maailmalla runsaskuituinen suomalainen näkkileipä mielletään terveysvaikutteiseksi tuotteeksi. Suomalaisen näkkileivän vienti on kasvanut vuosi vuodelta enenevissä määrin.

Presidentin linnassa itsenäisyyspäivän vastaanotolla vuonna 1961 oli ensimmäistä kertaa voileipäkakkuja tarjolla juhlaväen iloksi.

Teeaineksiksi kerättiin pääosin tuttuja villikasvien lehtiä, eniten vadelmaa. Myös muita kasveja hyödynnettiin, kuten mansikan, puolukan sekä mustikan lehtiä.

Perinteinen kakkujen klassikko, käpykakku ilahduttaa kauneudellaan ja herkullisuudellaan tekijäänsä sekä joulunajan vieraita.

Liekö pimenevät ja viileät syyskelit saaneet haikailemaan uunijuustoa. Ei kuitenkaan ole helpoin tehtävä saada käsiinsä kunnollista uunijuuston pääraaka-ainetta, ternimaitoa. Mikä neuvoksi?

Ihana superherkku, etikkasienet suppilovahveroista.

Päteekö palttuun sanonta, että rakkaalla lapsella on monta nimeä. Rössy, veririeska, prettu, verivanukas, kampsu, kisko, leppärieska, kampsu, rössö, lepäkäs.

Ihana vuodenaika. Saa taas kerätä omasta puutarhasta omenoita. Hilloketta keitellessäni olikin aikaa ideoida ja kaivella mielen kovalevyltä sisäistä reseptiarkistoa. Mitähän hauskaa pyöräyttäisi kahvin kanssa?

Kesä on parasta aikaa valmistaa hellepäivien herkkujuomaa. Omasta puutarhasta löytyy vihantaa vaikka ja minkälaista.

Kuinka palkitsevaa olikaan nähdä mieheni ilme, kun nostin ihanan, pullukaisen, kullankeltaisen tuoksuvan leivän iltapalapöytään. Voi sitä mutustelun ja onnen huokailun määrää.

Kesäkeitto on oikeasti todella hyvää, kun sen taiten valmistaa.

Tarkan markan emännille ja isännille koittaa keväänkorvalla onnen ajat. Luonnon antimia, eli villivihanneksia, hortaa keräämällä saa mainiosti täydennystä ruokaympyrään, ja aivan ilmaiseksi. Vaivannäkö on ainoa kuluerä hortaa hyödynnettäessä.

Klimppisoppa, kokkarekeitto. Nämä ovat vain muutamia nimiä, mutta rakkaalla lapsellahan niitä on tunnetusti monta. Klimppisoppa on tiettävästi saapunut jo 1800 luvun loppupuoliskolla ruokakulttuuriimme herraskartanoiden kautta kulkeutuen rahvaan pöytiin monina eri…

Keittelin iltaselle ruispuolukkapuuroa. Perinteisen mämmin ystävä kun en ole, niin muistin ihanan vanhanajan marjamämmin.

Lotta-Svärd lehdessä, kevättalvella vuonna 1938 kirjoitettiin appelsiineista, niiden c-vitamiinipitoisuudesta sekä monikäyttöisyydestä.

Pannupulla, peltipulla tai pikapulla, kuinka kukin kutsua haluaa. Helppoa ja nopeaa tehdä!

Keväiset hanget innostavat ulkoilemaan ja retkeilemään luonnossa. Mitä ottaisi välipalaksi että jaksaa?

Valmistamme Lottakanttiinin keittiössä päivittäin hitaasti haudutettua vanhanaikaista, rikotuista ohrasuurimoista valmistettua uuniohrapuuroa. Ja koskaanhan ei voi tietää kuinka paljon sitä loppujen lopuksi aamuisin menee kaupaksi, joten mitä ihmettä voisi tehdä tähdepuurosta.

Silakkalaatikkoa sotaväessä on kutsuttu ihan syystä piikkilankaesteeksi. Laatikkoon tuolloin nimittäin käytettiin suolasilakka liotettuna, siis kokonaisena.

Hävikkiruoka on suuren yleisön keskustelunaiheena ja sen määrää kaikki kovasti yrittävät tahoillaan pienentää. Tässä on oiva vinkki aiheeseen liittyen – helpot herkkusipsit!

Ruoan arvostus on noussut. Kierrättäminen niin kulutustavaroissa kuin ruokatarpeiden osalta on vallitseva trendi. Hävikkiruokaan suhtaudutaan arvostavasti niin kodeissa kuin suurtaloudessakin.

Leipä on iso osa suomalaista ruokakulttuuria ja sillä on vankkumaton paikka suomalaisessa ruokapöydässä.

Lottakantiinin maukas aronia-omenahillo.

Rättänä tunnetaan paremmin Pohjois-Savon maakunnan ruokaperinteessä. Rapsakan, hiukan makean ruiskuoren alta paljastuu kirpsakka puolukkatäyte.

Sharlotka-omenakakku oletetusti itärajan takaa Suomeen rantautunut.