Joulun odotusta pula-ajan Suomessa

Pula-aikana Suomessa joulun tunnelmaa luotiin niillä vähäisillä raaka-aineilla, joita oli saatavilla. Tämä vaati kansalta viitseliäisyyttä ja kekseliäisyyttä. Toisen maailmansodan syttyminen vuonna 1939 tyrehdytti tyystin ulkomaisen tuontitavaran kuljetukset. Monia syötäviä piti tehdä korvaavilla raaka-aineilla, jotta saataisiin loihdittua alkuperäisiä vastaavia herkkuja.

Joulun alla vuonna 1941 tuli kansanhuoltoministeriöltä ilmoitus, jonka myötä elintarvikekortilla saattoi ostaa ylimääräisestä erästä pienen määrän kahvia, sokeria sekä kimpaleen sianlihaa joulupöytään. Tämä ilmoitus toi moneen perheeseen joulun ilosanoman. Jouluateria ja sen onnistuminen toi joulun mielelle ja kielelle. Vielä kun saattoi saada nisupullan kaveriksi kupposellisen oikeaa kahvia.

Pula-aikana joulupöydän tarpeet hankittiin pääosin arjen korttiostoista etukäteen haalimalla. Elintarvikkeita oli hamstrattava ja laitettava syrjään etukäteen, koska ei ollut mitään takeita siitä, mitä elintarvikkeita oli milloinkin saatavilla, vaikka elintarvikekortissa varaa hankintoihin olisi ollutkin.

Perunoita tuodaan kellarista suojasään aikaan (Erkki Vuotilainen, Museovirasto)

Hyvä lykky oli kuitenkin, että jouluiset perinneruoat olivat kasvisvoittoisuutensa vuoksi suhteellisen helposti hankittavissa. Kalaa pyydettiin meristä ja järvistä ja säilöttiin kuivaamalla sekä suolaamalla. Kasviksia kasvatettiin kaupungissakin kaikilla mahdollisilla viljelyyn kelpaavilla tilkuilla, parvekkeilla ja ikkunalaudoilla. Joulun kinkkulihan hankinta oli sitten haastavampaa, mutta porsaitakin nähtiin kerrostaloasunnoissa. Kanat, kalkkunat, hanhet ja kaniinit olivat paljon yleisempiä kaupunkioloissa.

Maaseudulla pula-aika ei tuonut aivan yhtä suurta haastetta ruokatarvehankinnoissa. Jos perheessä ei vaikka ollut lehmiä vaan vaikkapa kanoja, saattoi kananmunilla saada vaihdetuksi voita ja maitoa omalle perheelle. Vaihtotalous olikin suurta valttia. Kuitenkin kaikki tuotanto, jonka maasta ja karjasta sai irrotettua, oli tarkasti tilitettävä valtiolle. Oman talouden käyttöön sai jättää perheen koon mukaan tarkasti määritellyn osan, muu meni pienellä vastikkeella säännellysti kansanhuollon kautta tasapuolisesti jakoon.

Lahjoista ei osannut sen paremmin uneksiakaan. Itse nekin oli tehtävä. Suunnatonta riemua tuotti pehmeät paketit, joissa saattoi olla lämpimät lapaset, myssy tahi kaulahuivi. Eikä haitannut, vaikka ne oli neulottu lumppulangasta. Lumppulankaa saatiin esimerkiksi harsitusta villapaidasta, joka purettiin ja sen lanka käytettiin uudelleen.

(Aarne Pietinen Oy, Museovirasto)

Tästä aiheesta voisimme sujuvasti matkata toviksi 7-vuotiaan pikku-Elman joulun odotukseen.

Elma oli reipas ja tomera tytön tyllerö. Hänen äitinsä Matleena oli lähtöjään maatalon tyttäriä ja muuttanut kaupunkiin naimakaupan myötä. Kaarlo oli näet vakavaraisen paperitehtaan insinöörismies ja näin ollen hyvä naimakauppa, kuten paappa oli todennut.

Sota muutti kaiken, kun isä-Kaarlo joutui lähtemään sotaväkeen. Elma lähti perheensä kanssa äidin kotitilalle, koska isän olisi helpompaa olla, kun hän tietäisi perheensä olevan tallessa vaimonsa kotitilalla. Joulu olikin oven takana, joten perhe matkusti maalle vain vähän tavallista aikaisemmin. Elmaa tämä ei haitannut ollenkaan, koska mummolassa oli aina hauska visiteerata.

Maalla joulu tehtiin kaikille, myös navetan ja tallin väelle. Paappa aina sanoi, että yhtä lailla ovat tärkeitä luontokappaleet kuin me ihmisetkin. Osaa se vanha-Pollekin arvostaa puhdasta olkipetiä, samoin kuin me ihmiset arvostetaan sitä, että naisväki vaihtaa uudet oljet patjoihin, pesee pellavat, kuuraa lattiat, ripsii hirret ja muutoinkin pirtissä hääräävät ja huseeraavat, puunaavat ja puleeraavat. Näin joulun tullen on puhtoista ja mukavaa.

Joulun odotus on aina jännittävää aikaa. Uusia, kauniita kynttilöitä tulisi valaa vanhoista pätkistä ja syysteurastusten laardista adventtia ja joulukuusta varten. Joulupuun olkikoristeet olivat myös Elman vastuulla, koska hän oli niin tarkka ja näppäräsorminen. Nyt tuli kuitenkin auttaa mummoa ja äitiä joulun parhaassa pestissä, nimittäin leivontahommissa. Joulun odotus aloitettiin ensimmäisenä adventtina, jolloin maisteltiin ensimmäiset piparkakut ja aamulla adventtikirkossa päästiin laulamaan Hoosiannaa.

Paappa sanoo, ettei se sota niin tunnu täällä mettätaipaleen takana. Äidistä vain näkee miten mieltä kovasti kaihertaa, kun rintamalta ei tule niin usein kirjeitä, mutta kenttäposti kulkee omalla painollaan. Elmasta joulun paras lahja olisi, jos isä pääsisi jouluksi kotiin. Se voittaisi jopa ne herkulliset piparkakut, joita pakattiin isän joulupakettiin äidin kutomien sukkien ja paapan tupakoiden kanssa, tuomaan joulumieltä sinne jonnekin.

Perinteisen joulunvieton ruoat ja tarjottavat ovat nykypäivänäkin hyvin samankaltaisia kuin ennen vanhaan. Suuria mullistuksia ei ole koettu jouluruokaperinteessä, mutta jokaisella tietysti on omat suosikkinsa, jota ilman joulua ei tule. Leipomuksista on pysynyt tortut, piparkakut, maustekakut, pullasta nisset ja nasset.

Nykypäivänä niitä on hitusen helpompi leipoa, kun on raaka-aineita, jos jonkinlaisia saatavilla. Ja jos ei ehdi tai osaa itse leipoa, voi monia herkkuja ostaa valmiina esimerkiksi Tuusulan museokahvila Lottakanttiinista. (www.lottamuseo.fi/lottakanttiini)

Joulun saa nykyään onneksi vähemmällä vaivallakin aikaiseksi. Iloksenne laitan muutaman vanhan reseptin, jos vaikka haluatte kotosalla leipoa.

Hyvää joulun odotusta kaikille!

Bostonkakku 1940-luvulta

• 250 g keitettyä perunaa
• 250 g vehnäjauhoja, jos ei vehnäjauhoja ole kokomäärää, niin mitä vain jauhoa lisäksi
• sokeria, maun mukaan
• ripaus suolaa
• 3 tl leivinjauhetta
• 1 kananmuna
• luumuhilloa, sosetta tai marmelaatia, marmelaati parasta

Sekoita kuivat ainekset
Jäähtyneet perunat hienonnetaan hyvin ja lisätään kuiviin aineksiin sekoittaen tasaiseksi taikinaksi
Kananmunan rakenne vatkataan rikki ja se lisätään edelliseen taikinaan
Annetaan taikinan huilata viileässä tovin verran
Jäähtynyt taikina kaaviloidaan suorakaiteen muotoon, noin puolen sentin vahvuiseksi levyksi. Kaaviloidessa voi käyttää jauhoja apuna, jottei taikina tartu pöytään.
Levyn päälle levitetään tasaisesti luumuhilloa, sosetta tahi marmelaatia.
Kääritään levy rullaksi ja leikataan noin 5 cm paloiksi
Palaset asetellaan reunoja kiertäen ja keskelle muutama voideltuun paistovormuun
Voidellaan esimerkiksi kananmunalla, maidolla, kahvilla tai rasvalla, mitä sattuu olemaan saatavilla *
Päälle voi ripottaa hienosokeria, jos saatavilla
Paistetaan hyvässä lämmössä (200 asteessa noin 20-30 min uunista riippuen), kunnes kohonnut ja kullankeltainen

Joulunkakku vähistä aineksista

• 2 kananmunaa
• 6 rkl sokeria
• ½ kahvikuppia kuumaa vettä
• 3 rkl perunajauhoja
• 3 rkl vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhoja
• 2 rkl luumumarmelaatia
• ½ tl kanelia, inkivääriä, muskottia, kardemummaa, pomeranssia tai muuta joulunmaustetta
• Kakkuvormun voiteluun rasvaa ja korppujauhetta

Vatkaa kananmunat ja sokeri hyvin vaahdoksi
Lisää hiljakseen vatkaten kuuma vesi ja luumumarmelaati joukkoon
Kuivat ainekset sekaisin erillisessä kulhossa
Kuivat ainekset siivilöidään muna-sokeriseokseen samalla varovasti sekoitellen
Taikina kaadetaan jauhotettuun vormuun ja paistetaan uunin keskitasolla 175 asteessa vajaan tunnin, tahi tunnin uunista riippuen
Puisella tikulla voi kokeilla kypsyyttä loppuvaiheessa. Kun ei taikina tartu tikkuun, on se kypsää
Anna kakkuvormun jäähtyä rauhassa ennen kumoamista, jotta irtoaa paremmin eikä hajoa
Kaakku kannattaa leipoa muutamaa päivää ennen aattoa, niin ehtii maut tasaantua ennen tarjoilua

Artikkelikuva: SA-kuva