Vierailijan kynästä – Pete Suhonen
Lottien merkitys ilmapuolustukselle oli merkittävä. Lotat toimivat ennen kaikkea tähystäjinä, mutta helsinkiläinen erityspiirre oli lottien aseistaminen, kun Suomen ilmapuolustuksen toimintaa tehostettiin keväällä 1944. Miespulassa osa valonheitinpattereiden miehistöstä korvattiin lotilla.
Kesän 1944 valonheitinkursseilla koulutettiin noin 150 lottaa, joista muodostettiin 14. valonheitinpatteri llmatorjuntarykmentti 1:een. Se oli ensimmäinen ja viimeinen naisista kokoonpantu, sotilaallisesti toimiva ja taisteluvastuuta kantamaan tarkoitettu perusyksikkö. Valonheitinlotat ja valonheittimet sijoitettiin Munkkiniemen, Kilon ja Leppävaaran suunnille.
Kuva: Lottamuseon kokoelmat / Valonheitinlotta kesällä 1944
Lottien asekoulutus nosti voimakkaita tunteita Lotta Svärd -järjestössä. Aiemmin esimerkiksi ylipäällikkö Mannerheimin kanta naisten aseistamiskysymykseen oli ollut kielteinen. Hän sanoi odottavansa naisilta apua sairaanhoidossa, vaatteiden valmistuksessa, kodin ja konnun huoltamisessa sekä niiden lohduttamisessa, jotka ovat rakkaimpansa menettäneet. Valonheitinkurssilla opeteltiin ampumaan, kun kurssia oli käyty kaksi viikkoa. Lottien henkilökohtaisena aseena oli italialainen Terni-kivääri, joka oli kevyt ja pienikokoinen ase. Helsingin suurpommituksiin valonheitinlotat eivät ehtineet osallistua.
Kuva: Lottamuseon kokoelmat / Ryhmänjohtaja Liisa Kaila ja valonheitinlotta kivääri selässä
”Herne- tai hernesosekeittoa”
Valonheitinlottien muonahuolto järjestyi rykmentin keittiöstä tai itse tehden. Valonheitinkurssilla Laajasalon Vartiosaaressa ollut Pirkko Hiirla on muistellut työvuoroaan muonittajana. ”Kaadoin vahingossa silakkalaatikon nurinpäin lattialle. Laitoin nopeasti ainekset takaisin vuokaan, parhaimman näköiset perunat päälle. Kovasti ruokaa kehuttiin.”
Useimmiten ruoka saatiin kuitenkin suoraan lautaselle. Lotta Anja Andersson muisti Lotta Svärdin puheenjohtaja Fanny Luukkosen vierailun Laajasaloon. Kunniavartion jälkeen ”tarjoiltiin vehnäjauhoakastiketta tavallisen ruisjauhokastikkeen sijasta.”
Kilo 2 -heitin sijaitsi Hagalundin pellolla. Lotat majoittuivat parakkeihin ja telttaan.”Ruokailimme parakin pöydän ääressä. Ruoka tuotiin meille rykmentin keittiöstä, kun keittomahdollisuuksia ei ollut. Myös vesihuolto oli kuljetuksen varassa”, Liisa Wartiovaara on muistellut. Ruoka tuotiin kuorma-autolla puolen päivän aikaan ja samalla kuorma-autolla lotat pääsivät lomapäivinä kaupunkiin.
Kuva: Lottamuseon kokoelmat / Valonheitinlottia koulutuksessa
Annikki Hovila oli Kaarelassa Käärme-peitenimellä tunnetun heittimen kuuntelija. ”Asuimme teltassa. Ruokavalio oli: joka toinen päivä hernekeittoa, joka toinen päivä hernesosekeittoa.”
Ulkonuotiolla lotat saattoivat paistaa räiskäleitä. Lisäruokaa lotat saivat käydessään lomapäivinä kotonaan. Asemapaikkoihin saapui ruokapaketteja. Lotta Marja-Terttu Maijala toivoi esimerkiksi kotoa korvikkeen kanssa nautittavaksi voita, hiivaleipää, pullaa ja kakkua.
Aselevon astuttua voimaan valonheitinlotat kotiutettiin syksyllä 1944.
Teksti: Pete Suhonen / teksti julkaistu aikaisemmin: Suurpommitukset 1944 -lehti, kustantaja Sotien 1939–1945 pääkaupunkiseudun perinneyhdistys ry.