Lottien astiastot

Muonitus ja kahvitus, nykykielellä catering, oli lottatyön keskeisintä työkenttää. Paikalliset lottaosastot ja jopa kyläosastot hankkivat yhdistykselleen oman astiaston. Ensimmäinen astiahankinta olivat yleensä kahvikupit. Valkoisissa kahvikupeissa ja aluslautasissa oli sininen lottamerkki, nimi Lotta Svärd tai kirjaimet LS. Useimmiten kupeissa oli paikkakunnan tai kylän nimi. Kun lotat hoitivat muonitusta isoissa tapahtumissa, oli tärkeää pystyä erottamaan oman osaston kupit. Lotta-Svärd -järjestön lakkauttamisen jälkeen lottakupit ja muut lotta-astiat muodostivat suuren osan paikallisosastojen irtaimistosta. Lotta-astioita kätkettiin ja rikottiin, mutta myös jaettiin muille yhdistyksille tai paikallisosaston jäsenten kesken.

Polkupyörä – naisen korvaamaton ystävä

Kaksipyöräinen kulkuväline Polkupyörät ilmestyivät Suomen teille 1890-luvulla. Jotkut tekivät tuolloin vielä pyöränsä itse. Tekninen kehitys ja hintojen lasku mahdollistivat pyörän hankinnan 1900-luvun alussa yhä useammalle. Pyöränomistajien määrä nousi 15 prosenttiin väestöstä 1920-luvun lopulla ja 30 prosenttiin 1930-luvun loppuvuosina. Polkupyörämerkkien nimet – ikkuna kadonneeseen Suomeen Suomessa oli 1920-luvulta 1960-luvulle hämmästyttävä määrä pieniä pyöränvalmistajia. Kalevi Lepon teoksessa ”Suomalaisia…

Kun kanttiini lakkasi toimimasta

Joensuussa 23.11.1944: ”Niin lienee sitten synkästi asiat että järjestö lakkaa, koska sieltä sellaisia tuulahduksia kuuluu, vaikka täällä ei kyllä tietäisi mistään mitään. – Tänne Joensuun varastoon jää tulitikkuja, pesupulvereita, kaljajauhetta ja paperitavaraa sekä omsaa talossamme olevat vähäiset tavarat. – Olemme koettaneet toimia parhaan järkemme mukaan. Ilolla otettaisiin ohjeita vastaan. – Toivottavattavasti emme nyt tee korvaamattomia möhläyksiä.”

Maijan käsityömuseo – museosuunnitelmia ja kansanomaisen esineistön keruuta Itä-Karjalasta

Jatkosodan ensimmäisenä syksynä 1941 Suomi oli valloittanut talvisotaa edeltäneen rajan takaa laajan alueen, josta käytettiin käyttää nimitystä Itä-Karjalan sotilashallintoalue. Alue oli tarkoitus liittää osaksi ”Suur-Suomea” ja sen suomensukuinen ”heimokansa” kasvattaa suomalaisiksi. Suomalaisviranomaiset suunnittelivat innolla Itä-Karjalan tulevaisuutta. Myös alueen menneisyys kiinnosti. Itä-Karjalan kansanperinne ja kansanomainen esineistö, joka oli kiehtonut suomalaisia 1800-luvun karelianismista ja 1900-luvun alun heimoaatteista…

Lääkintälottia sorsajahdissa

Lääkintälottien tehtäviä rauhan ja sodan aikana esitellään maaliskuussa 2019 avautuvassa Lottamuseon näyttelyssä ”Harmaat sisaret – lääkintälottien tarina”. Joskus yksittäinen esinekin voi toimia kurkistusaukkona lääkintälottien työtehtäviin ja työoloihin. Lottamuseon kokoelmista löytyy kanneton ja kellastunut ”Lottatyttö komennuksella”-kirja. Tuomi Elmgren-Heinosen kirjoittama lottaromaani ilmestyi vuonna 1941. Kantensa menettänyt kirja on ollut mahdollisesti läksiäislahja uuteen komennuspaikkaan siirtyvälle lottatoverille tai sotasairaalan…

Jäämerentietä Petsamoon

Petsamo tunnetaan Suomi-neidon itäisenä, menetettynä käsivartena. Petsamo liitettiin Venäjästä Suomeen Tarton rauhassa vuonna 1920. Pieni koillisosa Petsamoa luovutettiin takaisin Neuvostoliitolle talvisodan jälkeen Moskovan rauhassa vuonna 1940. Jatkosodan päättäneessä Moskovan välirauhansopimuksessa 1944 koko Petsamo oli luovutettava Neuvostoliitolle. Petsamon väestö on harjoittanut perinteisesti kalastusta ja poronhoitoa. Etnisesti väestö on kirjavaa. Siihen on kuulunut suomalaisia, kolttia, saamelaisia, karjalaisia,…

Schwester Ruth

…ja nyt oli edessäni se matka Tornio-Haaparanta-Tukholma, minkä niin moni matkamies siihen aikaan joutui tekemään. Tämä tapahtui joulukuun keskivaiheilla 1915. Hausjärveläisen aateliskartanon tytär Ruth Munck (1886-1976) seurasi vuonna 1915 suomalaisia jääkäreitä Ruotsin kautta Saksaan ja toimi siellä sairaanhoitajana ensimmäisen maailman sodan aikana aina helmikuuhun 1918 saakka. Lähtiessään Saksaan Ruth Munck oli 29-vuotias valmis sairaanhoitaja, joka…