Niukkuudesta hyvinvointiin
Säännöstely toimi ostokorttien avulla. Säännöstelyn alkaessa tarvittiin vain yksi ostokortti mutta vähitellen yhä useamman tuotteen jouduttua säännöstellyksi kasvoi myös ostokorttien määrä. Pahimmillaan vuonna 1946 saattoi olla yhdellä henkilöllä käytössään 53 erilaista ostokorttia, kutakin elintarviketta tai kulutushyödykettä varten omansa. Ostokortit pyrittiin kehittämään sellaisiksi, ettei niitä voitu väärentää tai muuten väärinkäyttää.
Elintarvike- ja kulutustavaratilanteen uskottiin parantuvan nopeasti sodan päätyttyä, mutta toisin kävi. Sotakorvausteollisuuden alkuun saattamiseksi tarvittiin kivihiiltä, raakaterästä ja voiteluöljyä. Ruoka-aineiden tuonti sai odottaa. Tuonnin lähes täydellinen tyrehtyminen pahensi tilannetta kaikkialla Suomessa. Ankara tavarapula vaikeutti siviilielämään paluuta sota-ajan jälkeen.
Suomen sosiaalidemokraatti 16.6.1947
Koska kauppojen hyllyt ammottivat tyhjyyttään, siirtyivät suomalaiset pakon edessä vaihdantatalouteen. Jotain saadakseen oli tarjottava jotain muuta tilalle. Sanomalehtien sivut täyttyivät lukuisista pikkuilmoituksista, joissa myytiin, ostettiin ja vaihdettiin kaikkea mahdollista.
Kansanhuoltoministeriö kävi tarpeettomaksi vuonna 1949. Tultaessa 1950-luvulle pulaa oli enää vain joistain silloisista ylellisyystuotteista, kuten nailonsukista ja kotitalouskoneista sekä henkilöautoista. Viimeiset ostokortit jäivät pois käytöstä kahvin vapautuessa säännöstelystä talvella 1954.
Viina kortilla
Alkoholin saatavuutta oli Suomessa rajoitettu itsenäisyyden alkuajoista lähtien, mikä jatkui myös sotien jälkeen. Alkoholin säännöstely ei johtunut niinkään tavaran puutteesta vaan ns. sosiaalisista syistä. Vuonna 1943 annettiin asetus, jonka mukaan jokainen Alkon asiakas rekisteröitiin ja kortistoitiin.
Alkoholijuomien ostajan oli anottava myymälätodistusta, joka myönnettiin vain yhteen tiettyyn myymälään. Viinakortissa oli ostajan valokuva, ja se kävi henkilöllisyystodistuksesta. Näitä kortteja ei myönnetty kaikille halukkaille. Joka kerran Alkossa asioidessaan joutui esittämään viinakorttinsa, johon lyötiin leimasimella päivämäärä. Myymälätodistus voitiin ottaa asiakkaalta pois esim. silloin, kun asiakas tuli päihtyneenä Alkon myymälään tai jos asiakkaan myymälätodistuksessa oli tarkkailijoiden mielestä liikaa leimoja. Juopuneena putkaan joutuminen johti myös viinakortin menettämiseen.
Kuva: Suomen Kuvalehti No 11 vuodelta 1946
Alkoholin myyntirajoitukset johtivat lieveilmiöihin, kuten omatekoisen pontikan keittoon. Omatekoinen alkoholi ei aina ollut puhdasta, vaan markkinoilla oli myös myrkyllistä viinaa. Useita ihmisiä vuodessa kuoli pontikan juonnin seurauksena 1950-luvulla. Suomalaiset olivat kuitenkin vielä 1950-luvulla varsin raittiita. Suomalaisten alkoholin kulutus oli pienin Euroopassa. Alkoholin tilastoitu kulutus oli alle 2 litraa asukasta kohden vuonna 1950.