Kesä ja rikkaruohot. Mutta miten me oikeastaan määrittelemme käsitteen rikkaruoho? Yleensä kiusallinen kasvi, joka puskee esiin paikassa, jossa sitä ei kaivata. Mutta olisko noista vihreistä kiusankappaleista muuhunkin kuin lehtikompostorin typpiravinteeksi, johon ne kyllä soveltuvat oikein mainiosti? On tosin huomioitava, että varsinkin juurten olisi hyvä antaa kuivua kunnolla ennen kompostiin hautaamista.
Yleisimpien puutarhojemme rikkakasvien eli voikukan, nokkosen ja vuohenputken käytöstä ravintona on kirjoitettu tässä blogissa, mutta nokkonen soveltuu käytettäväksi paitsi nuorena ruoanlaittoon, myös varttuneempana typpilannoitteen ja tuholaistorjunta-aineen raaka-aineeksi.
Miten pitää istutukset, käytävät ja kasvimaat puhtaina rikkakasveista?
Leikillisesti sanotaan, että ainoa varma keino siihen on päällystää piha asfaltilla, mutta mietitäänpä muutamia yksinkertaisia niksejä, jotka helpottavat niiden siistinä pitämistä.
Ensinnäkin kannattaa huomioida voisiko paljaalle mullalle, johon vieraat varsinkin tuulen mukana leijailevat siemenet itävät mielellään, tehdä jotakin. Yksinkertaisia konsteja ovat perinteisen kuori- tai värjätyn koristekatteen käyttäminen, paljaan maan peittäminen kivillä tai ikivihreiden ja rehevin peittokasvien kuten rönsynsikan, pikkutalvion tai kurjenpolvien käyttäminen.
Entäpä ne kivituhkakäytävät? Niitä on vaikea pitää niin tiiviinä, ettei mikään niihin juurtuisi, mutta eräs konsti on valella hiekan pinta 1:2 vahvuisella etikka-vesiliuoksella esim. kerran kuussa tai tarvittaessa. Ruohonleikkuujätteen kertyminen käytäville kannattaa estää mahdollisuuksien mukaan.
No miten kannattaisi menetellä niiden nurmikon kautta hyökkäävien juolavehnien, apiloiden, rönsyleinikkien ja muiden juuririkkojen kanssa? Kukkapenkkien kanttaamiseen on kyllä omat työkalunsa olemassa, mutta jos on valmis näkemään vaivaa voi penkin ympärille rakentaa ns. juuriesteen. Täytyy vain muistaa kaivaa ensin tarpeeksi syvä oja sillä heinät ja vuohenputket voivat työntää juurensa melko syvälle ja pienistäkin raoista. Juurieste voidaan tehdä vaikkapa painekyllästetyistä lankuista, jolloin penkistä saadaan suoralinjainen. Myös luonnonkiviä voi käyttää varsinkin, jos penkki on pyöreälinjainen.
Yksinkertaisen tehokas voikukkarauta on usein paras ase perattaessa hankalia paikkoja kuten sokkelien vierustoja.
Jos kuitenkin käy se kaikkein ikävin
Jos se voikukka tai vuohenputki putkahtaa keskelle isoa perennamätästä, mistä sitä ei saa poistettua sitten millään ilveellä niin voi aina pohtia, olisiko hyvä ajatus jakaa kasvi. Esimerkiksi siperiankurjenmiekka ja päivänlilja kestävät hyvin jakamista. Tähän ei kuitenkaan kannata ryhtyä milloin tahansa vaan mieluiten elo-syyskuussa, jolloin mukana mahdollisesti olevat krookukset ja tulppaanit on muutenkin hyvä uudelleenistuttaa. Samassa yhteydessä kompostiakin voidaan tyhjentää kasvualustan parantamiseksi ja lisätä samalla tarvittaessa kalkkia. Kalkin sekoittaminen kasvualustan sekaan pinnalle ripottelemisen asemasta on muutenkin kannattavaa, sillä varsinkin rakeisen kalkin käyttö pintalevityksenä suosii lehtokotiloita.
Tässä yhteydessä mainittakoon, että perinteisten villirikkojen lisäksi myös monet alun perin koristekasveiksi istutetut kasvit saattavat levitä riesaksi asti. Onkin hyvä pohtia etukäteen, halutaanko kunkin kasvin pysyvän siististi omalla kohdallaan vai peittävän alueensa laajemmalti. Voimakkaasti siementävistä tai maavarrella leviävistä lajeista voisi mainita ainakin vuohenkellon ja kotkansiiven. Myös museon nurmikoita somistava kaunokainen, eli bellis on aikoinaan lähtenyt alkuperäisen huvilan puutarhan kukkapenkistä.
Kotkansiipi on komea ja peittävä luonnonkasvi varjoon, mutta leviää helposti vahvalla maavarrellaan vaikka pihalaatoituksen alle.
Pääkuva: Lusto – Suomen Metsämuseo, Peitsa Mikolan kokoelma / CC BY 4.0
