Hyvähän se olisi, jos Suomen naiset suhtautuisivat hieman järkevämmin jalkinekysymykseen, meillähän tuhlataan jalkineihin aivan tuhottomasti. Monesti kuuleekin ulkomaalaisten ihmettelevän naistemme kenkäkulttuuria. Kysellään miksi kenkä, joka on tarkoitettu kevyeksi huonejalkineeksi, on meidän leveysasteellamme joutunut yleiseen ulkokäyttöön, aivan kuin ei täällä valmistettaisi kunnollisia kävelyjalkineita.
Jos jätämme lähemmin koskettelematta sen seikan, mitä naisihmisen terveys sanoo siitä, että ruumiin koko päivän pitää keikkua kapeiden ja korkeiden kantojen varassa ja jalan ottaa monet tuhannet askeleensa vain peräti ohuiden pohjien suojaamina, sade- ja räntäsäällä vielä kaiken päivää märkänä ollen – niin täytyy meidän sanoa, että tuollainen jalkojensa verhoaminen on ääretöntä tyylittömyyttä, kaikista lievintä arvostelumuotoa käyttääksemme.
Kuinka suomalaiselta naiselta, joka juuri pukeutumisasioissa niin ylen herkästi ottaa oppia ja matkii suuren maailman naisia, tässä asiassa, on jäänyt huomaamatta, että hyvään tapaan kuuluvat ennen kaikkea järjelliset jalkineet. Ulkona, siis maanteillä, kaduilla jne. kuljetaan ”kävelykengissä”, jotka ovat valmistetut juuri ulkona liikkumista varten. Ne ovat siis kestävästä nahasta, jaloille mukavan muotoiset ja varustetut kävelyyn sopivilla pohjilla ja kannoilla.
Mutta huomattavaa on, ettei mikään tavallinen kenkä pysy mallikkaana eikä kauniina, jos sillä polskitaan sateessa ja rapakossa, näihin olosuhteisiin tarvitaan paksuja rasvanahka- tai muuten vedenpitäviksi valmistettuja jalkineita. ”Kävelykengät ovat myös ainoat luvalliset matkakengät. Kuka viime kesänä huomasi tarkata laivoissa ja junissa naistemme jalkineita? Vaaleita, hempeänvärisiä ”skuureja” kaikkialla, vaikka toisinaan ollaan hengenvaarassa kapeiden kantojen tarttuessa laiturin koloihin ja junavaunujen rappusiin.
Mitä varten sitten on olemassa nuo lukemattomat mallit ja laadut niin sanottuja kautokenkiä? Ne ovat kevyitä huonejalkineita. Nyt edessä olevana vuodenaikana ne ovat ehdottomasti mahdottomia muualla kuin huoneissa käytettäviksi.Ken tällaiset kenkänsä tahtoo säilyttää mallikkaina ja siroina, ei koskaan kävele niillä pitkiä matkoja. Huonejalkineiksi ne taas puolestaan ovat erittäin sopivia siroutensa ja keveytensä puolesta. Sanotaan, että jaloille on suorastaan lepoa, jos sitä päivän aikana muutetaan erilaisiin jalkineisiin.
Ja sitten ne kaikista korkeakantaisimmat jalkineemme, jotka saattavat olla milloin hopealle, milloin kullalle vivahtavia, ne me vedämme jalkoihimme vain suurimpiin iltakutsuihin lähtiessämme, emmekä niiden vanhoiksi ja nukkavieruiksi tultua edes vahingossakaan vie niitä kävelyteille murehtimaan vanhuuttaan. Sillä se, jolla on varaa hankkia erikoiset juhlakengät, huolehtii myöskin siitä, että hänellä aina on oikeat, reilut kävelykengät.
Kotiliedelle kirjoittanut Mary Ollonqvist. Julkaisti Kotiliedessä No 20 vuonna 1930.
