Kasveilla on tunnetusti oma vaikutuksensa ympäristön viihtyvyyteen, se tiedetään sekä kaupunkiarkkitehtuurissa että kotien sisustuksessa. Niinpä useimmissa kodeissa on ainakin jonkinlainen huonekasvi. Mutta miten kotien kasvivalikoima ja niiden hoito on muuttunut viimeisen vuosisadan aikana?
Moni hankkii valmiiksi kukitettuja ruukkukasveja kuten joulutähtiä, joulukaktuksia, amarylliksiä ja paavalinkukkia lyhytikäisinä ”kausikukkina” jotka heitetään menemään pian kukkien lakastuttua. Ennen vanhaan ruukkukukat olivat tosin kalliimpia ja niitä kannatti pitää hengissä pidempään, toisinaan jopa sukupolvelta toiselle. Nykyisenä aikana jolloin esim. hiilijalanjälkeä yritetään tietoisesti pienentää, tätä tapaa voitaisiin jälleen elvyttää.
Rehevä viherkasvi Heinilän tuvan ikkunalla Tuusulan Siippoon kylässä (Museovirasto)
Mikä on hyväkuntoisten viherkasvien salaisuus?
No mikä sitten oli ja on noiden vuosia kukoistaneiden palmujen, huonekuusien, asparagusten, verenpisaroiden ja myrttien (joista viimeistä tavattiin kasvattaa varta vasten ns. morsiusmyrtiksi) salaisuus? Miksi se pelargoni kukki niin nätisti mummin ikkunalaudalla? Rakkautta ja lantavettä, sanoisivat vanhat viherpeukalot. Kasvit elävinä olentoina kaipaavat menestyäkseen kotioloissa yhtä säännöllistä ja asianmukaista hoivaa kuin lemmikkieläimet.
On totta että nykyisissä kodeissa joissa ilma on varsinkin talvella kuivaa ja lämmintä on vaikea tarjota sitä 7-10C talvehtimislämpötilaa joka olisi useimmille kasveille suositeltavaa ainakin kukkimisen kannalta. Tällöin onkin oleellista suojata niitä vedolta, ylikastelulta ja liian kuivalta huoneilmalta. Jälkimmäiseen ongelmaan on oiva niksi panna vesiastia ruukun viereen josta haihtuva kosteus kostuttaa myös ilmaa kasvin ympärillä mikäli ei halua käyttää sähköisiä ilmankostuttimia.
Lehti- kilpi- ja villakirvat ja ansaripunkit ovat huonekasvien ja kasvihuoneiden ikiaikainen harminaihe. Jokainen muistaa varmaan tutun sloganin: Raid tappaa ötökät kotona ja puutarhassa. On noista pikku kiusankappaleista yritetty päästä ennen vanhaan jos jonkinlaisilla keinoilla ja aineilla. Tehoaineina on käytetty niin desinfiointiainetta, nikotiinia kuin lipeääkin. Mäntysuopaliuos on monille tuttu ja kokeiltu keino niin ikään. Nykyään on saatavilla yhdistettyjä lannoite- ja tuholaistorjuntapuikkoja. Myös nokkos- tai raparperivettä suositaan. On kuitenkin huomattava, että hyvin lannoitettu ja hoidettu kasvi, joka saa paljon raikasta ilmaa, saa paljon pienemmällä todennäköisyydellä tuholaisia kuin huonovointinen.
Villakilpikirva on sitkeä tuhohyönteinen, jota on ennen vanhaan torjuttu kovemmillakin aineilla.
Mitkä siis ovat kasvien hyvinvoinnin kannalta oleellisia tekijöitä? Keväällä kunnollinen mullanvaihto ja jakaminen vahvajuurisille kasveille kuten parsoille, vehkoille ja rönsyliljoille tekee hyvää, osittainen eli vain pintamullan vaihto taas pienempijuurisille kuten palmuille ja kaktuksille. Mullanvaihdon yhteydessä voidaan käyttää pitkään vaikuttavaa multaan sekoitettavaa lannoitetta kuten kahvinporoa, kanankakkaa ja sarvilastua. Sarvilastua onkin hyvä käyttää sillä mullan ph-arvo laskee kasvukauden aikana jos sitä pidetään tasaisen kosteana. Lisäksi varsinkin kukkivat kasvit tarvitsevat kasvukaudella fosforia.
Kuinka saada siis ns. kausikukat selviämään vuodesta toiseen?
Jalohortensiat, ruukkuruusut, daaliat ja kannat voidaan säilyttää juurakkoina esim. turpeeseen pakattuina ja kevyesti kasteltuina viileässä paikassa kuten autotallissa, ilmastoidussa kellarissa tai vaikka parvekkeella. Jälkimmäinen mielellään styrokslaatikolla suojattuna. Myös verbenasta eli rautayrtistä voi ottaa kesällä pistokkaita juurtumaan ja talvettaa taimia valoisalla ikkunalla. Tällöin on, niin kuin kasveja yleensäkin varottava kastelemasta liikaa. Ulos siirtäminen on syytä tehdä loppukeväällä varoen, ensin totuttaen kasveja ulkolämpötilaan ja oltava tarkkana hallan suhteen.
Joulutähti, monelle niin rakas joskin lyhytikäinen kodin somistus on mahdollista saada pärjäämään pidempäänkin. Tärkeää on suojata kasvia vedolta ja kylmettymiseltä, jopa matka lähikaupan ovelta autolle ja kotiin huonosti pakattuna vaikka sitten suojasäällä voi tarkoittaa joulutähdelle kuolemantuomiota. Myös liika märkyys on kohtalokasta. Joulun jälkeen, ellei kasvi ala toisesta edellä mainitusta syystä kaljuuntua sen voi istuttaa isompaan ruukkuun ja hoitaa tavallisen viherkasvin tavoin. Jos sen halutaan seuraavana vuonna kukkivan on muistettava antaa pimeäkäsittely, eli antaa sen olla täysin pilkkopimeässä noin puolet vuorokaudesta lokakuusta alkaen.
Mainitaan vielä muutama oikein helppo huonekasvi joiden kanssa pärjää ilman sitä kuuluisaa viherpeukaloakin. Tällaisia ovat ainakin rönsylilja, palmuvehka, anopinkieli, kiiltopensas, tuonenkielo ja posliinikukka.
Anopinkieli on tunnetusti helppo pitää hengissä, mutta hyvin hoidettu yksilö voi innostua kukkimaankin.
Lähteet:
Museovirasto.
Pixabay
Kotiliesi -lehdet
