Oheinen pakina julkaistiin joulukuun 1930 Lotta Svärd -lehdessä nimimerkillä Tuulia. Tämän pakinan myötä Nostalgiset Naiset toivottavat kaikille rauhallista joulua ja hyvää uutta vuotta 2023!
Mieleni tekisi kirjoittaa pakina joulupukista. Alan nimittäin olla sillä asteella, jolloin tuntuu siltä, että elämän mystillisiä arvoja ei noin vain ilman muuta saa sivuuttaa. Ja että joulupukki on mystillinen arvo, sen näemme taas kohta puoleen kaikkien tarpeeksi pienten lasten silmistä varsinkin sinä hetkenä, kun ne heijastavat joulukynttiläin valoa.
Ihmiskunnan historiassa kai pysyy totuutena, että rajattoman uskon kautta seuraa yhtä rajattoman epäuskon kausi. Samoin yksityisen ihmisen elämässä. Joulupukki-usko kestää lapsessa lyhyemmän tai pitemmän ajan riippuen erilaisista tekijöistä. Epäilys on herännyt jonakin jouluna. Pukin silmät olivat liian syvällä! Sillä oli ihan Antti-enon jalat! Mitä varten Elli oli poissa juuri sinä hetkenä, jolloin pukki vieraili talossa? Lyhyenä välikautena voidaan uskoa, että tämä meidän pukki ehkä kyllä oli isä tai Antti-eno tai Elli, pukkinaamari kasvoilla ja turkki yllä vain, mutta että oikea pukki siltä on olemassa, asuu Lapinmaassa eikä luultavasti monilta juoksuiltaan ehtinyt tänne meille asti. Kunnes totuus selviää koko kalseudessaan.
Pielisen museo
Joulupukki sinänsä on silkkaa juttua, pikkulasten satua, jossa ei ole totta siteeksikään! Voi sitä, jolle totuus joulupukista valkenee vasta koulussa, toverien suosiollisella avustuksella! Sillä oikea tieto joulupukin salaisuudesta antaa suuren ylemmyyden tunteen omistajalleen. Tässä ei enää kuulutakaan pikkulapsiin! Jäljellä on vain sanoisinko tieteellinen halu näyttää toteen, kuka tänä jouluna on pukeutunut pukiksi – ja sitä paitsi tuo aineellisempi, oleellisen tärkeä kysymys, mitä ”joulupukki” asianomaiselle nuorelle materialistille lahjoittaa.
Rationalistinen käsitys joulupukista tuskin vielä vähentää joulun taikaa pieneltä koululaiselta. Silmät tuikkivat entistä kirkkaammin, joskaan ei yhtä mystillisen hartaina kuin pikkuveljen tai siskon silmät. Liittyyhän jouluun niin paljon elämän asiallisestikin riemullisia antimia, lupa koulusta, huomattava joukko täyttyneitä toiveita, juhlaruokaa ja makeisia. Ehkä on vähitellen myös joulun henkisemmällä puolella osuutensa joulun aikaan.
Joulupukki jakamassa lahjoja / Museovirasto
Vuosien lisääntyessä kuitenkin joulujen sävy muuttuu. ”Pukki” ei enää tule, pikkusisaruksetkin ovat jo kasvaneet suuriksi. Ehkä jonakin jouluna ollaan niin huimaavan täysikasvuisia, ettei viitsitä laittaa joulukuustakaan. Lahjojen pakettiinpano ja lakkaaminen tuntuu ehkä muutamissa aikaihmis-kodeissa myös lapsellisuudelta ja turhalta vaivalta. Voihan lahjoittaja työntää antimensa toisen käteen ilman muuta!
Mutta sitten tulee aika, jolloin ihminen muuttuu lapseksi uudestaan todeten samalla kehityksen aaltoliikkeen. Ehkä tämä muutos tapahtuu sitä yksinkertaisinta tietä, että lastemme elämän alkaessa oma elämämme alkaa ikään kuin uudelleen. Terve taas, joulupukki! Terve salaisuudet, odotus, lakantuoksu! Tai ehkä ilman omaa lastakin vuosien jännitys, tuskat, ilot ja ankeus tekee meidät niin pehmoisiksi, että otamme vastaan joulun sellaisenaan, kuusineen, paketteineen, pukkeineen. Ei liene maailmassa niin yksinäistä ihmistä, ettei hän jouluna voisi tuottaa iloa toisille ja samalla saada oman ilonsa.
Joulupukin pajalla 1958 / Museovirasto
Itse joulupukista olemme toistaiseksi puhuneet verrattain vähän. minä väitän melkein, että hän on olemassa! Niin monet lapset niin monena jouluna ovat niin lujasti uskoneet häneen, että hän melkein on jo todellisuus. Joulupukki on aate, joulun ja kiltteyden, antamisen ilon ja saamisen ilon hauska, hilpeä, humoristinen ilmennys. Hän kulkee kylästä kylään, talosta taloon näin joulun edellä ja kurkistelee, onko talossa rauha ja hyvä tahto, ovatko lapset kilttejä ja mitä ne isot sitten ovat. Tunnen aivan hänen läheisyytensä täällä meidänkin talossa. Hänestä puhutaan jo niin paljon, ja siinä paha – tässä tapauksessa hyvä – missä puhutaan.
Eikä auta muu kuin yrittää olla kiltti.
Lähteet:
Helsingin kaupunginmuseo
Pielisen museo
Museovirasto
Lotta Svärd n:o 18/1930
