Hakaristi onnen merkkinä

Hakaristi on aikojen saatossa saanut monia tulkintoja ja merkityksiä. Mistä tämä merkki oikein kumpuaa ja millaisia tarinoita siihen liittyy?

Symboleille ei ole usein yleispäteviä merkityksiä. Kyse on asiayhteydestä: kulttuurista, symbolin historiasta, käyttötarkoituksesta sekä siihen eri aikoina liitetyistä merkityksistä.

Hakaristin taustaa

Hakaristi, sanskriitin kielellä svastika on ikivanhoista ajoista taikamerkkinä ja koristeaiheena käytetty risti, jonka jokaisesta päästä kulkee joko myötä- tai vastapäivään jana.
Sen on katsottu tuovan onnea, rakkautta ja suojaavan pahoilta hengiltä. Sakarat ovat tavallisesti suorat, mutta joskus myös taivutetut. Hakaristi esiintyy edelleen monissa uskontokunnissa hyvän tai ikuisen vertauskuvana. Egyptissä hakaristi tunnettiin jo 3000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Hakaristin yläosa tarkoitti elämää ja alaosa matkaa tuonelaan. Hakaristin neljä sakaraa – olemassaolon neljä tasoa, jumalten, ihmisten, eläinten ja kuolleiden maailmaa. Kiinassa merkin sakarat kuvaavat neljää ilmansuuntaa.

Kuva: Buddhalaisuudessa merkki on Buddhan sydämen sinetti ja Tiibetissä merkkiä on käytetty talismana, onnen merkkinä.

Hakaristi on selitetty myös auringon kehräksi, Thorin vasaraksi ja toisensa leikkaaviksi salamoiksi ym. Ja sen on katsottu kuvaavan pyörivää liikettä. Monissa kulttuureissa merkki on ollut auringon vertauskuva. Ristin taivutettujen päiden on nähty kuvaavan auringon kiertoa taivaalla. Monet kansat palvelivat aurinkoa jumalanaan ja hakaristi oli auringon jumalan tunnusmerkki.

Hakarististä Suomessa

Rautakaudella ja keskiajalla hakaristiä ja sen eri versioita on käytetty esineisiin kaiverrettuna taika- tai suojelumerkkinä muun muassa Skandinaviassa ja slaavilaisissa kulttuureissa. Roomalais- ja kansainvaellusajalla Skandinaviassa esiintyy myös kokonaan hakaristinmuotoista solkityyppiä. Hakaristi-aihetta löytyy myös keskiaikaisista kivikirkoista.

Suomessa hakaristi on liittynyt karelianismiin, karjalaisuuden, kalevalalaisuuden ja sitä kautta suomalaisuuden kansallisromanttiseen ihailuun, jossa pyrittiin suomalaisuuden alkulähteille. Kansallisromantiikka oli 1900-luvun alussa aikansa muotisuuntaus. Hakaristi esiintyy koristekuviona mm. Karjalan seudulla naisten kansallispuvuissa.

Kuva: Wikipedia

Kuviota käytti myös taidemaalari Akseli Gallen-Kallela mm. vuonna 1889 maalaamassaan Aino-taulun kehyksessä kehystää vahva hakaristikoriste. Hakaristiä on käytetty ikivanhoissa suomalaisissa puuesineissä ja suomalais-ugrilaisten kansojen ompelukoristeissa nykypäivään saakka.

Suomen puolustusvoimien käyttöön hakaristi tuli sisällissodan vuonna 1918 maaliskuussa kun ruotsalainen kreivi Eric von Rosen maalasi sen Suomen ilmavoimille lahjoittamaansa lentokoneeseen. Rosen oli nähnyt hakaristin ensimmäistä kertaa koulupoikana Gotlannin vanhoissa riimukivissä. Hän mieltyi symboliin ja alkoi käyttää sitä omana ja sukunsa onnen merkkinä. Hakaristi olikin Rosen -suvun vaakunassa. Hakarististä tuli näin Suomen ilmavoimien kansallisuustunnus aina vuoteen 1945 asti, jolloin se vaihdettiin sinivalkoiseksi ympyräksi, kokardiksi.

Hakaristi säilyi kuitenkin ilmavoimien muissa symboleissa ja lipuissa. Suomen panssarijoukkojen tunnukseksi hakaristi otettiin vuonna 1941. Se oli käytössä vuoteen 1945, jolloin merkiksi tuli sama ympyrä kuin ilmavoimilla.

Akseli Gallen-Kallela suunnitteli vuodesta 1918 lähtien Suomen armeijan merkkejä, joihin hän sijoitti aiemmin tauluissaan käyttämänsä hakaristin -kuvion, liittäen sen Suomen vaakunan heraldiseen ruusuun ja leijonaan. Akseli Gallen-Kallelan rooli suomalaisten kunniamerkkien ja uniformujen suunnittelussa oli keskeinen mm. Suomen Valkoisen Ruusun sotilas- ja siviiliansioritarikunnan ja Vapauden ristin ritarikunnan ansiomerkit, Vapaudenmitali, Suomen Lentomerkki, Valkoisen Ruusun suurristi, Suomen tasavallan presidentin kaulavitja ja luonnos Lotta Svärd -merkiksi.

Mannerheimin käskystä ja hänen yksityiskohtaisessa ohjauksessaan Akseli Gallen- Kallela suunnitteli Vapaudenristit ja Vapaudenmitalit. Vapaudenristin korkeimmat luokat muodostuvat valkoisesta yrjönrististä. Ritarikuntien historian sivuilla kuvataan, että ristin päälle Gallen-Kallela sijoitti hakaristin, jonka todettiin olevan ”auringon, elämän ja wapauden symbooli eli wertaus kuva monilla kansoilla”, ja keskikuvioksi heraldisen ruusun.

Akseli Gallen-Kallelalta pyydettiin luonnosta Lotta Svärd -järjestön merkiksi vuonna 1921, kun valtakunnallinen järjestö perustettiin. Gallen-Kallela suunnitteli luonnoksen, jossa on keskellä sydän ja sillä päällä taiteilijalle läheinen hakaristi, jonka vaaka- ja pystysakaroita on typistetty. Sen yläpuolelle on sijoitettu kuusen havukuvio ja iso S-kirjain, jotka kertovat suojeluskunnasta. Sydäntä ympäröi yhdeksän ruusuketta ja alimpana riippuu pieni tynnyri, joka kertoo avustamisesta.

Kuva: Akseli Gallen-Kallelan luonnos lottamerkiksi.

Akseli Gallen-Kallelan suunnitelma kuitenkin hylättiin Lotta Svärd -keskusjohtokunnassa ja vuonna 1921 vahvistettiin Lotta Svärd -järjestön tunnukseksi taidemaalari Eric Vasströmin piirtämä luonnos. Tässä merkissä runkona oli hakaristi. Typistämällä hakaristin vaaka- ja pystysuoria sakaroita oli vapautettu kulmiin tilaa ruusukkeille. Keskelle vaakasuoraan Vasström sijoitti Lotta Svärd -järjestön nimen. Lotta Svärd -järjestölle hakaristi symboloi hyvää onnea, heraldiset ruusut rakkautta ja nöyryyttä. Vuonna 1932 käyttöön otetussa Lottatyttöjen eli pikkulottien merkissä on kuvattu vaakunaruusu yksinään.

Kuva: Eric Vasströmin suunnittelma lottamerkki.

Eric Vasströmin suunnittelema merkki otettiinkin heti käyttöön. Lottapuvun kaulukseen kiinnittämiseen tarkoitettu lottamerkki eli lottaneula oli valmistettu hopeasta tai 1940 alkaen hopeaseoksesta. Merkit olivat numeroituja. Numero 1 luovutettiin syksyllä 1921 keskusjohtokunnan puheenjohtaja Helmi Arneberg-Pentille.
Lottamerkki löytyy myös järjestön lipuista, astioista ja vaatteista ym.

Kuva: Lottakuppi Lottamuseon kokoelmista.

Kaikuja kotoa ja kentältä -lehdessä vuodelta 1943 kuvataan kuinka ”Lottamerkki hakaristeineen ja heraldisine ruusuineen on merkki taisteluun, ankaran elämän taisteluun, velvoittava merkki, joka lupaa samalla valon ja rakkauden aseet.”

Kuva: Kaikuja kotoa ja kentältä -lehden kansi

Lotta Svärd -järjestö lakkautettiin 23.11.1944 ja samalla lottamerkit riisuttiin. Lotta Svärd -järjestö ehti ennen lakkautustaan siirtää osan omaisuudestaan Suomen Naisten Huoltosäätiölle, joka perustettiin lokakuussa 1944. Suomen Naisten Huoltosäätiön tunnus tyyliteltiin svastikan pohjalta.

Kuva: Suomen Naisten Huoltosäätiö logo 1990-luvun esitteessä.

Vuonna 2004 Suomen Naisten Huoltosäätiö vaihtoi nimensä Lotta Svärd Säätiöksi. Tunnuksen pohjana säilyi edelleen svastika. Logon suunnitteli arkkitehti Marja Hämäläinen.

Kuva: Lotta Svärd Säätiö -logo esitteessä.

Lotta Svärd Säätiön lahjakoru 2000-luvun alkupuolelta. Sen on suunnitellut arkkitehti Marja Hämäläinen.

Lotta Svärd Säätiö on nimittänyt vuodesta 2007 alkaen Vuoden Lotan. Vuoden Lotaksi voidaan valita lottatyössä ansioitunut henkilö tai lottahengessä uutterasti toisten hyväksi toiminut suomalainen nainen. Nimitys vahvistetaan vuosittain itsenäisyyspäivän aikoihin pidettävssä juhlatilaisuudessa. Nimitys voidaan myöntää myös yhteisölle, joka täyttää edellä luetellut kriteerit.

Vuoden Lotta palkitaan arkkitehti Marja Hämäläisen suunnittelemalla numeroidulla Lottakorulla sekä kunniakirjalla.

Kuva: Vuoden Lotalle myönnettävä Lottakoru.

Lottakoru Lottapuodista

Jos haluat kannattaa ja vaalia lottaperinnettä ja kunnioittaa lottien työtä voit hankkia Lottamuseon Lottapuodista hopeisen Lotta Svärd -pinssin, korvakorut tai kaulakorun, joissa on Lottamerkki pienoiskoossa.

Kuva: Lotta Svärd korvakorut ja kaulaketju Lottapuodista

Lähteet:

Lehtileikkeet Lottamuseon arkistosta:

Lottatyttö 9/1943
Kaikuja kotoa ja kentältä, 1/1943, s. 17.
Lotta Svärd 7/1941
Lotta Svärd 9-10/1942
Vapaussodan perintö; Lottien merkki 4/2002
Vapaussoturi; Suomalainen hakaristi 4/2000
Keski-Uusimaa 28.4.2019, Miksi Fjällbon portaita koristeltiin vuonna 1919 hakaristillä?
Helsingin Sanomat 30.9.2018, Hakaristin ihailijasta tuli natsi.
Helsingin Sanomat 3.2.2019, Hakaristi ja Lancer-kuski.
Kiekkolehti, 18/2006, Hakaristi pelipaidassa.

Internet:

https://www.nostalgisetnaiset.fi///sananen-lottajarjeston-merkeista/

http://www.lottasvard.fi

https://www.lottasaatio.fi/vuoden-lotta/

https://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/ilmavoimien-hakaristi-on-erilainen-kuin-natseilla/200974/

https://kalmistopiiri.fi/2017/01/10/hakaristi-symbolin-esihistoriaa/

http://www.ritarikunnat.fi/index.php/fi/kunniamerkit/teemat/144-gallen-kallela-kunniamerkkien-suunnittelijana

https://www.ritarikunnat.fi/index.php/fi/historia/ritarikuntien-historiasta

https://www.vapaudenristinritarikunta.fi/index.php/fi/kunniamerkit-2/ladattavat-kunniamerkkien-kuvat

http://xn--letiket-p1a.dk/hvidt_ol_skattefri_carlsberg_mork.htm

https://375humanistia.helsinki.fi/filosofian-kunniatohtorit/akseli-gallen-kallela-muotokuvia-kalevalaa-ja-ansiomerkkeja

https://ilmailumuseo.fi/wp-content/uploads/2015/07/kokoelmat_12_2013.pdf