Lottien astiastot

Muonitus ja kahvitus, nykykielellä catering, oli lottatyön keskeisintä työkenttää. Paikalliset lottaosastot ja jopa kyläosastot hankkivat yhdistykselleen oman astiaston. Ensimmäinen astiahankinta olivat yleensä kahvikupit. Valkoisissa kahvikupeissa ja aluslautasissa oli sininen lottamerkki, nimi Lotta Svärd tai kirjaimet LS. Useimmiten kupeissa oli paikkakunnan tai kylän nimi. Kun lotat hoitivat muonitusta isoissa tapahtumissa, oli tärkeää pystyä erottamaan oman osaston kupit. Lotta-Svärd -järjestön lakkauttamisen jälkeen lottakupit ja muut lotta-astiat muodostivat suuren osan paikallisosastojen irtaimistosta. Lotta-astioita kätkettiin ja rikottiin, mutta myös jaettiin muille yhdistyksille tai paikallisosaston jäsenten kesken.

Nainen ja uimapuku

Nykynainen osaa uida ja omistaa uimapuvun. Uimapuvun valinta tosin aiheuttaa monelle päänvaivaa. Malleja ja materiaaleja riittää, mutta omalle vartalolle sopivaa pukua voi silti olla vaikea löytää. Oliko ennen helpompaa? Valinnanvaraa oli ainakin vähemmän.   Uiminen ja rantaelämä alkoivat saada suosiota vapaa-ajanviettotapoina 1930-luvulla. Auringonotto ja rusketus muuttuivat samalla muodikkaiksi. Auringonottoon tarvittiin entistä paljastavampaa uima-asua, joten naisten…

Polkupyörä – naisen korvaamaton ystävä

Kaksipyöräinen kulkuväline Polkupyörät ilmestyivät Suomen teille 1890-luvulla. Jotkut tekivät tuolloin vielä pyöränsä itse. Tekninen kehitys ja hintojen lasku mahdollistivat pyörän hankinnan 1900-luvun alussa yhä useammalle. Pyöränomistajien määrä nousi 15 prosenttiin väestöstä 1920-luvun lopulla ja 30 prosenttiin 1930-luvun loppuvuosina. Polkupyörämerkkien nimet – ikkuna kadonneeseen Suomeen Suomessa oli 1920-luvulta 1960-luvulle hämmästyttävä määrä pieniä pyöränvalmistajia. Kalevi Lepon teoksessa ”Suomalaisia…

Puhtaat valkoiset kaulukset

Valkoinen kaulus on ollut olennainen osa suomalaisten naisten siistiä ja huoliteltua ulkoasua. Samaa arkipukua käytettiin ennen useampi päivä peräkkäin, koska vaatteiden pesu ilman pesukonetta oli työlästä. Vaatteita ostettiin harvemmin ja korjattiin. Samaa pukua oli tarpeen muunnella ja piristää asusteilla. Näistä valkoinen kankaasta ommeltu tai virkattu kaulus oli erityisen suosittu. Valkoinen kaulus kuvasti 1930-luvun naistenlehdissä virkanaisen,…

Kun kanttiini lakkasi toimimasta

Joensuussa 23.11.1944: ”Niin lienee sitten synkästi asiat että järjestö lakkaa, koska sieltä sellaisia tuulahduksia kuuluu, vaikka täällä ei kyllä tietäisi mistään mitään. – Tänne Joensuun varastoon jää tulitikkuja, pesupulvereita, kaljajauhetta ja paperitavaraa sekä omsaa talossamme olevat vähäiset tavarat. – Olemme koettaneet toimia parhaan järkemme mukaan. Ilolla otettaisiin ohjeita vastaan. – Toivottavattavasti emme nyt tee korvaamattomia möhläyksiä.”