Ei heilaa helluntaina…

Jos ei heilaa helluntaina, ei koko kesänä on monille tuttu sanonta, mutta mihin sanonta oikeastaan viittaa? Helluntaita vietettiin entisaikaan, etenkin nuorison keskuudessa juhlatunnelmissa. Helluntai oli monille  vapaapäivä, jonka kunniaksi kokoonnuttiin isolla joukolla kisailemaan, laulamaan ja tanssimaan. Kesäaikaan heilastelukin oli helpompaa, kun nuoriso muutti aittoihin asumaan. Saattoipa monesti käydä niinkin, että helluntaina löydetystä kesäheilasta tuli syksyllä…

Kehyksellä on väliä

Puhdetyönä valmistetun puukehyksen lakkakerroksen alle on laitettu apilan- ja saniaisenlehtiä. Uniikki kehys vahvistaa kuvan sisältöä, lottakanttiini Häme-Kannaksen kanttiinilottien ystävyyttä. Tärkeät kuvat kehystetään ka kehystetty valokuva on yksi kodin tärkeistä sisustusesineistä, jossa muistot säilyvät.

Kansallinen lottaruokaviikko – Kahden kalan keitto

1940-luvun alussa Helsingin paras ravintola oli nimeltään Espilä. Ravintolan lounas oli pula-ajan mittapuun mukaan upea. Alkupaloihin kuului pieni peruna tai lusikallinen sillisalaattia sekä kolme silakkarullaa. Lihapuolta edusti noin tulitikkulaatikon kokoinen pala suolaista leikettä, jonka paksuus oli 1/3 osa tulitikkuaskista, suolaleike oli useimmiten valmistettu lehmän pötsistä. Kuvaosaston pikkujoulut ravintola Espilässä Helsingissä vuonna 1943 Lihaa sai ravintoloissa…

Kansallinen lottaruokaviikko – Uuniohrapuuro ja Muolaan marjakiisseli

Lauantai tuo mukanaan tuulahduksen muistojen Karjalasta. Karjalainen ruokatalous on saanut aikojen kuluessa vaikutteita niin idästä kuin lännestäkin. Uuniruokatalous Karjalaan omaksuttiin itä-Euroopasta. Keittiön ehdoton keskipiste oli leivinuuniuuni. Puurot kypsytettiin perinteisesti uunissa. Monin paikoin putro tarkoitti jo sananakin uunipuuroa, kun taas keitettyä puuroa kutsuttiin hutuksi tai kaassaksi. Uuniohrapuuro 3 dl Rikottuja tai kokonaisia esikypsytettyjä ohrasuurimoita 1 l vettä ½ rkl suolaa…

Kansallinen lottaruokaviikko – Pinaattilaatikko ja eväspasteijat

Kasvisruoasta on ollut paljon puhetta. Totta on, että syöminen Suomessa on perinteisesti ollut kasvispainotteista ja voisi jopa sanoa, että erilaisilla puuroilla olemme täällä eläneet. Liha on perinteisesti kuulunut kansan ruokavalioon vain juhlissa. Runsainta oli pöydässä syksyisin. Sato oli kypsynyt ja korjattu sekä syysteurastukset tehty. 1900-luvun elintason nousun myötä lihan syönti yleistyi. Sota-aika toi osaltaan niukkuutta…

Kansallinen lottaruokaviikko – Hernerokka ja pullavanukas

Lakkautetussa lottajärjestössä palvelleet naiset perustivat syksyllä 1944 ruokahuoltoon erikoistuneen liikeyrityksen työmaahuollon. Yksi Työmaahuollon toimialoista oli suurten yleisötapahtumien ruokahuollon järjestäminen ja Työmaahuolto olikin mukana muun muassa järjestämässä ruokailua Helsingin vuoden 1952 olympialaisissa. ”Noin 100 000 vierasta voi Työmaahuolto Oy ruokkia niissä 10 kenttäravintolassa eri puolilla Helsinkiä, jotka torstaina aloittivat toimintansa. Näiden kenttäravintoloiden käytössä on yhteensä noin 300…

Kansallinen lottaruokaviikko – Kaalijauhelihapata

Mutta vitamiinipitoinen ruoka tulee kalliiksi talvella, sanotaan. Silloinhan tarvitaan niin paljon tuoreita vihanneksia ja hedelmiä! Mutta eihän esimerkiksi kaali tule kalliiksi. Tuo valkoinen keräkaali on aivan erinomainen, vitamiinipitoinen ravintoaine. Ja se jos mikä on lisäksi halpaa. Mutta on muistettava, että keitettäessä kaali menettää suuren osan vitamiinipitoisuudestaan. Kaalia tulee siis syödä runsain määrin raakana, mutta erinomaista…

Kansallinen lottaruokaviikko – Tomaatti-lipstikkakeitto

Sota-ajan poikkeusoloissa varsin nopeasti katosivat kauppojen hyllyiltä monet tutut mausteet kuten erilaiset pippurit, kardemummat ja kanelit. Niinpä kansaa kehotettiin, ulkomaisten mausteiden puuttuessa, viljelemään erilaisia yrttejä kuten persiljaa, tilliä ja ruohosipulia ja maustamaan ruokansa näillä kotimaisilla yrteillä. Pula-aikana arvoonsa maustekasvina nousi muun muassa lipstikka eli liperi. Lipstikka antaa keittoihin ja liemiin pikantin makuvivahteen, mutta sitä käytettiin…

Vaaleat joulpiparkaakut, tovi lapsuusmuistoissa

Piparkakuista puheenollen, muistojen aarreaittaani kuuluu myös vaaleat Lin piparkaakut, kuten isomummo niitä kutsui. Sitä en lapsuudessani muista kuulleeni mistä nimi juonsi juurensa ja miksi meillä joulunaikaan leivottiin myös niitä, mausteisten lisäksi. Isomummon kirjoittamasta reseptikirjasta vuodelta 1907 kyseinen ohje edelleen löytyy. Ehkäpä ne vain olivat hänen lempipikkuleipiänsä ja osa hänen luomaansa omaa jouluperinnettä.

Monet kiitokseni kaikesta -Suomen naisten huoltosäätiön avustustoiminta

Suomen naisten huoltosäätiö perustettiin juuri ennen Lotta Svärd -järjestön lakkauttamista lokakuussa 1944. Lotat olivat aavistaneet edessä häämöttävän lakkautuksen ja halusivat perustaa säätiön voidakseen avustaa erityisesti kenttäkomennukselta palaavia lottia. Suomen naisten huoltosäätiön tehtäväksi määriteltiin sodan johdosta kärsimään joutuneiden naisten ja lapsien auttaminen ja sodan jälkeisinä vuosina avuntarvitsijoita olikin todella paljon. Ensimmäisen kymmenen toimintavuotensa aikana säätiö käytti…

Vanha kunnon Singer

Muistatko vielä poljettavan ompelukoneen?     Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja opinnäytetyötä tekevä Elise Tarkoma järjestivät 15.2.-15.6.2020 muistitietokeruun poljettavista ompelukoneista ja niiden käytöstä suomalaisissa kodeissa. Kerätyt muistot tallennetaan SKS:n arkistoon.  Poljettava ompelukone onkin mitä mainioin muisteluaihe! Monella on muistoja äidistä ja isoäidistä ompelemassa poljettavalla ompelukoneella. Nykyään vanha poljettava saattaa jatkaa palvelustaan kodin tai kesämökin kauniina sisustuselementtinä…