Lottamuseon kokoelmiin kuuluu valkoiseksi maalattu Hellas-piano, jota kutsutaan ”Minna Craucherin pianoksi”. Soitin liittyy Lottamuseon sijaintipaikan Syvärannan värikkääseen historiaan. Se on ollut käytössä Syvärannassa toimineessa suomalaisten sanomalehtimiesten lepokodissa 1922-1936, Syvärannan lottaopistossa 1936-1944 ja Syvärannan tontin ranta-alueella sijaitsevassa lepokoti Ruotsin Majassa.
Onni W. Tuisku Säätiön omistama suomalaisten sanomalehtimiesten lepokoti Tuusulan rantatien kulttuurimaisemissa tarjosi lehtimiehille ja -naisille mahdollisuuden vapaa-ajan viettoon täysihoidossa. Säätiön oma Buick-merkkinen auto haki lauantaisin Helsingistä levon tarpeessa olevia toimittajia viikonlopuksi Syvärantaan. Kantavieraita olivat lehtimiehet ja kirjailijat. Lisäksi lomakotiin saapui henkilöitä ja perheitä, joilla oli suhteita lehdistöön: talousmiehiä, virkamiehiä ja konttorihenkilökuntaa.
Kesällä 1925 sanomalehtimiesten lepokodissa lomaili rikkaana perijättärenä esiintynyt salaperäinen nainen, joka käytti nimeä Minna Craucher (1891-1932). Oikealta nimeltään hän oli Maria Vilhelmiina Lindell. Minna Craucherin menneisyyteen kuului köyhä lapsuus Pirkkalassa, aviottomia lapsia, palvelijana ja prostituoituna työskentelyä ja välillä lyhyitä vankilatuomioita varkauksista. Viimeisen vankilatuomionsa jälkeen vuonna 1923 Minna Craucher sai paikan lapsenhoitajana sivistyneessä helsinkiläisperheessä ja pääsi perheen mukana Saksaan. Hän hankki tyydyttävän ruotsin ja saksan kielen taidon sekä seurustelutavat, joiden turvin pystyi luomaan uuden henkilöllisyyden ja seurapiirin lehtimiesten, kirjailijoiden ja upseerien keskuudesta.
Craucher alkoi toimia lehtien ilmoitus- ja tilaushankkijana. Taitavana tarinaniskijänä hän menestyi työssään. Hän työskenteli vuoteen 1929 saakka Seura-lehdelle ja myöhemmin Lapuan liikkeen Aktivisti-lehdelle. Madane Craucherin itämaisittain sisustettu salonki Töölössä houkutteli Tulenkantajia ja muita nuoria kirjailijoita avokätisen alkoholitarjoilun ja eksoottisen ilmapiirin ansiosta – elettiinhän kieltolain aikaa. Myöhemmin Minnan salongissa kokoontuivat Lapuan liikkeen johtohenkilöt. Osa liikkeen johdosta epäili kuitenkin Craucheria ja pelkäsi hänen vuotavan tietoja. Lapuan liikkeeseen kuulunut Olavi Runolinna murhasi Craucherin tämän omassa asunnossa maaliskuussa 1932. Huijauksia, kiristystä ja juonittelua kaihtamaton Minna on ollut esikuva monelle kirjalliselle hahmolle, mm. Mika Waltarin Suuri Illusioni -romaanin Madame Spindelille.
Minna Craucher lahjoittaa Syvärantaan pianon
Kesällä 1925 Syvärannan lepokodissa Minna Craucher tutustui moniin tunnettuihin kirjailijoihin, mm. Tulenkantajien kirjailijaryhmän keulakuvaan, Olavi Paavolaiseen. Craucher kertoi Syvärannan muille vieraille, että hänellä oli lähistöllä tiluksia, joita hänen piti käydä välillä katsomassa. Todellisuudessa auto vei hänet Keravan asemalle ja haki hänet sieltä illalla. Rikas perijätär halusi tietenkin järjestää lepokodin vieraille kunnon juhlia ja ihmetteli, ettei talossa ollut pianoa. Kun lepokodin emännöitsijä kertoi, että pianoja valmistavan Hellas Oy:n johtaja oli luvannut pianon lehtimiehille puoleen hintaan, Minna lupasi oitis lahjoittaa vielä puuttuvan puoliskon. Piano saatiin, ja lahjoittajan ja soittimen kunniaksi pidettiin kunnon juhlat. Hellas ei kuitenkaan saanut luvattua summaa. Minna suoritti osuutensa 7 650 markkaa vekselillä, jonka hän jätti seuraavina vuosina hoitamatta, maksaen vain yhden 500 markan lyhennyksen. Niinpä pianon vastaanottajakin joutui osallistumaan suorituksiin: Hellakselle annettiin muun muassa vapaailmoituksia lehtimiesten julkaisuissa. Vekseli seurasi Minnaa kiusallisesti vielä syksyllä 1930, jolloin asia oli esillä raastuvanoikeudessa. Vaikka pianohuijaus paljastui Syvärannassa nopeasti, se ei estänyt Minna Craucheria vierailemasta Syvärannan lepokodissa seuraavanakin kesänä useita kertoja.
Kuva: Lottamuseon kokoelmat / Lotat laulamassa pianon säestyksellä Syvärannan lottaopistossa.
