Suuret ikäluokat
Syntyvyys nousi Suomessa vuoden 1944 jälkeen uusiin ennätyslukemiin. Joulukuussa 1944 raskaaksi tuli enemmän naisia kuin koskaan sitä ennen tai sen jälkeen. Syntyvyyden huippuvuosi oli 1947, jolloin lapsia syntyi 108 000 (vuonna 2013 syntyi 58 134 lasta). 1940-luvun lopun vuosina Suomeen syntyivät ns. suuret ikäluokat.
Sodan jälkeisinä vuosina perhearvot olivat kunniassaan. Perhe-elämä sujui perinteisten mallien mukaan. Isä oli perheen pää, jonka auktoriteettia ei juuri kyseenalaistettu. Äiti oli usein se näkymättömämpi osapuoli, joka hoiti taloutta ja huolehti perheen päivittäisistä käytännön asioista. Monesti joku isovanhemmista asui samassa taloudessa. Lapsien oli sopeuduttava tarjolla olleisiin olosuhteisiin.
Kuva: Nurmijärven museot
Perheessä vanhemmilla oli omat työnsä ja huolensa. Varsinkin kaupungeissa lapset saivat nauttia vapaudestaan varsin rauhassa. Pihaleikit olivat voimissaan 1950-luvulla, ja lapsia riitti joka lähtöön. Lapsuuteen kuului suuri samanikäisten leikkikavereiden joukko. Pienissä ja ahtaissa kaupunkikodeissa ei vapaa-aikana oleskeltu, vaan leikit leikittiin kaduilla, pihoilla, puistoissa ja metsissä.
Kuva: Helsingin kaupunginmuseo / Elannon kokoelmat
Lasten fyysisen terveyden lisäksi huomio kiinnitettiin lasten psyykkiseen hyvinvointiin. Samalla lisättiin vanhempien vastuuta. Aikuisten oli pyrittävä luomaan lapsilleen rakastava ja turvallinen elinympäristö. Toisaalta lasten ruumiillinen kuritus ei ollut harvinaista. Monissa kodeissa säilytettiin oven yläpuolella ”koivuniemen herraa” eli koivun oksista tehtyä piiskaa. Se muistutti lasta siitä, miten käy, jos ei tottele.
Kiinnostus ja ymmärrys lasten psykologisia tarpeita kohtaan heräsivät 1950-luvulla. Julkisten palvelujen laajentuminen tuotti uusia asiantuntijaryhmiä, jotka ottivat yhä suuremman vastuun lasten hyvinvoinnista.
Kuva: Pielisen museo
Asuminen
Asuntotilanne oli sodan jälkeisessä Suomessa erittäin huono. Alueluovutukset, rakennustoiminnan pysähtyminen sodan aikana ja ilmapommitustuhot olivat osasyynä siihen, että Suomeen syntyi sodan jälkeen asuntopula. Tilannetta huononsivat edelleen varallisuuden lasku ja rakennustarvikkeiden saatavuuden väheneminen.
Valtava asuntopula kaupungeissa johti vääristyneeseen markkinatilanteeseen, jossa asuntojen hinnat nousivat pilviin. Tavallista oli, että asunnoissa oli sekä vuokralaisia että alivuokralaisia. Tämän takia suuretkin perheet joutuivat usein tyytymään yhteen huoneeseen. Osa ihmisistä asui tilapäisissä hökkeleissä tai väliaikaisissa suojissa.
Kuva: Kotiliesi No 11 vuodelta 1946
Arava oli valtion virasto, joka suunnitteli, valvoi ja ohjasi rakennustoimintaa Suomessa. Se myönsi valtion tukemia halpakorkoisia lainoja kaikille rakentajille. Aravalaina oli toissijainen, joten lainan ehtona ollut ensisijainen laina piti saada pankilta tai vakuutuslaitokselta. Tämän takia ensimmäisinä vuosikymmeninä asunnot kohdentuivat lähinnä hyvätuloisille. Pienituloisille ainoa mahdollisuus oli hartiapankkirakentaminen.
Kuva: Laitaatsillan omakotitaloalue – Lusto – Suomen metsämuseo / Enson kokoelma
Uudistuva koti ja sähkön voittokulku
Sähkön saatavuuden parannuttua alkoivat kotitalouskoneet yleistyä kovaa vauhtia suomalaisissa kodeissa. 1950-luvulla kotitalouksiin alkoi ilmaantua mm. jääkaappeja, pölynimureita, pesukoneita ja sähköhelloja. Kotitalouksien teknisessä tasossa oli kuitenkin huomattavia eroja. Keittiöiden teknistyminen, vähittäiskaupan rakenteen muutos ja einesteollisuuden tuotteiden lisääntyminen olivat suuria muutoksia. Uusien laitteiden avulla ruokaa voitiin tehdä entistä tehokkaammin ja säästää näin aikaa muihin toimiin. Samaan aikaan monet aiemmin kodin piiriin kuuluneet tehtävät alkoivat siirtyä pikkuhiljaa ruokateollisuudelle, joka otti hoitaakseen useat jalostus- ja säilöntätehtävät.
Kotiliesi No 6 vuodelta 1950
Vaaran vuodet -verkkonäyttely
Lisää näkökulmia ja tarinoita elämästä sodanjälkeisessä Suomessa löytyy Lottamuseon uudesta Vaaran vuodet -verkkonäyttelystä. Astu sisään näyttelyyn