Presidentti Tarja Halonen lahjoitti 26.3.2014 Lottamuseolle Sonkakosken Nukkepirtin valmistaman Lotta-nuken. Nuken Haloselle oli luovuttanut Rintamanaisten liitto ry. Nuken kävivät vastaanottamassa hallituksen puheenjohtaja Pirjo Björk, hallituksen jäsen, lotta Aune Rahola ja museonjohtaja Saija Ylitalo.
Kuva: Lottapukuinen mollamaija on saatu lahjoituksena vuonna 1996, jolloin Lottamuseo avattiin Syvärannan Lottakoti -nimisenä.
Nukkeleikit ovat kuuluneet tyttöjen leikkeihin kautta aikojen. Nukkien hoitamisella ja pukemisella lapsi jäljitteli äidin toimia. Vielä 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä kotitekoiset leikkikalut olivat tavallisimpia, sillä tehdasvalmisteisia ostoleluja ei juuri ollut saatavilla. Lottamuseon nukkekokoelmaan kuuluu lottanukkeja eri aikakausilta. Alkujaan lottanukkeja on valmistettu perinteiseen tarkoitukseen, eli lasten leluiksi. Myöhemmin lottanukkeja on kuitenkin ryhdytty valmistamaan myös perinne- ja muistoesineiksi. Lottamuseon kokoelmista löytyy kirjo erilaisia lottapukuun puettuja nukkeja; moni niistä on malliltaan ns. marttanukke. Osa nukkien lottapuvuista on ommeltu aidosta lottapukukankaasta lottapukukaavan mukaan.
Kuva: Martta-nukketeollisuuden nukke, jonka esikuvana on ollut saksalainen neitinukke. Nukella on ostopää ja kädet. Vartalon ja lotta-asun valmisti Voikkaan tehtaan isännöitsijän tytär Anita Brejein arpajaisvoitoksi lottien ja suojeluskuntalaisten pikkujouluun vuonna 1928. Nuken voitti yksivuotias Irja, jonka nimellä arpa oli ostettu. Nukelle ommeltiin myöhemmin juhla- ja ranta-asut. Kaikki kuusi siskosta saivat leikkiä nukella, mutta kun Irja lähti 21-vuotiaana opiskelemaan, hän otti nuken mukaansa.
Marttanuket – Suomalaisen nukketeollisuuden alku
Martta-nuket ovat Turun Marttojen vuosina 1908–1974 valmistamia nukkeja. Martta-nukkejen päät ja kädet tehtiin yleensä paperimassasta, vartalo täytettiin sahanpurulla ja valmistajan punainen leima näkyy nukkejen rinnassa. Nukkejen vaatteisiin liimattiin valmistajasta kertova paperilappu, joka on kuitenkin usein leikeissä irronnut. Marttanukkejen valmistus oli suurimpia ja pitkäaikaisimpia nukketeollisuuden muotoja Suomessa.
Kuva: Martta-nukketeollisuuden valmistamana ”martta-bebe nro 0”, todennäköisesti 1930-luvulta. Leena-tyttö sai lottapukuisen nuken lahjaksi isältään.
Marttajärjestö perustettiin 1899, aikana jolloin naisilla alkoi olla tarvetta ja halua oman rahan ansaitsemiseen. Martat yrittivät kehittää naisille lisätuloja muun muassa kanojen kasvatuksesta ja kananmunien organisoidusta myynnistä. Kanojen pito oli kuitenkin yhä hankalampaa enimmäkseen kaupunkilaisista koostuville marttajärjestön jäsenille, jotka aluksi olivat sivistyneistön rouvia ja vähitellen yhä enemmän teollisuustyöläisiä. Ompelu ja muu käsityö huomattiin pian sopivammaksi lisäansioksi, mutta vaatteiden valmistus vaati erityistä taitoa ja olkihattujen tekemiseen ei löytynyt opettajaa. Turussa joku sai idean nukkejen valmistamisesta, mistä marttojen johto ei aluksi innostunut. Yksityisen lahjoituksen avulla ja Aurora Janssonin johdolla nukkejen teko saatiin kuitenkin alkuun.
Nukkela kasvoi harrastustoiminnasta merkittäväksi liiketoiminnaksi. Nuket valmistettiin kuitenkin pääasiassa kotityönä; vain nukkejen pukeminen ja muu viimeistely tapahtui Nukkelassa. Vuonna 1918 Marttanukkeja teki Turussa ja sen lähiympäristössä 112 henkeä, minkä lisäksi yhteistyökumppanina toimineessa Emil Nurmen leikkikaluvalmistamossa työskenteli 30 henkeä. Marttojen kanssa kilpailevia nukkeyrityksiä alkoi syntyä, ja niistä tunnetuimmaksi muodostui hyvin samanlaisia tuotteita valmistanut Herralan nukketehdas.
Kuva: Martta-nukketeollisuuden valmistama ”martta-bebe nro 0”. Lottapukuisen nuken asuun kuuluu myös käsivarsinauha. Lottanuken pariksi Martta-nukketeollisuus valmisti myös suojeluskunta- ja sotilasasuisia nukkeja. Tämä nukke on kuulunut laihialaiselle opettajalle, joka oli mukana lottatyössä koko järjestön olemassaolon ajan.
Kuva: Nukella on martta-nuken pää ja jalat. Pää on vaihdettu. Nykyinen pää on todennäköisesti kuulunut poikanukelle. Nuken on valmistanut Keravalla ja Mäntsälässä lottana toiminut Sylvi Varjoranta vuonna 1933 joululahjaksi pikkulottana toimineelle sisarentyttärelleen. Lottapuku on aitoa lottapukukangasta. Nukella on leikitty paljon.
Aluksi nukkeja myytiin Etelä-Suomen kaupunkien toreilla ja markkinoilla sekä osallistumalla näyttelyihin ja messuihin myös Suomen ulkopuolella. Vuosina 1930 ja 1950 marttanuket palkittiin kultamitalilla Suomen Suurmessuilla Helsingissä. Vuodesta 1912 vuoteen 1957 nukkeja myi kauppamatkustaja Martta Lehtovaara. Nukkeja sai tilata myös postimyyntinä Emäntälehden ja Kotilieden ilmoitusten kautta. Nuket pääsivät usein myös Kotilieden kansikuviin. 1930-luvun alussa syntyi Nukketeollisuuden ehkä suosituin nukke, silmänsä sulkeva, Hollywoodin lapsitähti Shirley Templeä muistuttava Bebe. Muita suosittuja marttanukkeja olivat kansallispukuun puetut mallit. Ehkä tunnetuimmaksi marttanukkejen tekijäksi nousi Ester Railakka. Toisen maailmansodan jälkeen perinteisiä materiaaleja halvemmat muovi ja kumi alkoivat vallata alaa nukenpäiden valmistuksessa. 1950-luvun puolivälissä markkinoille tulivat suuret liikkuvilla silmillä ja äänellä varustetut nuket. Ulkomaantuonnin lisäksi muovinukkeja alkoi valmistaa Suomessa muun muassa vihtiläinen Dollytex. Vuonna 1974 Marttayhdistys lopetti nukketuotantonsa.
Kuva: Nukke on neuvostoliittolaista valmistetta, todennäköisesti 1970-luvulta. Nuken lotta-asuun on kuulunut lahjoittajan, hyvinkääläisen lotan, aito lottaneula ja urheilumerkki. Merkit on siirretty Lottamuseon merkkikokoelmaan.
Lähde: Anna-Lisa Amberg, Benita Suomi: Suuri Suomalainen nukkekirja, 1997.
http://www3.jkl.fi/ksmuseo/paivaeilisessa/paja/pajat/onleikk/tee.html