Lääketieteen piirissä tiedettiin 1930-luvulla jo paljon tarttuvien tautien leviämisestä. Tiedossa oli, että tartunnan lähde oli sairaan suussa, nenässä ja nielussa, ja että sairas levitti taudinsiemeniä näkymättöminä limapisaroina ympäristöönsä yskiessään ja aivastaessaan.
Jokainen joka on joutunut viettämään tuntikausia ja kokonaisia öitäkin pommisuojassa, tietää kuinka tuskastuttavalta tällainen pitkäaikainen liikunnanpuute tuntuu. Ruumis vaati liikuntaa säilyttääkseen verenkierron normaalina ja estääkseen jäseniä puutumasta.
Lottamuseon kanttiinin ruokalistaan kuuluu kerrassaan herkullinen pinaattivuoka. Perinteisen ruoan näkokulmasta tämä on suorasta juhlava ateria: onhan se höystetty kermalla, maidolla ja juustolla. Lisäksi se on valmistettu riisiin, juhlapöydän puuron ainekseen.
Tärkeintä kaikessa on kuitenkin ystävällisyys sekä pieni huomaavaisuus silloin tällöin talonväen puolelta, sillä ylpeähenkisyys ja jäykkyys vierottavat pian ihmiset toisistaan.
Tänäänhän voisi tietenkin mennä elokuviin, poiketa ystävän luona tai improvisoida pienet kutsut. Mutta äläpäs viitsi tehdä mitään tästä kaikesta. Vaan vietä sen sijaan tämä ilta kotona ja pidä aivan ohjelmaton vapaa ilta.
Flunssakausi jyllää näin talvisaikaan kiivaimmillaan. Onneksemme apuja löytyy vanhoista hyvistä mummon aikaisista reseptikätköistä. Aijalta kun antibiootit ja flunssalääkkeet olivat tuntemattomampia asioita ja parasta lääkintää olivat sipulimaito ja flunssan karkoitusjuoma. Omasta lapsuudesta muistan hyvinkin jos iltasella erehtyi valittelemaan mummolle, että kurkku on vähän kipeän tuntuinen, tuskin voi huomenna kouluun mennä. Lopputulemana nopea ihmeparantuminen, kun mummo ehdotti…
