Lottiin liittyvästä runsaasta kuvamateriaalista voi päätellä paljon. Kuvia tarkastelemalla voi saada osviittaa paitsi lottien työn luonteesta, mutta myös siitä mitä milloinkin on pidetty merkityksellisenä, taltioimisen ja viestittämisen arvoisena. Millaisena lotta on minäkin aikana nähty ja kuvattu, on myös ajan kuvaa. Lottakuva on vahvasti sidoksissa vallitseviin arvoihin sekä tulkintoihin historiasta ja suomalaisuudesta. Lottakuvan kehityskulkua lähestytään eri ajanjaksojen lotta-aiheisten kuvien kautta.
Ihannelotan tarina saa alkunsa
Sotia edeltävän kuvamateriaalin hallitseva lottatyyppi on niin kutsuttu ihannelotta. Lotta Svärd -lehdessä 11/1936 ihannelotta-ajatuksen kerrotaan syntyneen jo 1910-luvun loppupuolella Suojeluskuntaperheiden äitien, sisarten ja tytärten toimiessa hehkuvalla innostuksella isänmaan hyväksi. 20-luvulla julkaistussa artikkelissa lotta Kersti Bergroth kuvailee, kuinka koko Lotta-käsite perustui eräänlaiseen ”ihanne-olentoon”, joka oli uhrautuva, ylivoimaisistakin työtaakoista selviytyvä, turhuuksista vapaa, ylhäinen ja vaatimaton. Ihannelotan perustan muodostavat arvot olivat uskonto, koti ja isänmaa. Lottiin liittyvässä kuvamateriaalissa nämä arvot ovat vahvasti läsnä.
Varsinkin sotia edeltävällä rauhanajalla arvokuvaukset ovat varsin tyypillisiä. Erityisesti niitä näkyy Lotta Svärd -lehtien ja Suojeluskuntalaisten Hakkapeliitan sivuilla, mutta myös postikorteissa. Painotus on lottien isänmaallisuudessa: lottia kuvataan lottarivistöinä, lippuvartioina ja -kulkueina liehuvien lippujen kanssa, joskus yksinään tai suojeluskuntalaiset seuranaan. Kotiin ja perheeseen liittyvää kuvaa näkee harvemmin. Silloin kun äitejä ja lapsia kuvataan, kyseessä ovat tavallisesti varttuneemmat lapset, lottapukuinen äiti tyttärineen tai koko suojeluskuntaperhe. Uskonnollisuus ilmenee erityisesti kirkossa järjestettyjen lottalupauksen antamistilaisuuksien kuvauksissa, joskin Isänmaa ja uskonto näyttävät nivoutuvan monissa kuvissa yhteen.
Lotta ja suojeluskuntalainen yhdessä lipun kanssa.
Lottariviä tarkastetaan Tampereen Puuviateollisuus Oy: Lapinpoika-kangasmerkin mainoksessa
Lotta Svärd järjestön julkaisemassa postikorttisarjassa lottien rivi valmistautuu kahvittamaan
”Hän Lottansa vei mukanaan” – esikuvana Runebergin Lotta Svärd
Lottajärjestölle nimen antanut, runoilija J.L. Runebergin luoma Lotta Svärd -hahmo on kuva-aihe, johon palattiin yhä uudelleen. Toisinaan hänet kuvattiin iäkkäänä, mikä näyttäisi olevan melko tavallista alkuvuosien lottakuvaukselle ylipäätään. Monissa kuvissa lotat esiintyvät sekä tomerina mammoina että voimakkaina, aikuisina naisina. Tyypillisiä ovat myös erilaiset kokoonpanot lotasta ja suojeluskuntalaisesta. Kaksikko näyttää muodostavan useissa kuvissa maanpuolustajaparin, joka tekee yhteistyötä yhteisen päämäärän saavuttamiseksi. Sekä Lotan ja Svärdin että lotan ja suojeluskuntalaisen suhde näyttäytyy kumppanuutena: pari kulkee vierekkäin tai käsikynkkää.
Iäkäs Lotta Svärd.
Lotta ja suojeluskuntalainen kantavat tonkkaa yhteisvoimin.
Muonituslotta – se todellinen Lotta Svärd?
Suosituimman ja eniten käytetyn kuva-aiheen muodostaa muonituslotta. Hän on joko mantteliin tai työesiliinaan pukeutunut soppatykin äärellä häärivä muonitusryhmän jäsen tai herttaisesti hymyilevä, ruokaa tai juomaa tarjoileva neitokainen. Mainoksissa muonituslotat esitetään lisäksi jämäköinä elintarviketeknikkoina ja pyylevinä täti-ihmisinä. Ruoanlaiton ja tarjoilun ohella muita muonitusaiheina ovat sankojen, korien ja patojen kantaminen ja vedenhaku.
Muonitus-aiheen suosioon ei ole yksiselitteistä syytä, mutta ihannelottaa määrittävät piirteet kuten palvelualttius, työteliäisyys ja ahkeruus katsottiin eritoten muonituslotan ominaisuuksiksi. Tästä syystä muonituslottaa saatettiin pitää jopa ihannelotan tyyppiesimerkkinä.
“Tänään minä juttelin vähän muonituslottiemme kanssa. Joskus minusta tuntuu, että pitäisi olla muonituslotta eikä mikään muu. Siinä on todellinen Lotta Svärd. Muonituslotta tekee työtä hurjempaa tahtia kuin kukaan muu. Kun näkee hänet työssä, niin tuntuu kuin ei kukaan muu oikein oikeaa työtä tekisikään. Mikään ei ole niin liikuttavan toimeliasta kuin muonituslotan työ. Ja se on niin viehättävän nöyrääkin työtä. Muonituslotta on kyllä lotta-ajatuksen symboli, palvelemisen ja itsensäunohtamisen vertauskuva…. Muonituslotat ovat erikoisen herttaisia. Ne edustavat yhtä viehättävää lotta-ajatuksen puolta, jonkinlaista kodikkuuden ja sotilaallisuuden sekoitusta, jonkinlaista sydämellistä sankaritunnelmaa.” (Bergroth 1940, p. 91.)
Vuoden 1929 Hakkapeliitta lehden kannessa muonituslottia.
Nuori muonituslotta Vaasan leivän mainoksessa.
”Lotta on nainen sarkatakissakin” – Ihannelotan naisellisuus
Ihannelotan tuli aina olla naisellinen niin asussaan kuin toimissaan. Esimerkiksi uniformumaisen lottapuvun naisellisuutta korostettiin valkoisilla kauluksilla ja kalvosimilla reikäompeleineen. Vaatimus oli kuitenkin ristiriitainen, sillä lottien naisellisuutta pyrittiin toisaalta myös häivyttämään. Alkuvuosina lotat kuvataan usein sarkatakissa, jonka sotilaallinen ulkomuoto miellettiin maskuliiniseksi; lotat eivät myöskään saaneet käyttää huomiota herättävää värikosmetiikkaa, kammata hiuksiaan turhamaisille ”teatterikampauksille” tai käyttää koruja – vihkisormusta lukuun ottamatta. Myös aktiivinen miehinen toimintaympäristö soti perinteisiä naiskäsityksiä vastaan. Oheisia lottien naiseudesta muistuttavia kuvia tulee vastaan eritoten miehille suunnatusta Hakkapeliitta-lehdestä.
Lotalle suunnattu mainos, jossa suositellaan hänen naisellista kauneuttaan korostavan leningin valmistusta Finlayson kankaasta.
Suojeluskuntalaisen ja lotan ”harhaanjohtavan” samanlainen ulkomuoto, ainakin takaapäin katsottuna, herätti miesten kesken myös vitsailua.
Seuraavassa Lottakuvan kertomaa -osiossa tarkastellaan ihannelotan vaiheita sotien aikaisten kuvien perusteella.
Jos olet kiinnostunut lotta-aiheisesta kuvamateriaalista, kannattaa tutustua myös Lottamuseon erikoisnäyttelyyn Oikea Lotta – 100 vuotta lottakuvia, joka valmistuu helmikuussa. Näyttelyssä esitellään lotta-aiheista kuvamateriaalia 100 vuoden ajalta. https://www.lottamuseo.fi/
Lähteet:
– Lottamuseon arkistomateriaali
– Bergroth, Kersti. 1940. Nuoren lotan päiväkirja. 2. Painos. Otava.
Olen lukenut ja kirjoittanut lottien toiminnasta ja historiasta.
Äitini oli ilmatorjuntalotta.
Siksi kiinnostus on suurta lottien toimintaa ja historiaa kohtaan.
Äitini oli ilmatorjuntalotta. Hänen muistonsa on kiinnostukseni innostuksena suuri.
Samoin kaksi tätiäni ovat olleet lottia.