Keskiaikaisia tuoksuja
Ristiretkeläiset tutustuivat itämaiden tuoksuihin ja toivat mukanaan eurooppaan arabien osaamista. He toivat eteeristen öljyjen valmistamiseen kehitettyjä menetelmiä sekä mausteita ja tuoksuaineita. Keskiajan eusoopassa mausteilla ja tuoksuilla uskottiin olevan tervehdyttäviä vaikutuksia. Uskottiin, että sairaudet aiheutuivat myrkyllisestä ilmasta, jota pyrittiin parantamaan hyvillä tuoksuilla. Ensimmäinen parfyymi oli vuonna 1370 kehitetty unkarinvesi, joka sai nimensä Unkarin kuningatar Elisabetin mukaan.
Unkarinvesi
30 unssia neljästi tislattua spriitä
20 unssia rosmariininkukkaesanssia
Kaadetaan sprii ja esanssi astiaan joka suljetaan hyvin. Annetaan seisoa 50 tuntia. Sisältö kaadetaan tislauskolviin ja suodatetaan vesihauteella (Drostell, s. 30)
Mustan surman aikaan 1300-luvulla vaatteista ommeltiin kasvosuojia, jotka käsiteltiin eteerisillä öljyillä. Niihin laitettiin myös kukkia raikastamaan hengitysilmaa. Keskiajan suosituin sanonta kuului: ”köyhä kylpee ja rikas käyttää tuoksuja.” Katariina de Medici (1519-1589) toi Ranskaan tuoksumestari René de Florentin, joka valmisti mm. hyväntuoksuiset nahkakäsineet. Tästä tulikin nopeasti uusi muoti Euroopan hoveissa.
Barokin aikakausi
Barokin aikakaudella parfyymien valmistus kehittyi huimasti. Ludwig XIV kulutti valtavasti rahaa parfyymeihin ja tuoksuaineisiin, sillä Versaillesin linnassa vallitsi ”tunkkainen ilma”. Aikakaudella peseydyttiin ja vaihdettiin vaatteita harvoin joten pahoja hajuja peitettiin parfyymeillä. Asusteita hajustettiin paljon: peruukkeja, viuhkoja, nenäliinoja, koruja, vöitä, takkeja ja kenkiä. Muut Euroopan hovit seurasivat Versaillesin antamaa mallia tuoksujen käytössä. Eau de Colonge – kölninvesi – sai nimensä ranskalaisilta sotajoukoilta jotka olivat seitsenvuotisen sodan ajan Kölnissä (1685-1763). Kölninveden keksijänä pidetään italialaista Johann Maria Farinaa, joka käytti siitä itse nimitystä Farina Aqua Minerabilis, eli Farinan ihmevesi.
1800-luvulta nykypäivään
1800-luvulla hajuvesiteollisuus kasvoi jatkuvasti. Tuoksuaineiden kysyntä oli kasvussa myös keskiluokan parissa. Hajuvedet eivät olleet enää pelkästään ylhäistön käytössä sillä siirtomaiden ansiosta raaka-aineiden tuontimahdollisuudet olivat parantuneet sekä valmistusmenetelmät kehittyneet. Parfyyminvalmistaja Eugène Rimmel (1820 – 1887) kirjoitti ensimmäisen parfyymikronikan, teoksen nimeltä The Book of Perfumes.
1900-luvulla kehitys on jatkunut samansuuntaisena. Hajuvesiteollisuudella on nykyisin käytössään useita tuhansia aineita luonnosta saatavia sekä synteettisiä tuoksuaineita. Luonnosta saatavien aineiden käyttö hajuvesien raaka-aineena on vähentynyt ja synteettiset aineet ovat vallanneet parfyymiteollisuutta. Näin tuoksujen hintatasoa on saatu alemmaksi ja toisaalta tuoksujen kirjoa on saatu monimuotoisemmaksi. Uusia yhdisteitä kehitellään jatkuvasti.
Tekstin koonnut: Laurean ammattikorkeakoulun estenomiopiskelijat
Lähde: Drostel Janina: Laventeli, kaneli ja ruusupuu
