Kuukautissiteet ovat tulleet käyttöön Suomessa myöhään. 1900-luvun alussa siteitä ei vielä käytetty yleisesti, mutta varakkaiden rouvien, sivistyneistön, opettajien, sairaanhoitajien, kätilöiden ja yhä useammin myös nuorten naisten keskuudessa siteiden käyttö alkoi olla tavallista. 1940-luvulle tultaessa siteiden käyttö oli levinnyt kaikkiin yhteiskuntaluokkiin. Tehdasvalmisteiset kertakäyttöiset siteet alkoivat yleistyä 1930-luvulla. Kotitekoisia siteitä käytettiin silti materiaalipulan ja ostositeiden heikon saatavuuden ja kalleuden takia 1960-luvulle asti.
Kuukautisside valmistettiin käsityönä
Kuukautisside oli aikoinaan naisten tavallinen, mutta salassa pidetty käsityö. Siteitä tehtiin virkkaamalla, neulomalla ja 1930-luvulta lähtien neulomakoneella. Siteitä myös ommeltiin kankaasta. Vanha pellavalakana, vohvelikangas, flanellikangas ja sideharso olivat sopivaa materiaalia pehmeytensä vuoksi. Pehmeitä siteitä sai myös laama- ja trikoopaidoista ja puuvillasukan varsista.
Siteidentekotaito levisi naiselta naiselle, sillä painettuja ohjeita ei ollut juurikaan saatavilla. Naisyhdistyksissä, talouskouluissa, käsityökouluissa ja kansalaisopistoissa oli ompelukursseja, joilla opetettiin myös siteentekoa. Myös yksittäiset sairaanhoitajat, kätilöt ja opettajat opastivat naisia ja tyttöjä.
Siteen tavallinen malli oli suorakulmio, joka kapeni päistään kolmioiksi. Tavallisin pituus oli 30-35 cm ja leveys 6-13 cm. Siteissä oli useita kangaskerroksia, Sisällä saattoi olla vielä selluloosavanua imukykyä lisäämässä. Siteen päihin tehtiin kiinnityslenkit tai napinlävet sidevyöhön tai alusliivin nappeihin kiinnitystä varten. Yksinkertainen sidevyö oli esimerkiksi vyötärön ympäri sidottu kuminauha, jossa oli edessä ja takana rei´älliset kuminauhat. Jotkut kiinnittivät siteen housuihin hakaneuloilla tai harsimalla. Kemikaliokaupoista ostettavia sidevöitä ja suojahousuja oli käytössä 1950-luvulta lähtien.
Siteiden peseminen ja keittäminen oli työlästä. Lipeällä siteet saatiin kuitenkin pysymään valkoisina. Kuivattaminen tapahtui vaivihkaa muun pyykin alla tai jossain sivummalla. Siteillä ja sidepyykillä oli epämääräisiä nimiä ja kiertoilmaisuja kuten stoptuuki, tukko, lappu, rätti ja trasu. Lapsille saatettiin kertoa että narulla roikkui ”linnunkiikkuja”.
Kertakäyttösiteiden esiinmarssi
Ostositeiden ja sidevöiden saatavuudesta kerrottiin aluksi pienissä lehti-ilmoituksissa. Niissä siteitä ja vöitä kutsuttiin terveyssiteiksi ja terveysvöiksi. Varsinaisia sidemainoksia lehdissä alkoi olla 1920-luvulla. Kertakäyttösiteet kuuluivat ”naisten uuteen terveydenhoitotapaan”. Mainoksissa vedottiin terveyteen, hygieniaan, mukavuuteen ja helppokäyttöisyyteen. Mainoksen mukaan Lilia-terveysside voitiin käytön jälkeen ”yksinkertaisesti heittää WC:een ja huuhtoa pois”. Kuvituksesta ja tekstistä päätellen mainokset oli suunnattu kaupunkilaisnaisille. Maaseutuasunnoissa WC oli vielä harvinainen, eikä lähellä ollut ”rohdos- tai kemikaliokauppoja”, joista siteitä olisi saanut.
Kuukautisista ei puhuttu
Kuukautisten olemassaolon salaaminen on ollut Suomessa tavallista vielä 1900-luvun alkupuolella. Kuukautisten alkaminen on tullut siksi monelle tytölle yllätyksenä ja jopa järkytyksenä. Käytännön tietoa kuukautisista eivät osanneet tai kehdanneet antaa aina äiditkään, vaan valistus saattoi tulla sukulaisnaisilta ja naapureilta tai jäädä kokonaan saamatta. Kuukautiset liittyvät naisen seksuaalisuuteen, johon suhtauduttiin 1920- ja 1930-luvun Suomessa torjuvasti ja häpeillen.
Esimerkiksi Suomen suurimman naisjärjestön Lotta Svärdin lehdissä ja valistuskirjasissa kuukautisia tai kuukautissiteiden valmistusta ei käsitelty lehtimainoksia lukuun ottamatta koko järjestön toiminta-aikana. Lottien yksi perustyömuoto olivat paikallisosastojen ompeluillat, joissa valmistettiin varusteita suojeluskuntalaisille ja lotille, arpajaispalkintoja ja lääkintätekstiilejä. Säilyneistä käsitöistä, käsityömalleista ja varuslottien muistiinpanovihkoista päätellen kuukautissiteiden valmistus ei kuitenkaan kuulunut ompeluohjelmaan.
Sotien aikana tehdään paljon keksintöjä. Ensimmäinen maailmansota oli tärkeä etappi kertakäyttösiteiden kehityksessä. Sairaanhoitajat huomasivat, että haavojen sitomiseen tarkoitettu selluloosamateriaali imi verta paremmin kuin kankainen side, ja että haavojen sitomiseen tarkoitettuja ensisiteitä voitiin käyttää myös kuukautissiteiden materiaalina.
Kuva: Lottamuseon kokoelmat
Lottamuseon kokoelmissa olevista kenttälottien muistelmista on harvinaista löytää viittauksia siihen, miten lotat hoitivat peseytymisensä alkeellisissa olosuhteissa sotien aikana ja mistä he saivat kuukautissuojia. Edes lottarepun yksityiskohtaisissa pakkausohjeissa terveyssiteitä ei mainittu.
Ilmavalvontalottana toiminut Lauraliisa Pitkänen kertoo hygieniasta rintamalla: ”Kuukautisista ei kerrottu tytöille mitään, ja samassa tilassa saattoi olla kymmenen tyttöä. Kuukautissuojia virkattiin ennen aikaan, ja siskoni Raili muistaakin että pikkutyttönä aina ihmetteli pyykkinarulla riippuvaa siderivistöä. Kesällä peseydyttiin järvessä, ja talvella Kämärän isossa keittiössä pesuvadin vedellä huuhdeltiin aamulla kasvot ja kädet.”
Toimistolottana työskennellyt Kyllikki Villa, os. Wehanen, kritisoi Lotta Svärd keskusjohtokunnan kiertokirjeiden moraaliohjeita. Kenttälotat olisivat ottaneet mieluummin vastaan aineellista apua, kuten saippuaa ja terveyssiteitä. Kyllikki kirjoitti äidilleen 13.10.1941: ”Kun lähetän rahaa, saisit hamstrata aikaa parempaa varten Amarant-kasvovetta, shampoonia Schwarzkopf Exstra Mild, siteitä Bon Ami tai Perfecta tms. Tätä älä unohda, muuten käy hullusti tyttärellesi!”
Kuva: Lottamuseon kokoelmat / Lottia telttasaunan edessä
Naisten ongelmat ja selviytymiskeinot sodassa ovat universaaleja. Neuvostoliittolaisia naissotilaita haastatellessaan Nobel-kirjailija Svetlana Aleksijevitsh kuuli myös kuukautisiin liittyviä arkisia tarinoita. Naisille ei annettu armeijan puolesta minkäänlaisia siteitä. Pitkillä marsseilla naisjoukko jätti jälkeensä punaisia läikkiä. Taukopaikoilla he pihistivät sotilaiden aluspaitoja ja tekivät niistä siteitä. Myös vanua ja lääkintään varattuja siteitä käytettiin (Aleksejevitsh, 2017, s. 267).
Painetut lähteet:
Aleksejevitsh, Svetlana: Sodalla ei ole naisen kasvoja. Suom. Pauli Tapio. Tammi 2017
(venäjänkielinen alkuteos ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1985).
Sohlman Annukka: Linnunkiikut ja kallen kaulukset: Kotitekoiset kuukautissiteet 1900-luvun alkupuolella Suomessa. Pro gradu –tutkielma, Helsingin yliopisto, käyttäytymistieteellinen tiedekunta, Kotitalous- ja käsityötieteiden laitos 2007.
Artikkelikuva: Sa-kuva / Lotta pesulla Suojärven rannassa vuonna 1941
Mielenkiintoinen muisto: Isoäitini Helsingin talouskoulussa teki itselleen siteitä joskus ehkä 30-luvulla, mutta Äidilleni kansakoulussa 50-luvulla ei puhuttu kuukautisista mitään, saati että oltais sitetitä ommeltu😶 Nim. Kultainen keski-ikä
Kiitos, mielenkiintoista kuulla myös ja pohtia, mikä suhtautumiseen taikka opetussuunnitelmaan on vaikuttanut. Ehkäpä talouskoulussa haluttiin vaikuttaa puhtauskasvatukseen ja haluttu opettaa siteitten valmistusta.
Naisten asema on kautta aikojen määrittynyt monen tekijän kautta ja yksi niistä on kuukautiset, joka on sanellut ja yhä sanelee ja määrittää naisen elämää, arjen tasolla ja myös kokonaisvaltaisesti kaikessa ja kaikkialla, myös henkisellä tasolla. On äärettömän tärkeää kertoa tytöille (ja myös pojille, tuleville miehille), mitä ovat kuukautiset ja miten niihin tulee valmistautua ja suhtautua ja miten toimia, kun kuukatiset aikanaan alkavat. Asenteet ja uskomukset jotka niihin liittyvät ovat rasitteita ja naisen kannalta alistavia, mutta onneksi ainakin kuukautissuojat ja hygienia on aikojen saatossa kehittynyt. Avoimuutta, tietoa ja tutkimusta tarvitaan, vanhempien ja koulujen terveyskasvatuksen lisäämistä ja positiivista asennetta: kuukautiset ovat ja pysyät, mutta huonot asenteemme voivat muuttua paremmiksi, tyttöjä ja naisia tukevaksi voimavaraksi.
Kiitos kommentistasi Erja!