”Aallot ovat täynnä terveyttä,
aallot poistavat tauteja,
aallot sisältävät kaikenlaisia lääkkeitä,
tuottakoon ne terveyttä sinullekin.”
Jo historiallisina aikoina on uimisen virkistävä ja terveellinen vaikutus tunnettu. Viime aikoina kun ruumiin hoitoon on yhä enenevissä määrin alettu kiinnittää huomiota, on uinninkin vaikutusta elimistöömme ryhdytty tarkastelemaan entistä tarkemmin.
Uidessahan olemme tekemisissä kylmän veden kanssa. Ja tämähän on aivan erinomainen asia. Kylmä saattaa nimittäin olla erinomainen koko ihon monipuolisen toiminnan kiihoke, kun sitä vain sopivalla tavalla, kuten uidessa, osataan käyttää hyväksi. Laajassa ihon pinnassa risteilevät verisuonet ja kaikkialla on hiussuonistoa, joka supistuu kylmän vaikuttaessa ja laajenee lämmetessään. Kun ottaa huomioon, että ihossa tavallisissa oloissa on vain puolet koko ruumiin verimäärästä, niin on selvää, että ihosuonien supistuessa syntyy verentungosta ruumiin sisäelimissä.
Veren paetessa sisäelimiin iho kalpenee ja vetäytyy ”kananlihalle” ja samalla saatamme tuntea pientä vilunväristystä. Mutta ennemmin tai myöhemmin seuraa vastavaikutus: ihosuonet laajenevat uudelleen, lämmintä verta virtaa ihoon aiheuttaen miellyttävän lämpimän tunteen.
Sopivalla tavalla harjoitettu iho voi kestää pitkäaikaisenkin kylmän vaikutusta erinomaisesti ja suorastaan kaipaa sitä. Tällainen ihon kylmällä karaiseminen tekee ihmisen huomattavasti riippumattomaksi ulkoilman vaihtelusta. Varsinkin talviaikaan säästyy tällainen henkilö helpommin nuha -ja yskätaudeilta.
On sanottu, että lihakset tulevat uidessa käyttöön monipuolisemmin ja edullisemmin kuin missään muussa urheilulajissa. Se pitäneekin paikkansa. Ruumiimme useimmat lihakset saavat uitaessa työtä. Sitä paitsi rintauinnin asento ja liikkeet muistuttavat joissakin määrin liikkeitä, joita käytetään selän vikojen korjaamiseen. Samalla nämä liikkeet edistävät aivan erikoisessa määrin hengitystä, joka kiihtyy lihastyön aiheuttaman suuren hapenkulutuksen takia aivan poikkeuksellisen paljon.
Sydämen harjoittajana on uimisella kenties vielä tärkeämpi asema. Kuten jo edellä mainittiin, aiheuttaa veden kylmä vaikutus veren pakenemisen ihosta. Sydän saa silloin enemmän verta ja sen on voimakkaammin puserruttava kokoon voidakseen verenpaineen kohottua verisuonissa ajaa verta eteenpäin.
Kuva: Lottamuseon kokoelmat
Uimisen jälkeen voi tuntea itsensä entistä reippaammaksi, elämänhaluisemmaksi ja työkykyisemmäksi. Parasta on kuitenkin, varsinkin niin kauan kun ilmat eivät vielä ole lämmenneet, noudattaa varovaisuutta uintiaikojen pituuden suhteen. 5-10 minuutin uintiajat, noin kaksi kertaa päivässä, aluksi riittävät varsin hyvin. Milloin vilun tunne ilmestyy eikä kohta häviä, on parasta lopettaa uinti ja nopean liikunnon avulla saada ruumis jo kohta lämpiämään.
Tottunut uimari voi viipyä vedessä melkeinpä rajattoman kauan. Kaikki tämä kuitenkin sillä ehdolla, että uitaessa ollaan alinomaa liikkeessä ja että varsinkin juuri oikeata rintauintia harrastetaan tarpeeksi. Erikoisen tärkeätä on myös muistaa valokylpyjen terveyttä edistävät vaikutukset. Ja valokylpyjähän aurinkoinen päivä antaa ilmaiseksi uintia harrastavalle.
Kuva: Sa-kuva / Valonheitinkurssilaisia Helsinki / Degerö 1944
Tekstilähde:
Kotiliedelle kirjoittanut voimistelunopettaja Anna-Liisa Petterson / julkaistu Kotiliedessä No 11 vuonna 1925
Kotiliedelle kirjoittanut tohtori Viljo Rantasalo / julkaistu Kotiliedessä No 13 vuonna 1928
