Kun sellainen sattuu eteesi, varsinkin naisihminen, ota se vastaan taivaan lahjana. Eilenhän oli se kokous, huomenna voimistelutunti, sitten taas ohjelmassa on ystäväperheen kahvikutsut ja viikonloppuna… Niin no, siitä ei voi nyt vielä olla varma…
Tänäänhän voisi tietenkin mennä elokuviin, poiketa ystävän luona tai improvisoida pienet kutsut. Mutta äläpäs viitsi tehdä mitään tästä kaikesta. Vaan vietä sen sijaan tämä ilta kotona ja pidä aivan ohjelmaton vapaa ilta. Ajatteleppa hetki, kuinka kaikki aamut ja päivät laittavat sinut koetokselle. Näinpä ollen rauhallinen ilta kotona onkin oikea ”taivaan lahja”.
Huokaa toki helpotuksesta, kun olet päätöksen tehnyt. Ei ole toki vaaraksi, vaikka suorittaisit pois joitakin pikku kodin askareitakin, kunhan vain et kiirehdi. Kas, nyt vasta kerrankin ehdit huomaamaan, että on olemassa jotakin sellaista kuin aika, jotakin salaperäistä, sykkivää, joka hiljaisena ja uneksivana liukuu eteenpäin. Se on se aika, jota niin sanottu ”nykyajan kuumeinen elämänrytmi” ei juuri jouda huomaamaan.
Mikä se oli, joka värähti juuri mielessäsi, kun kuuntelit ajan hiljaista soljumista? Jokin ennen eletty… Ehkä sarja muistoja rauhallisista hetkistä lapsuudessa? Tämä ohjelmaton ilta liittyköön nyt näiden rauhallisten hetkien ketjuun luoden muistojen jatkumoa.
Ymmärrätkö nyt hyvä ihminen, että kotisi, oli se sitten yksinäinen huone tai perheellisen enemmän tai vähemmän ahdas asunto, on annettu sinulle voimanlähteeksi? Olit ehkä väsynyt ja nuutunut kun ohjelmaton iltasi alkoi, mutta seuraava aamu kohtaa sinut virkistyneenä ja uusiutuneena.
Nykyajan hermoriepotuksen keskellä ei saa totuttaa itseään siihen, että aina pitää olla ohjelmaa. Ohjelmattomuus kunniaan ”ajanmukaisessakin” elämässä!
Tekstilähde: Kotiliesi No 4 vuodelta 1931
