Monet asiat vaikuttavat valokuvien ja asiakirjojen säilyvyyteen. Valokuvat syntyvät kemiallisen prosessin tuloksena ja ovat kemiallisesti hyvin epävakaita. Tästä syystä ne ovat herkkiä vaurioitumaan. Paperi taas valmistetaan massasta, jossa voi happamia aineisosia ja suuriakin laatueroja. Molemmat materiaalit ovat siten alttiita sisäisille vaurioitumistekijöille, joihin ei juuri voi vaikuttaa.
Vaurioitumien johtuu kuitenkin suurelta osin myös erilaisista ulkoisista tekijöistä. Näihin lasketaan esimerkiksi materiaalin käyttötapa ja käytön määrä. Olennaista tuhoutumisen kannalta ovat myös säilytysolosuhteet, eli altistuminen kosteudelle, epäsuotuisille lämpötiloille, valolle, epäpuhtauksille, hapettaville kaasuille, pölylle, tuhohyönteisille jne.
Monesti aineistossa havaittavat vauriot ovat yhteissumma erilaisista tekijöistä, jotka toimivat yhdessä ja saattavat vaikuttaa pitkälläkin viiveellä. Jo syntyneitä muutoksia ja vaurioita ei välttämättä voi ollenkaan korjata eikä ainakaan kotikonstein. Siksi tärkeintä onkin ulkoisten tekijöiden aiheuttamien vaurioiden ennaltaehkäisy.
Uhat aineistolle
Kohonnut ilmankosteus on yksi pahimmista valokuvia ja asiakirjoja vaurioittavista tekijöistä. Korkea ilmankosteus esimerkiksi tuhoaa kuvan pinnan emulsiota, ja koska paperi on huokoista ja kosteutta imevää, se reagoi muihin materiaaleihin ilmankosteuden vaikutuksesta.
Kuvassa selvä kosteusvaurio
Kosteuden ohella vaurioitumismekanismeja kiihdyttävät myös korkea lämpötila. Lämpö onkin erityisen tuhoisaa valokuville, sillä se kiihdyttää kemiallisia reaktioita ja siten nopeuttaa valokuvamateriaalien tuhoutumista ja esimerkiksi värikuvien haalistumista.
Tässä kuvassa näkyy eräille mustavalkokuville ominainen haalistumistyyppi, jossa kuvan pinta heijastuu hopeana.
Kuvassa pimeähaalistumisen aiheuttama punertava värivirhe.
Valolle altistuminen puolestaan haurastuttaa ja luo värinmuutoksia valokuviin tehden kuvista usein sävyltään vihertäviä. Paperia se kellastuttaa ja hapettaa, eritoten yhdessä ilmansaasteiden kanssa. Myös muut epäpuhtaudet ovat haitallisia valokuva- ja asiakirjamateriaaleille mukaan lukien teippien ja liimojen kemialliset yhdisteet ja kaasut sekä erilaiset muoviyhdisteet kuten PVC.
Tämä kuva on ollut liimattuna albumiin ja pinnan emulsio on haurastunut rikki ja kuva revennyt.
Säilyttäminen kotioloissa
Kotioloissa on ihannesäilytysolosuhteita hankala saavuttaa, joten kannattaa pyrkiä siihen, että säilytyspaikka olisi mahdollisimman kuiva ja tasalämpöinen. Siten ei kannata säilyttää arvokasta aineistoa kesämökillä, kellarissa, ullakolla tai autotallissa. Kyseisissä paikoissa kuvat ja asiakirjat ovat todennäköisimmin alttiita äärimmäisille ja jatkuvasti vaihteleville lämpö- ja kosteusolosuhteille, mikä on aineiston kannalta kaikkein haitallisinta.
Pienetkin lämpötilan vaihtelut kannattaa minimoida, eli aineistoa voi säilyttää normaalissa huoneenlämmössä, muttei esimerkiksi lähellä ikkunoita, patteria tai uunia. Keittiön ohella myöskään kylpyhuoneen läheisyys ei ole suotuisaa. Kannattaa vielä pitää mielessä, että arkistokelpoinen happovapaa säilytysmateriaali puskuroi olosuhteiden vaihtelua. Tämä tarkoittaa toisin sanoen sitä, että tärkeä aineisto kannattaa suojata esimerkiksi happovapaisiin kuoriin, jotka asetetaan vielä happovapaaseen laatikkoon. Tällainen menettely auttaa jo paljon suojaamaan arkaa aineistoa.
Aineiston käsittely
Mikäli kuvia tai esimerkiksi piirroksia halutaan pitää esillä, kannattaa ne laittaa UV-suojatun kehyslasin alle. Valokuvan ja kehyksen väliin voi sujauttaa happovapaan aukkopahvin, joka helpottaa lisäksi aineiston käsittelyä. Piirroksen tai asiakirjan takaosan voi suojata pölysuojalla ja hyvälaatuisella taustamateriaalilla.
Hyllyssä muistikirjat ja albumit kannattaa säilyttää niin, että teokset saavat tukea toisistaan tai mielellään lepoasennossa, jotta niiden selkämykset eivät pääse vaurioitumaan. Paperia ei myöskään kannata taittaa tai rullata, koska paperilla on ”muisti”. Paperi siis pyrkii palautumaan opittuun olomuotoonsa. Taitoskohdasta paperi on lisäksi aina hauraampi ja altis murenemiselle. Varsinkin vaurioituneiden materiaalien liikaa käsittelyä tulisikin välttää. Esimerkiksi kovasti reunoiltaan käpristyneiden kuvien oikaisu voi johtaa kuvan pinnan rikkoutumiseen.
Käpristynyt kuva on oikaisun myötä haljennut keskeltä.
Mahdollisuuksien mukaan kannattaisi erotella erikseen eri tekniikoin valmistetut kuvat, jotta ne eivät vaurioittaisi toisiaan. Erikseen kannattaa erotella ainakin hyväkuntoiset jo vaurioituneista kuvista ja asiakirjoista. Aineistoa järjestellessä kannattaa myös tosiaan välttää muoveja, teippejä, kuminauhoja, klemmareita, sinitarraa ja niittejä.
Kuvan kääntöpuolen liima aiheuttanut vaurioita kuvapintaan.
Likaisia kuvia ja asiakirjoja voi hellävaroen puhdistaa. Likaisia sivuja voi kevyesti harjata pehmeällä siveltimellä puhtaaksi. Valokuvia voi puhdistaa pölystä myös esim. korvapumpulla.
Aineiston digitointi
Aineistoa voidaan digitoida skannerilla tai kuvaamalla kameralla. Digitointi voi auttaa originaaliaineistoa säilymään, sillä riittävän laadukkaan digikuvan ansiosta originaalin käsittely voi vähentyä, jolloin sen elinikä teoriassa pitenee. Kuitenkin digitointi on myös eräänlainen shokkitilanne, varsinkin valokuvalle, sillä se altistetaan digitoinnin yhteydessä käsittelylle, valolle ja usein myös lämmölle. Näin digitointiprosessi samalla jouduttaa valokuva-aineiston tuhoutumista.
Valokuvien osalta paras digitointimenetelmä on kuvata kameralla ja tästä suoriutuu usein hyvin myös perusmobiililaitteiden kamerat. Kotioloissa kuvatessa kuva kannattaa asettaa aukkopahvin sisälle, jolloin kuvattavan valokuvan saa pystysuoraksi esimerkiksi seinää vasten. Näin se on helppo kuvata, ja mobiililaitteenkin saa tuettua esimerkiksi pöytää vasten. Kuvata voi myös normaalissa huonevalossa, mutta kannattaa valita kuvauspaikka ja kuvausasento niin, ettei kuvattavaan kohteeseen synny heijastumia ja varjoja.
Kuvattaessa olisi hyvä kiinnittää huomiota siihen, että kamera ja kohde olisivat täsmälleen kohtisuorassa toisiinsa nähden. Näin kuvan linjat toistuvat suorina. Myös kuvan terävyys on kauttaaltaan optimaalinen, eli kohteessa ei ole osia, jotka ovat kauempana ja jotka siten voivat piirtyä sumeampana. Nyrkkisääntö on, että menee puhelimella kuvattavaa kohdetta mahdollisimman lähelle, niin että kohde täyttää koko ruudun kuvan ollessa vielä tarkka. Näin saa parhaan resoluution. Oman puhelimen kamera-asetuksiin kannattaa myös tutustua. Kotikäytössä digitoitua kuvaa voi myös jatkokäsitellä erilaisissa kuvakäsittelyohjelmissa.
Asiakirjojakin voi ”skannata” puhelimen kameralla, mutta resoluutio voi tulla vastaan, jolloin asiakirjan tekstistä ei välttämättä saakaan selvää. Tässä mielessä tasoskanneri voi olla varteenotettava vaihtoehto.
Koska kovalevyt voivat tuhoutua tai niiden data korruptoitua, digitoitu aineisto kannattaa varmuuskopioida varmuuden vuoksi myös pilvipalveluun, jossa digitoitu data on helposti saatavilla ja tallessa.
Lähteitä, sovelluksia ja lisätietoa
Viljanen, Jarkko. 2016. Vanhat valokuvat talteen. Jyväskylä: Docendo Oy.
UV-suojattuun lasiin voi tutustua esim. täältä: BGA.FI – Tru Vue Museum Glass.
www.photomyne.com on maksullinen sovellus ja pilvipalvelu omien valokuvien ja albumien digitointiin mobiililaitteen kameralla.
https://www.konservaattoriliitto.fi/ eli pohjoismaisen konservaattoriliiton nettisivut, joilta löytyy lista palveluja tarjoavista yksityisistä paperikonservaattoreista.
https://www.valokuvataiteenmuseo.fi/fi ja Tietoa ja oppaita | Suomen valokuvataiteen museo palvelee myös yksityisiä asiakkaita mahdollisuuksien mukaan, jos tarvitsee apua tai vinkkejä liittyen valokuviin. Tietopalvelu välilehdeltä löytyy hyvin tietoa ja voi myös lähettää kysymyksiä, jos jokin asia askarruttaa.
Happovapaita, mutta ei välttämättä arkistolaatuisia aukkopahveja voi etsiä mm. kyseisiltä verkkosivuilta: Passepartout – BGA.FI ja Paspatuurit – Paspis
https://www.museoidenhankintakeskus.fi/ palvelee myös yksittäisiä asiakkaita, kun haluaa hankkia arkistolaatuisia materiaaleja.
