Kuva I
Kuinka ihanaa onkaan sängyssä lojuminen loma-aamuna. Se, jonka tavallisesti täytyy nousta aikaisin aamulla ja kiiruhtaa toimeensa, varmaan parhaiten osaa arvostaa ja nauttia pyhäpäivän rauhallisista aamuista.
Parasta terveydenhoidon kannalta olisi nousta vuoteesta heti, kun on herännyt. Useinpa tulee kuitenkin toimittua, varsinkin loma-aamuina aivan päinvastaisesti. Moni meistä tunnistaa itsensä kuvasta I. Toinen jalka on jo vuoteen ulkopuolella, pyrkien vastahakoisesti lattialle. Todellinen nousemispäätös ei ole vielä syntynyt, mutta jo usean minuutin ajan on hallinnut hämärä ajatus: ”Hetki vielä…” Kun sitten aika onkin jo niin täpärällä, että juuri ja juuri ehtii nopeasti pesten ja pukien päivän toimiinsa, silloin putoaa toinenkin jalka sängystä ja unisen sekä happamen näköisenä aloitamme päivämme.
Kuva II
Heräämisen ilo ja halu aloittaa reippaasti päivän toimet, kuvastuu kuvasta II. Siinä nousija kohottaa molemmat jalkansa samanaikaisesti ja pyöräyttää ne siitä lattialle, ollen itsekin samalla pystyssä. Reippaat otteet ja pieni lihasponnistus karistavat viimeisetkin unen rippeet silmäkulmasta. Tällainen nousemisliike on samalla pieni voimisteluliike, vaikuttaen pääasiassa vatsalihaksiin. Kun nousee molemmat jalat yhtä aikaa, niin välttyy nousemasta ”väärällä jalalla”.
Kuva III
Jos meillä olisi mahdollisuus järjestää oikein työmme, niin jokaiselle riittäisi aikaa ainakin 10-15 minuutin lepoon keskellä päivää. Tällainen pieni virkistyshetki voi vallan ihmeellisesti lisätä työkuntoamme. Suurta hyötyä näistä minuuteista ei kuitenkaan ole, jos kuvan III tapaan kääriytyy kokoon kouristusmaiseen asentoon. Nimittäin jos tahdolla poistamme jännityksen ruumiistamme, mielikin helpommin siitä tasaantuu. Levolle mennessä on siis osattava rentoutua. Mitä tämä sitten tarkoittaa? Rentoutuminen on uusi nimitys, jota nykyaikaisin naisvoimistelu käyttää ja ymmärtää sillä lihasten pingotusten laukeamista.
Kuva IV
Levolle mennessä on siis rentouduttava, kuten kuvassa IV. Tämä käy helpommin, jos valitsemme sellaisen lepoasennon, jossa myös asennon aiheuttama jännitys on mahdollisimman pieni. Kun lonkkanivelet ja polvet ovat jonkinlaisessa koukussa, niin reiden lihakset ja vatsalihakset ovat sopivassa lepoasennossa. Rintakehän alaosa on vapaa, joten hengitys käy helposti. Pää on rennosti, vapautuneesti hiukan etukumarassa, jolloin kaulan ja hartiain lihakset höltyvät.
Jospa osaisimmekin oikein käyttää lepohetkemme, niin varmasti olisi paljon vähemmän työn aiheuttamaa liikarasittumista havaittavissa.
Kotiliedelle kirjoittanut: Lääket. kand. Saima Tawast-Rancken. Julkaistu Kotilieden No 7 vuonna 1932.
