Käsien peseminen vedellä ja saippualla on tehokas keino estää tartuntatautien leviämistä. Saippuan teho perustuu vaahtoavaan rasva-ainekseen, joka jättää käsien iholle suojaavan kerroksen. Hyvä käsihygienia ja hygienia yleensä edellyttävät, että saatavilla on riittävästi vettä ja saippuaa. Ne eivät ole itsestään selviä asioita tänäkään päivänä köyhissä maissa ja oloissa eläville ihmisille.
Suomessa on riittänyt vettä, ja saunakulttuurimme on pitkä. Peseytyminen ei ole silti ollut jokapäiväistä rutiinia. Käsiä esimerkiksi pesty ennen ruokailua, vaan silloin kun kädet olivat likaantuneet. Hygieniavalistus edisti puhtauden tavoittelua suomalaisissa kodeissa 1920-luvulla. Kodin siisteydestä ja lasten opettamisesta puhtauteen tuli sivistyskansan ja kansalaiskunnon mittareita. Kansakoululla ja kotitalousopetuksella oli tässä suuri rooli.
Aale Tynnin Satuaapisessa lapset peseytyvät ja siistiytyvät ennen ruokailua.
Kotitekoisesta saippuasta kaupan saippuatuotteisiin
Suomen ensimmäinen saippuatehdas perustettiin vuonna 1820. Suurin osa kansaa käytti kuitenkin vielä 1900-luvun alussa lipeästä ja teurasjätteistä valmistettuja kotitekoisia saippuoita. Niiden rinnalle yleispesuaineeksi tuli Enso-Gutzeitin mäntysuopatehtaan valmistama mäntysuopa vuonna 1920. Mäntysuopa keitettiin saippuan tapaan mäntyöljystä ja lipeästä. Purkkeihin pakattua, edullista mäntysuopaa saattoi mainosten mukaan käyttää kaikkeen pesemiseen hiuksista öljytahroihin. Mäntysuopa tappoi bakteerit, ei vahingoittanut pestäviä pintoja tai ihoa ja teki puhdasta jälkeä ilman voimakasta hankaamista.
Mäntysuopa-mainos. Kotiliesi 6/1936.
Tehdasvalmisteisten saippuoiden käyttö yleistyi suomalaissa kotitalouksissa maailmansotien välillä. Yksi saippua ei enää riittänyt eri pesutarkoituksiin. Naisille mainostettiin hienosaippuoiksi kutsuttuja kasvosaippuoita ja miehille parranajosaippuoita. Kaupan hienosaippuat olivat jotain uutta ja ylellistä, koska kookosrasvasta, talista, palmu- ja oliiviöljystä valmistettujen saippuoiden rasvat oli valkaistu. Saippuat tuoksuivat hyvälle ja ne oli pakattu houkutteleviin pakkauksiin. Saippuoilla kerrottiin olevan kauneutta säilyttäviä ominaisuuksia.
Saippuamainos Lux-ihosaippua. Kotiliesi 22/1934.
Saippuamainoksia ja saippuaoopperaa
Suomalaisissa saippuamainoksissa käytettiin 1930- ja 1940-luvulla amerikkalaisten filmitähtien kuvia ja suosituksia todisteina hienosaippuoiden ihmeitä tekevistä vaikutuksista. Yhdysvaltalaiset saippuafirmat kävivät ankaraa kilpailua markkinoista lehtimainonnan ja USA:ssa myös radion välityksellä. Hygieniavalistus ei kasvattanut myyntiä tarpeeksi, joten saippuatehtaat sponsoroivat päiväsaikaan lähetettyjen romanttisten radio-ohjelmasarjojen tuotantoa (”Palmolive Hour”, ”Lux Radio Theatre”). Kotirouva saattoi seurata ”saippuaoopperaa” kotitöitä tehdessään.
Myös suomalaisissa mainoksissa korostettiin pyykinpesun helppoutta ja hohdokkuutta.
Benzit-saippuamainoksessa (1928) saippua lupaa tehdä pesemisvaivan mahdollisimman pieneksi. Kotiliesi 19/1928.
Persil-pesuaine oli ”itsetoimiva”. Kotiliesi 7/1935.
Pyykinpesu naisten harteilla
Oma koti -lehden mainoksessa elokuussa 1932 moderni kaupunkilaisperheenäiti pesi pyykkiä lavuaarissa ja käytti saippuajauhetta. Tosiasiassa suurin osa suomalaisnaisista pesi itse (tai pesetti pyykkinsä pyykkäreillä) saunassa tai pesutuvassa. Pyykinpesu oli naisten töistä raskaimpia.
Kirjava pyykki laitettiin likoon suopaveteen jo pesua edeltävänä päivänä. Liotettuja vaatteita hangattiin palasaippualla käyttämällä apuna pesupunkan pohjaa tai 1920-luvulla yleistynyttä puista tai peltistä pyykkilautaa. Valkopyykkiä keitettiin rautapadassa lipeävedessä useita tunteja.
Pyykki piti vielä huuhdella, vääntää käsin kuivaksi ja kuljettaa pärekorissa kuivumaan narulle. Liinavaatteet mankeloitiin kivimankelissa. Suurpyykki pestiin harvoin, mieluiten kesällä, jolloin pyykin saattoi huuhdella avovedessä ja kuivata ulkona.
Satuaapisessa tytöt pyykkäävät nuken vaatteita esiäitien tapaan pyykkipadassa.
Saippuan säästötalkoot ja saippuan korvikkeet
Talvisodan aikana saippua oli yksi ensimmäisiä säännöstelyn kohteeksi joutuneita kulutushyödykkeitä kahvin ja tupakan ohella. Jatkosodan aikana saippuaa ja pesuaineita säästettiin ja korvattiin monin keinoin, koska rasvoista oli kova pula.
Saippuan säästämiseksi vaatteiden pesukertoja vähennettiin ja sotkuista työtä tehdessä käytettiin suojavaatetta: naistenlehdet olivatkin täynnä naisten ja lasten esiliinamalleja. Isojen ja valkoisten pöytäliinojen sijasta käytettiin pienempiä kirjavia liinoja tai vahakangasliinaa. Pyyhkeiden pesua vähensi käsien ravistelu pesun jälkeen ilmassa. Pyyhepyykkiä vähennettiin myös paperipyyhkeillä.
Eura-pyyheliinaa käyttämällä saippua saadaan riittämään. Kotiliesi joulukuu 1940.
Astioiden pesu ilman saippuaa aloitettiin pyyhkimällä ruoantähteet lautasilta paperilla. Astiat pestiin kuumassa vedessä, jossa oli taloussoodaa, ja huuhdeltiin hyvin lämpimällä vedellä. Juomalasien ja pullojen puhdistukseen sopi karkea suola tai munankuoret. Puiset astiat ja pöydät puhdistuivat hienolla hiekalla tai kalkilla.
Kodin pesuainekaappi. Emännän kodinhoito-opas, s. 59.
Vaatepyykin liottamiseen ja lian irrottamiseen suositeltiin saippuan sijasta pientä määrää ammoniakkia tai petrolia. Villasukkien pesuun riitti litra kylmää vettä ja ruokalusikallinen suolaa. Sukkia liotettiin liuoksessa yksi päivä, vaihtaen vettä välillä. Lopuksi sukat huuhdottiin, puserrettiin ja asetettiin narulle kuivumaan terästään.
Hyvää käsihygieniaa painotettiin sota-aikanakin. Käsienpesussa saippuaa saattoi kuitenkin säästää, kun palasaippua pidettiin kuivalla pohjalla tai ripustettiin vahvan langan avulla seinälle naulaan käsienpesupaikan viereen. Pienet saippuanpalat oli hyvä kerätä harvaan kangaspussiin. Kun palaset pantiin pulloon ja kaadettiin hieman vettä sulattamaan saippua, saatiin juoksevaa ”shampoota”.
Käsienpesupaikka tuvassa, Emännän kodinhoito-opas, s. 35.
Saippuaa kotikonstein ruoanjätteistä ja koivuntuhkasta
Saippuaa alettiin valmistaa sota-aikana jälleen myös itse kotona. Lotta Svärd -lehdessä vuonna 1941 julkaistun saippuanvalmistusohjeen oli laatinut Syvärannan lottaopiston johtaja Elli Malmgren. Raaka-aineena olivat kotitaloudessa kerätyt rasvapitoiset ruoantähteet. Tärkeimpiä talteen otettavia olivat teuraseläinten jätteet, mutta myös luut, jänteet, kalvot ja juuston kuoret kannatti hyödyntää.
Elli Malmgrenin saippuakeitoksessa rautapataan mitattiin 3 litraa vettä, lisättiin 3 kiloa jäterasvoja ja sekoitettiin 300 grammaa lipeäkiveä. Seosta kiehutettiin, kunnes ainekset muuttuivat tahmeaksi massaksi. Saippua oli valmista, kun se hyytyi kovaksi. Ennen kuin seos nostettiin hyytymään, siihen lisättiin 4-5 lusikallista booraksijauhetta (lat. natrium boricum), joka teki saippuasta vaahtoavaa.
Seos kaadettiin jäähtymään sopivaan astiaan, leikattiin paloiksi seuraavana päivänä ja pantiin kuivumaan. Padan pohjalle jääneestä nesteestä saatiin vielä paksua ruskeaa suopaa siivoukseen.
Erikoissaippuoitakin pystyi valmistamaan itse. Lisäämällä saippuamassaan esimerkiksi tervaa, glyseriiniä tai sappea saatiin hiustenpesu-, kasvo- ja tahranpoistosaippuoita.
Lipeäkiven puuttuessa tuhkalipeä valmistettiin kamarin uunista saadusta, hyvin palaneesta koivuntuhkasta. Tuhkalipeä sopi vaatepyykkiin, astioiden, altaiden ja lattioiden puhdistukseen.
Tuhkalipeän valmistus. Emännän kodinhoito-opas, s. 90.
Kenttälottien muistoja mäntysuovasta
Henkilökohtaisesta hygieniasta huolehtiminen ja pyykinpesu sotatoimialueella ei ollut kenttälotille helppoa. Mäntysuopapalan neljäsosan olisi pitänyt riittää peseytymiseen ja vaatteiden pesuun kuukauden ajaksi. Vesisanko ja pesuvati riittivät muiksi pesuvarusteiksi. Pakkia käytettiin niin aamuteeveden kuin aamupesuveden lämmittämiseen. Perusteellisempi peseytyminen ja pyykkäys tapahtui sotilaiden rakentamissa saunoissa ja kesällä järven rannalla.
Sairaaloissa saippuaa, pesuaineita ja lämmintä vettä riitti sota-aikanakin. Kenttälotta Annikki Vesivalo muistaa, kuinka hän pääsi suihkuun äitinsä työpaikassa Rauhan sairaalan pesulassa: …kävin hänen työpaikallaan suihkussa ja pesin hiukseni – mäntysuovalla. Kyllä hiukset kiilsivät!”
LÄHTEET
Emännän kodinhoito-opas. Maatalousseurojen keskusliiton julkaisuja No 305. Vammala 1941.
Kitunen, Salme: Saippuan valmistus kotioloissa. Kotiliesi 21/1944.
Kuvaja, Kati: Avannon reunalta napin painallukseen. Historia 1/2005.
Maatalousnainen 10/1942. Vaatteiden pesu nykyaikana.
Malmgren, Elli: Millä me puhdistamme? Lotta Svärd 7/1941
Pohjanpää, Arla: Miten tulen toimeen ilman saippuaa? Lotta Svärd 3/1940
Sahlberg, Elsa: Koivutuhkaa pesujauheen jatkeena. Kotiliesi joulukuu 1948.
Tynni, Aale: Satuaapinen. WSOY 1995. Kuvitus Maija Karma.
Vesivalo Annikki: Rauhan kyyhky. Nuoren lotan päiväkirja 1939-1942. Kirjokansi 2016.
Oma koti 15/1932 Saippuasta ja saippuan käytöstä.
Pikkulotta 7/1941 Sukkien hoidosta.
Pikkulotta 8/1942 Saippuanpalaset
Lottatyttö 9/1944 Saippuan säästämisestä
Lotta Svärd 2/1943 Pesun kanssako pulassa – eikö mitä?
Palashampoo on loistava valinta ympäristötietoisille, sillä se vähentää muovijätettä ja on usein pakattu ekologisesti. Lisäksi se on erittäin riittoisaa, kestää kauemmin kuin nestemäiset shampoot. Monet palashampoot sisältävät luonnollisia ainesosia, jotka ovat hellävaraisia hiuksille ja päänahalle. Ne ovat myös käteviä matkustaessa, koska ne eivät vuoda eivätkä vaadi erillistä turvatarkastusta lentokentillä. Kaiken kaikkiaan palashampoo on sekä käytännöllinen että ympäristöystävällinen valinta! https://hiusclub.fi/palashampoo/