Lemmikki sana on mielenkiintoinen. Substantiivi lempi liittyy vahvasti palavaan rakkauteen, mutta sanan johdos lemmikki, jota 1920 ja 30-luvulta lähtien alettiin käyttää myös eläinkumppanista, tarkoittaa suosikkia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö sanaan sisältyisi paljon rakkautta.
Lemmikit ovat olleet ihmisille tärkeitä niin sodan kuin rauhankin aikana, eivätkä lotat olleet poikkeus. Lottien eläinsuhteista puhuttaessa hevoset ovat usein nousseet tärkeälle sijalle, eikä ihme, ovathan eläinlääkintään perehtyneet lotat toimineet pitkälti juuri hevosten kanssa. Sotakoiria käsittelevissä teoksissa muutamaa mainintaa lukuun ottamatta tarkastelun alla ovat sotilaiden suhteet sota- tai maskottikoiriin. Lottien kokemuksia koirista ei muistelmateoksissa juuri esiinny, vaan lottien koiriin liittyviin tarinoihin ja muistelmiin saattaa törmätä aihetta käsittelevissä teoksissa sattumanvaraisesti. Lotta-aiheisissa valokuvissa ja piirustuksissa koirien läsnäolo kuitenkin näkyy.
Suojeluskunnat sotakoiratoiminnassa
Suomen ensimmäiset sotakoirat koulutettiin valkoisten käyttöön, ja suojeluskunnat olivat yksi niistä toimijoista, jotka lähtivät aktiivisesti kehittämään sotakoiratoimintaa Suomessa. 1920-luvun alussa Helsinkiin perustettiin jopa sotakoirasuojeluskunta, ja joissain suojeluskunnissa toimi myös koiraosastoja. Siten on mahdollista, että tiiviisti suojeluskuntien tukena ja apuna toimivan lottajärjestön jäseniä olisi jossain määrin ollut tekemisissä myös koiratoiminnan kanssa. Suojeluskuntalaisten omistamien koirien kanssa lotat varmasti olivat tekemisissä tavalla tai toisella.
Kuvassa sarkapukuinen lotta koiran kanssa todennäköisesti 1920-luvun alussa.
Sotapalvelukseen koulutetut koirat olivat pääosin saksanpaimenkoiria, joiden hyvä stressinsietokyky katsottiin olevan eduksi sotatoiminnassa. Kuvassa Lotta Aino Toivonen saksanpaimenkoiranpennun kanssa
Koiran kanssa puuhastelu tai ajanvietto ilmenee myös 1920 ja 1930-lukujen lottatoimintaa esittelevissä valokuvissa. Lottien ryhmäkuvissa koirat on saatettu myös ottaa ikään kuin ryhmän jäseniksi mukaan. Koiria esiintyy myös erilaisissa tilannekuvissa.
Kuvassa lotta Saga Degerman mitellapäisen Trolle-koiran kanssa nauttimassa auringonpaisteessa Syndalenissa vuonna 1931.
Koirista lohtua sodan keskellä
Lemmikin tärkeys konkretisoituu erityisesti mullistavissa tilanteissa, ja esimerkiksi sota-aika tuo eläinsuhteelle uusia merkityksiä ja paljastaa siitä uusia puolia. Koirien positiivisia vaikutuksia ihmisten elämänlaatuun, psyykkiseen ja fyysiseen terveyteen ja toimintakykyyn on tutkittu jonkin verran. Koirien läsnäolon terapeuttinen vaikutus näkyy muun muassa siinä, että koiran läheisyyden on todettu vähentävän ahdistusta, laskevan verenpainetta ja lievittävän raskaiden ja vaikeiden tilanteiden synnyttämää stressiä. Koirien läsnäolo myös vähentää yksinäisyyden ja eristyneisyyden tunnetta ja puolestaan lisää turvallisuuden tunnetta. Kieltämättä koirista oli siten suurta apua sota-aikana, niin kotona kuin rintamalla.
Komennuspaikoilla sotakoirat, upseeriston ajokoirat sekä löydetyt tai sotasaaliina saadut koirat toivat merkityksellisen lisän ja paljon iloa monen arkielämään. Hylätty tai eksynyt koira tai koiranpentu saatettiin adoptoida komennuspaikan jakavien lottien yhteiseksi maskottikoiraksi, joka erosi sotatehtäviin koulutetusta sotakoirasta siitä syystä, että se oli pääsiallisesti lohduttaja, seuranpitäjä ja viihdyttäjä.
Lapin sodan aikana otetussa kuvassa keittiön lotat Leena, Toini ja Eeva sekä heidän yhteinen Lapin pystykoiransa.
Kuvassa Naimi Vaaraniemi lottatoverin ja koiran kanssa viemässä taisteluhautaan lämmikettä. Koirakin on saamassa kepin kuljetettavakseen.
Kerrotaan, että jopa keskusjohtokunnan muonitusjaoston päällikkö Maja Genetz adoptoi kerran Luumäellä kävelemään mentyään erään kohtaamansa kulkukoiran. Koiran pyytävä katse teki kuulemma tehtävänsä. Koirasta ja sen tarpeista huolehtiminen tarjosi tyydytystä ja aikaan sai myös tunteita hyödyllisyydestä ja tärkeydestä. Hylättyä ja haavoittuvaa eläintä kohtaan osoitettu huolenpito vei myös ajatukset toisaalle sodan arjesta.
Lotta Maja Genetz sylissään Mörri
Lotta leikkimässä koiran kanssa Luumäellä vuonna 1941.
Kumppaneina ja leikkitovereina koirat tukivat toki lottien henkistä hyvinvointia, mutta lottien kanssa asuvista koirista oli myös käytännön hyötyä muun muassa rottien torjunnassa, mikä lisäsi asumustilojen viihtyvyyttä.
Lottia koiran kanssa Vienan Karjalassa
Lotta Helmi Helena Pulakka kuvattuna koirakaverin kanssa
’tuo armas Pommi pien’
Lottamuseon arkistosta löytyy vieraskirja, jossa on Pommi-nimiselle koiralle osoitettu syntymäpäiväruno, taidokkaasti piirretty kuvasarja ”pikku-tuokioita Pommin elämästä” ja Pommin juhlien osanottajalista, josta löytyy 11 nimeä.
Latvan rajatoimiston vieraskirjan runo Pommille
Pommin syntymäpäiväjuhlien vieraslista ja piirros, jossa Pommi on saanut kunniamerkin kaulaansa.
Pommille osoitettu syntymäpäiväruno on koskettava, sillä huumorin lisäksi siitä välittyy myös syvää kiintymystä ja rakkautta Pommi-koiraa kohtaan. Keskeisenä on myös huoli huomisesta sodan epävarmuuden keskellä. Mitä Pommille tapahtui sodan jatkuessa tai sen päätyttyä, asiakirja-aineisto ei kerro. Paljon koiria jäi myös sodan jalkoihin. Kenties runon kirjoittaja ja Pommi kohtasivat vielä lyhtypylvään alla, kuin ennen, tai sitten vain unelmissa.
Lähteet
Aaltonen, U. & Unhola, K. (toim.): Suomen koirat sodassa ja rauhassa. Art House, Helsinki 1999.
Eerola, T. 2017. Karjalankarhukoira – ainoa sotasaalis jota ei palautettu. Koiramme, jutut: https://www.koiramme.fi/jutut/koiramme-juttuarkisto/85-karjalankarhukoira-ainoa-sotasaalis-jota-ei-palautettu (Viitattu 17.3.2022.)
Eläimet sodassa. Kenttäpostia, 2020, nro 3–4: 14–29.
Hakkarainen, T. & Huovinen M. 1999. Lotta sodassa ja rauhan töissä.
Joko teillä on nelijalkainen terapeutti. Tiede, 2005, artikkelit: https://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/joko_teilla_on_nelijalkainen_terapeutti (Viitattu 17.3.2022.)
Kotimaisten kielten keskus: https://www.kotus.fi/
Laukkanen, S. 2013. Eläinten läheisyys tunne-elämämme säätelykeinona. Karvaterapiaa. Eläinavusteinen työskentely Suomessa. Toim. Ikäheimo, K. Helsinki: Yliopistopaino.
Lottamuseon kokoelmat
Viljamaa, N. 2020. Sotatoverit. Sotakoirat, sotilaat ja sodan kokemus talvi- ja jatkosodassa. Pro gradu -tutkielma, Turun yliopisto.
