Kauniit kesäiset päivät ja kuulaat illat houkuttelevat ulos. Kävelyllä kohtaatte muita ulkoilijoita, saatettepa nähdä jonkun henkilön, joka astuu rumasti, ei nosta jalkojaan kylliksi, vaan siirtää ne laahaten eteenpäin. Saatattepa ajatella: ”Tuopa on velton näköistä, kuinkahan minä itse kävelen?”
On usein vaikea huomata omia virheitään, mutta se onnistuu paremmin, jos kohta kohdalta mietitte, minkälaisia virheellisyyksiä kävelyssä voi olla, ja koetatte todeta, kuuluuko jokin näistä teidän tapoihinne.
Kaunis kävely on voimia säästävää, se on keveää liukumista. Hyvä olisi oppia kävelemään niin, että vartalo on koko ajan kyllin korkealla, pää ei huoju vähääkään puoleen eikä toiseen ja ainoastaan aivan vähän ylös ja alas. Luonnistuuko teiltä tämä? Se on helppo tarkastaa suuntaamalla katse suoraan eteenpäin kahteen peräkkäin eri etäisyydellä olevaan tähtäyspisteeseen.
Liian pitkä askel puolestaan panee väkisinkin ruumiin töyssähtelemään ylös ja alas. Se rasittaa reisilihaksia eikä ole suinkaan kaunista. Tottunut ulkoilija on omaksunut sellaisen kävelytahdin, joka ei väsytä. Hän liukuu mukavasti maaston epätasaisuuksien ylitse ruumista sanottavasti kohottamatta, jalat sattuvat aina sopiviin kosketuskohtiin ja vartalo kulkee kuin ilmassa tasaisesti liitäen.
Kiinnittäkääpä huomiotanne suuren puodinikkunan ohi kävellessänne seuraaviin seikkoihin:
Onko vartalonne etukumara tai lantiosta asti kallistunut vähän eteenpäin? Kilpakävelyssä se on kyllä paikallaan mutta muutoin suora ryhti on kauniin kävelyn lähtökohta. Lantion seudussa piileekin monta virheellisyyttä. Jos lonkkanivel on jäykkä tai jännitetään liikkeeseen tarpeettomia lihaksia, kiertyy lantio jalkaa seuraten puolelta toiselle ja tulee kävely helposti kovin keinuvaksi.
Entäpä sitten polvet. Kuinka monet kävelevätkään koko ajan polvet vähän koukussa? Polven tulee koukistua kevyesti jalkaa eteen siirrettäessä, mutta sen jälkeen tulee polven ojentua täydellisesti. Erikoisesti meidän korkeakorkoisilla kengillä kävelevien naisten tulisi kiinnittää huomiota tähän. Korot nimittäin usein hävittävät askeleista sen luonnollisen joustavuuden ja kävelystä tulee sipsuttelua.
Tarkastakaahan vielä, että kätenne eivät heilu huolimattoman rennosti….
Kotiliedelle kirjoittanut: Voimistelun opettaja Airi Koskimies. Julkaistu Kotilieden No 9 vuonna 1935.
