Kirjeenvaihtoon halutaan
Entisaikaan oli jännittävää saada itselleen kirjeenvaihtoystävä – etenkin ulkomailta. Kirjeenvaihtoystävän saattoi löytää nuortenlehden kirjeenvaihtopalstalta tai koulun kautta. Äidinkielen ja vieraiden kielten opettajat välittivät oppilailleen kirjeenvaihtotarjouksia. Kirjeiden kirjoittamista pidettiin hyödyllisenä nuorten harrastuksena. Se kehitti kirjallista ilmaisua, harjoitutti käsialaa ja opetti kirjeen kirjoittamisen konventiot (päiväys, puhuttelu, vointikyselyt, lopputervehdys, allekirjoitus). Aktiivinen kirjoitustaito ja hyvä käsiala kuuluivat ylipäätään kansalaistaitoihin ja ilmensivät yleissivistystä.
Helsinkiläisen Kertun kirjeet Ainolle Tallinnaan
Lottamuseon arkistossa säilytetään helsinkiläisen Kerttu Haapasaaren ja tallinnalaisen Aino Rajalan kirjeenvaihtoa, joka alkoi lokakuussa 1936 ja päättyi tammikuussa 1939. Tytöt olivat kirjoittaessaan 13-15-vuotiaita. Tallessa ovat vain Kertun lähettämät kuusi kirjettä. Ainon Tallinnassa asuva jälkeläinen lahjoitti ne vuonna 2013 Lottamuseon kokoelmiin. Sukunimestä päätellen Aino oli osaksi suomalainen, joten kirjeenvaihto sujui suomeksi.
Kertun ja Ainon kirjeenvaihtoystävyys oli syntynyt opettajan välityksellä. Heimoaate oli 1930-luvulla suosiossa. Aatetta välitettiin myös kouluopetuksessa. Kerttu aloitti yhden ensimmäisistä kirjeistään reippaalla tervehdyksellä ”Hyvä heimotoverini Aino!”. Myöhemmin puhutteluna oli pelkästään ”Hyvä Aino!”
Helsinkiläinen Kerttu kuului tiettävästi pikkulottiin, samoin kuin kirjeenvaihtoystävä Aino oman maansa pikkulottajärjestöön. Kirjeenvaihdossa lottaharrastusta ei kuitenkaan käsitellä.
Vastaustasi jään odottamaan
Kertun kirjeistä saa hyvän käsityksen helsinkiläisen teinitytön elämästä, koulunkäynnistä ja harrastuksista 1930-luvun loppupuolella. Kerttu asui vanhempiensa ja sisarensa Vernan kanssa Kalliossa. Isä oli puuseppä ja äiti kotona. Kirjeenvaihdon alkaessa Kerttu oli 13-vuotias ja kävi Kallion kansakoulun ensimmäistä jatkoluokkaa. Luokalla oli 40 oppilasta. Opetus painottui käsitöihin ja kotitalouteen.
Kerttu oli keskiverto-oppilas. Hän kuvailee jo ensimmäisissä Ainolle lähettämissään kirjeissä mieluummin harrastuksiaan kuin koulumenestystään: ”Sain tavallisen todistuksen. Sain muutamia yhdeksikköjä ja kahdeksikkoja jopa seitsemäisiäkin. En viitsi erityisemmin kirjoittaa missä aineissa sain näitä numeroita”. Kertun rakkaimpia harrastuksia olivat näyttämötaide ja piirustus. Suuri ilo oli vanhempien antama lupaus, että Kerttu pääsisi kevätlukukaudella 1937 lausuntatunneille.
Edellinen kesäloma, joululoma ja lomiin liittyvät hauskuudet ovat Kertun kirjeissä pääosassa. Ystäville annettavat joululahjat mietityttävät joulun alla, ja perheen kesken jaetut joululahjat Kerttu kuvailee tarkasti. Jouluna 1936 hän oli saanut lahjaksi trikoiset alusvaatteet, ”kompinessin”, tontun joka ajoi porsasta, suklaalevyjä ja karamellejä. Sisarelleen hän oli antanut trikoiset alusvaatteet ja suklaakellon. Isälle oli ostettu äidin ja siskon kanssa alushousuja, paita ja hiusharja, äidille siskon ja isän kanssa lihamylly ja hajuvesipullo. Kerttu kiittää Ainoa joulukortista ja valokuvasta ja toivottaa ”Onnellista uutta vuotta ja paljon terveisiä Kerttu. Vastaa kirjeeseeni”.
Toiveita tapaamisesta
Kertun opettaja oli lupaillut, että Kertun luokka pääsisi käymään Eestissä kesällä 1937. Matka ei kuitenkaan toteutunut, kun opettaja päättikin ottaa mukaansa ylemmän luokan. Saattaa olla, että tämä laimensi Kertun kirjeenvaihtointoa. Kesällä 1937 kirjoitetussa kirjeessään Kerttu pahoittelee, että ei ole vastannut Ainon pääsiäisenä lähettämään kirjeeseen ja Ainon piirtämään korttiin. Kerttu lupaa lähettää oman piirustuksensa Ainolle ”vaikka en osaa läheskään niin hyvin piirtää kuin sinä”. Myös Aino harrasti piirtämistä ja kävi piirustuskoulua.
Kerttu kertoo viettäneensä kesälomansa perheen puutarhapalstalla. Todennäköisesti kysymyksessä oli siirtolapuutarhapalsta, koska palstalla oli ”pieni maja” ja paljon kukkia. Kerttu mainitsee niistä orvokit, kivirikot, särkyneen sydämen ja narsissit. Kerttu toivottaa Ainolle hyvää kesää, tiedustelee aikooko Aino olla maalla koko kesän ja kyselee milloin Aino tulee käymään Suomessa.
”Olen niin huono vastaamaan”
Kirjeenvaihto tyttöjen välillä harvenee Kertun puolelta tämän jälkeen. Seuraavassa säilyneessä jouluaiheisessa kirjeessä (jouluna 1938?) Kerttu kiittää Ainoa kauniista joulukortista, jonka oli saanut ”yllätyksenä”. Kerttu epäilee, että Aino on vihainen, koska Kerttu ole vastannut Ainon kirjeisiin. Kerttu selittelee, ettei hänellä ole ollut aikaa, mutta myöntää myös saamattomuutensa. Kertun koulu on loppunut edellisenä keväänä, eikä Kerttu tiedä, jatkaisiko enää koulunkäyntiä.
Viimeisessä säilyneessä kirjeessä 16.1.1939 Kerttu kiittää Ainoa kirjeestä, jonka oli ottanut vastaan riemulla. Hän kertoo luulleensa, ettei Aino enää kirjoittaisi hänelle. Aino oli kuitenkin vastannut ja lähettänyt valokuvansa. Kerttu piti kuvaa onnistuneena ”…vaikka enhän minä voisi sitä sanoa kun en ole nähnyt sinua”. Aino oli kysynyt Kertun saamista joululahjoista, jotka Kerttu luetteli, vaikka ei ollutkaan saanut omien sanojensa mukaan yhtä arvokkaita lahjoja kuin Aino. Kerttu myös piirsi lahjansa: aamutakin, villatakin, lipaston, käsineet, sukat, karamellit ja ”kuva-alpuumin suklaalla”.
Kerttu piirsi kirjeeseen kuvat saamistaan joululahjoista.
Ainon kysymykseen, käykö Kerttu tansseissa, Kerttu vastasi käyvänsä joskus. Hän arveli, että osaisi kyllä ”Lambelt Valkkia” (Lambeth Walk) – se näytti helpolta. Kerttu viihtyi kuitenkin edelleen vapaa-aikanaan parhaiten runojen ja piirtämisen parissa. Hän kävi myös elokuvissa ja nimesi lempinäyttelijöikseen Pola Negrin ja Robert Taylorin. Työssä Kerttu oli valokuvausliikkeessä, yhdessä vuotta vanhemman sisarensa kanssa. Oli tavallista, että ansiotyöhön mentiin 15-vuotiaina.
Kertun viimeisestä kirjeestä käy ilmi, että perhe oli muuttanut ja saanut ”oman osakkeen” seitsenkerroksisesta kivitalosta. Uudessa asunnossa oli kaksi huonetta ja keittiökomero. Kerttu piirsi asunnon pohjapiirroksen kirjeen loppuun ja päätti kirjeen ”Odotan vastaustasi unenpöpperöinen Kerttu”.
Tyttöjen kirjeenvaihtokulttuurin merkitys
Tyttöjen kirjeenvaihtoystävyys on osa tyttökulttuuria. Kertun kirjeenvaihdosta käy kuitenkin ilmi, miten konkreettisesti kirjeet voivat kertoa nuorten arjesta, unelmista, koulutuksesta ja työssäkäynnistä, puhumattakaan matkustamisesta, kulutuksesta, käyttäytymismalleista ja aatteista.
Miten hienoa olisikaan, jos kirjeenvaihdon toisen osapuolen, Ainon, kirjeet löytyisivät ja saataisiin dialogiin Kertun kirjeiden kanssa.
Lähteet:
Lottamuseon kokoelmat
Pikkulotta n:o 5-6/1942
Lottatyttö n:o 3/1944
Lottamuseon kokoelmat
Lahden museot
