Illan rauha kun syliin maan sulkee,
varjot puiden kun hämärtyy,
aatos taas aikaan menneeseen kulkee,
kotiin kauaksi kaipuuni käy.
Illoin siellä kun kynttilät syttyy,
unelmissain mä siellä olla saan.
Kodin kynttilät lämpöisin liekein,
teitä unhoita en milloinkaan.
Kodin kynttilät: vanhoihin joulunajan laulun sanoihin kiteytyy monien muistojen aikaa, kaipuuta menneeseen, mielen kultaamiin aikoihin. Joulunaika tuo mieliin haikeutta, hartautta ja lapsuuden muistoja.
Kuljettaa mielen ajan kultaamiin aatteisiin, joulun sanomaan: maassa rauha, ihmisillä hyvä tahto.
Joulun toive
Aikaan kun lottien ja pikku-lottien arvokasta työpanosta tarvittiin suomen itsenäisyyden säilyttämiseen. Tuolloin joulun sanoman toivekin muutti muotoaan, olosuhteiden sanelemana. Toive oli harras: ei kaivata herkkuja ja lahjoja, kun vain ois rauha maassa. Tämä toive yhdisti jokaista kansalaistamme.
Koti oli siellä missä perhekunta tulisijaansa kulloinkin piti. Joulu ja joulun mieli asui sydämissä. Huolimatta elon vaikeuksista, tehtiin joulusta paras mahdollinen, minkä puitteet kulloinkin sallivat. Antamisen ilo, lähimmäisenrakkaus korostuivat. Pienetkin asiat ja apu toivat iloa kovinkin karuissa oloissa eläville ihmisille. Saapuva kirje kotirintamalle saattoi olla paras ja ainoa joululahja jonka toivoa voi.
Paras joulumuisto
Nykyajassa ei aina välttämättä tule ajatelleeksi, minkälaista aikanaan on ollut ja kuitenkin, kuinka hyvin nykypäivänä asiat ovatkaan. Meidän sukupolvemme, me jotka emme ole tuota kansaamme koetellutta, vaikeaa aikaa eläneet. Saamme toivottavasti kuunnella elämänkokemuksistaan kertovia vanhemman sukupolven ihmisiä. Kuultu, siirtynyt perimätieto jonka isovanhempamme ja mahdollisesti vanhempamme meille kertovat. Oma historiamme, josta muodostamme kukin omia tärkeitä perinteitä ja joulumuistoja, joita voimme siirtää omille jälkipolville. Soisin jokaisella olevan sellaisia joulumuistoja omasta lapsuudestaan, jotka tuovat ilon ja joulun tunnelman sydämeen.
Monesti edelleenkin, tuo parhain muisto ei suinkaan ole materiaa, vaan jokin hyvinkin pikkiriikkiseltä tuntuva asia tai koettu hetki. Vanhemman kanssa kuusenhakuretki; luminen metsä, pakkanen nipistelee poskipäitä, lumi narskuu töppösten alla, pihkan tuoksu lapasissa ja vielä kotonakin havun-neulasia löytyy paidankauluksesta. Kauralyhde pikkulinnuille, porkkanoita, omenoita metsäkauriille ja jänöille, kaikille kotieläimille parempaa joulu apetta, koska opetettiin kotona että joulumieli, antaminen ja hyvä tahto kuuluu kaikille.
Joulun tuoksut ovat minulla lapsuudesta erityisesti jääneet mieleen. Kun sai auttaa äitiä ja mummoa koristelemaan kinkun neilikoilla, varsin tarkkaa puuhaa, ei huolinut hosua. Tietäen että seuraavana aamuna herättää joulukinkun tuoksu, joka leivinuunissa hiljalleen kypsyi aattoa varten. Voi veikkoset, vesi herahtaa kielelle ajatuksesta makoisista joululaatikoista ja leivistä. Entäpä piparkakkujen teko se, vasta lystiä puuhaa olikin, erityisesti taikinan syöminen. Vaan voi sitä mahan kipristelyä, vaikka vanhemmat yrittivätkin toppuutella ettei ylen määrin sitä syötäisi. Siitäkin koitoksesta on näin vanhemmiten vain mukavia muistoja.
Tuoksumuistoja
Piparkakuista puheenollen, muistojen aarreaittaani kuuluu myös vaaleat Lin piparkaakut, kuten isomummo niitä kutsui. Sitä en lapsuudessani muista kuulleeni mistä nimi juonsi juurensa ja miksi meillä joulunaikaan leivottiin myös niitä, mausteisten lisäksi. Isomummon kirjoittamasta reseptikirjasta (1907) kyseinen ohje edelleen löytyy.
Ehkäpä ne vain olivat hänen lempipikkuleipiänsä ja osa hänen luomaansa omaa jouluperinnettä. Sitä arvostaen, haluan jakaa kanssanne tämän kyseisen reseptin, josko siitä vaikka syntyy teidänkin perheeseen yksi uusi jouluperinne lisää.
Lin piparkaakut (Tilda Hattaran keittokirjasta 1907)
150g huoneenlämpöistä voita
2 dl sokeria
1 dl vaaleaa siirappia
Sekoita aineet vatkaamalla yhteen
Lisää hyvin vatkaamalla joukkoon
1 dl kuohukermaa
Jatka sekoittamista ja lisää vielä
6 dl hienoja vehnäjauhoja
1 tl kardemummaa
Herneen kokoinen nokare jauhettua kanelia
1 tl leivinjauhetta
1½ tl oikeata vaniljasokeria
Sekoitetaan hyvin tasaiseksi, kunnes taikinasta saa muotoiltua pallon.
Taikina muoviin käärittynä yön yli jääkaappiin.
Leivontapäivänä taikina huoneen lämpöön puolisen tuntia ennen kaulimista, jotta pehmenee hiukan.
Kaulitaan halutun paksuiseksi levyksi ja otetaan piparkakkumuoteilla kuvioita.
Paistetaan kullankeltaisiksi 175 asteessa noin 6-8 min, uunista riippuen.
Varsin helposti ottavat liikaa väriä, joten uunia ei kannata jättää vahtimatta.
Jäähtyneinä voi koristella sokerikuorrutteilla, kuten perinteisetkin piparkakut.
Ja se nopeampi tapa…
Jos kuitenkin jauhopeukalonne on keskempänä kämmentä kuin haluaisitte. Ja joulunaika lähestyy vääjäämättä, tahtoisitte ilahduttaa lähimmäisiänne omatekoisilla piparkaakuilla. Se onnistuu varsin helposti Tuusulan Lottamuseon, Museokahvila Lottakanttiinin puodin ansiosta.
Meillä näet leivotaan ja valmistetaan tuotteet aidoista raaka-aineista perinteitä kunnioittaen ja vaalien.
Näin ollen, arkeanne helpottamaan ja hankkimaan joko valmiita, tai tee se itse -taikinasta piparkaakut, sekä muut suussa sulavat ihanuudet. Ei ole onneksemme nykypäivänä kiireisen emännän pakko laatia kaikkia joulutohinoita itse. Arvotetaan pikemminkin niiden yhdessäolon hetkien vaalimista ja uusien perinteiden sekä muistojen luomista.