Lottamuseon kokoelmista löytyy keraaminen, maalattu seinälautanen, jonka alkuperästä on niukasti tietoa. Seinälautasen läpimitta on 28 cm. Lautasen keskelle on kuvattu jalustalla seisova, vaakunaan nojaava leijona. Tuuheaharjaista leijonaa ympäröivät sininen hakaristi, vihreät havut, tähdet ja Vapaudenristi.
Seinälautasen leijona ei ole mikä tahansa vaakunaleijona, vaan Itsenäisyyden leijona, jota on kutsuttu myös Itsenäisyyden patsaaksi. Se on Viipurissa Suomen itsenäisyyden kymmenvuotispäivänä 6.12.1927 paljastettu kuvanveistäjä Gunnar Finnen graniittiveistos. Veistos on tehty Espoosta Albergan kartanon mailta louhitusta punaisesta graniitista, ja sen on valmistanut helsinkiläinen kivenveistämö Forsman.
Leijona sijaitsi alun perin Viipurissa Tervaniemen puistossa Siikaniemen kaupunginosassa. Veistos oli sijoitettu noin neljä metriä korkealle jalustalle, johon oli kaiverrettu ”SUOMEN ITSENÄISYYSJULISTUKSEN MUISTOKSI 6. XII. 1917”. Veistoksen näyttävyyttä lisäsi, että se sijaitsi kivilaatoin päällystetyllä kummulla, jolle johtivat kiviset portaat. Portaiden alapuolella oli vielä pieni aukio puistonpenkkeineen.
Monumenttia Suomen itsenäisyyden kymmenvuotisjuhlan kunniaksi alettiin suunnitella Viipurissa jo 1920-luvun alussa. Vuonna 1924 järjestettiin kilpailu, jonka voitti Gunnar Finnen ehdotus. Monumentin rahoittajaksi saatiin Suomen ensimmäisenä sotaministerinä toiminut kenraali Vilhelm Thesleff. Hän tiettävästi myös määräsi teoksen sijaintipaikaksi Tervaniemen puiston kallion, josta oli heinäkuussa 1918 poistettu Pietari Suuren patsas. Pietari Suuren muistomerkki oli paljastettu venäläisten viranomaisten toimesta kesäkuussa 1910, jolloin oli tullut kuluneeksi 200 vuotta Viipurin siirtymisestä Venäjän alaisuuteen. Vuonna 1918 suomalaiset halusivat kuitenkin poistaa kaupungista venäläisyyteen viittaavat muistomerkit, ja Pietari Suuri sai siirtyä museoon.
Leijonan ja Pietari Suuren mittelö sai jatkoa talvisodan jälkeen, jolloin Viipuri siirtyi Neuvostoliitolle. Uudet vallanpitäjät vaihtoivat Itsenäisyyden leijonan Pietari Suuren patsaaseen. Kun suomalaiset valtasivat Viipurin kesällä 1941, Pietari Suuri revittiin taas alas jalustaltaan, ja päänsä menettänyt patsas vietiin säilöön Viipurin linnaan. Vaurioita kärsinyttä leijonaa ei kuitenkaan nostettu enää entiselle paikalleen. Sotien jälkeen Pietari Suuren patsas kunnostettiin ja pystytettiin entistä korkeammalle jalustalle. Itsenäisyyden leijonan vaiheet eivät ole tiedossa. Viipurin kaupungin työntekijät löysivät leijonan vuonna 1989. Patsas oli haudattu Monrepos´n puistoon. Nykyään veistos sijaitsee Monrepos´n puiston huoltorakennuksen pihalla. Vaakunaa ei ole jäljellä ja leijona on menettänyt kaikki raajansa. Viipurin kaupunginmuseon tiloissa Viipurin linnassa on patsasta esittäviä valokuvia ja osa tekstikilvestä.
Lähde:
https://wikipedia.org/wiki/Itsenäisyyden-leijona
Kesäisellä matkallani Viipuriin törmäsin Itsenäisyyden Leijonaan Monrepos’n puistossa täysin sattumalta. Tunnistin veistoksen jäänteet näkemistäni kuvista, ja myöhempi googlailu varmisti, että meidän leijonammehan se siellä kökötti silvottuna. Ihmiset ovat selvästi käyttäneet patsasta penkkinä, eli istuneet sen selän päällä. Ehkä se on jostakusta ollut hyväkin läppä, vaikka tosiasiassa vain häpeällistä käytöstä. Kiitos hyvästä artikkelista!