Lotta Svärd -järjestön tyttötyö
Lotta Svärd -järjestö aloitti tyttötyön vuonna 1931. Tyttötyön tehtävänä oli virallisen määritelmän mukaan opettaa tyttöjä rakastamaan kotia, uskontoa ja isänmaata. Toiminnan tarkoituksena oli kasvattaa tyttöjä lottien tehtäviin ikä ja kehitystaso huomioiden. Pikkulottiin liittymiselle ei ollut muita ehtoja kuin 8 vuoden ikä ja huoltajien suostumus. Pikkulotat jaettiin yleensä kahteen ryhmään, 8–13-vuotiaisiin ja 14–16-vuotiaisiin pikkulottiin. Vuonna 1943 pikkulottien nimi muutettiin lottatytöiksi.
Maaseudun lapsilla ja nuorilla vähän ohjattua harrastustoimintaa, joten pikkulottatoiminta keräsi nopeasti innokkaita osallistujia. Erityisesti Pohjanmaalla sekä Itä- ja Pohjois-Suomessa pikkulottatoiminta keräsi suuren suosion. Toinen maaseudulla vaikuttanut iso nuorisojärjestö oli Maatalouskerholiitto. Kaupungeissa pikkulottatoiminnan kanssa kilpaili tyttöpartio.
Pikkulottakuoro Pyhtään kirkonkylässä vuonna 1935. Lottamuseon kokoelmat.
Työtä ja opiskelua
Pikkulottatoiminnan peruspilarina olivat työillat, joissa tehtiin käsitöitä kuten nenäliinoja, pöytäliinoja ja sidetarpeita. Työilloissa valmistettiin myös askarteluja myyjäisiä tai arpajaisia varten. Sota-aikana pikkulotat kutoivat villa- ja varusesineitä sotilaille. Työiltojen ohjelmassa saattoi olla myös laulua, runonlausuntaa, näytelmiä sekä isänmaallisten, uskonnollisten tai muuten tyttötyön moraalin mukaisten kirjojen lukemista. Pikkulottatoimintaan kuuluivat myös pikkulottien “kultaisia sääntöjen”, uskonnon ja isänmaan historian opiskelu.
Iisalmen tyttöosasto kuuntelemassa isänmaan historian luentoa kesäleirillä Kuopion
Laivonsaaressa heinäkuussa 1939. Lottamuseon kokoelmat.
Leikit ja pelit tyttötyön osana
Tyttötoimintaan kuului vakavamielisen ohjelman lisäksi leikkejä ja pelejä. Leikin kautta pikkulotille voitiin opettaa tyttötyön arvoja ja sääntöjä. Samalla voitiin harjoittaa myös erilaisia taitoja kuten suunnistamista, viestinviemistä, yleistä huomiokykyä ja maaston huomiointia. Hiipimiskilpa oli leikki, jossa opeteltiin tarkkaavaista kuuntelua. Hiipimiskilvassa leikkijät olivat jaettuna kahteen ryhmään piirin molemmille puolille. Toisen ryhmän leikkijät yrittivät hiipiä piirin keskelle, kun taas toinen ryhmä istui silmät peitettynä ja yritti kuulla hiipijöiden äänet.
Suosittuja pikkulottien ryhmäleikkejä olivat myös nykyäänkin tutut leikit kuten hippa, piilonen, tervapata ja polttopallo. Sisällä leikittiin leikkejä kuten “Laiva on lastattu”, “Vettä kengässä” ja “Huhu kulkee”. Pikkulottatoimintaan sisältyi myös retkeilyä ja sellaista urheilua, joka nähtiin tytöille ja naisille sopivaksi. Hiihto oli eniten harrastettu liikuntomuoto. Muita lajeja olivat esimerkiksi voimistelu ja pesäpallo.
Pikkulotilla oli oma vuonna 1938 perustettu Pikkulotta-lehti (vuodesta 1943 lähtien Lottatyttö-lehti). Pikkulottien lehdessä esiteltiin erilaisia leikkejä sekä puuhatehtäviä. Pikkulottien leikkeihin voi tarkemmin tutustua vuonna 2017 julkaistun “Pikkulotan leikit” -kirjan johdatuksella. Kirjan löydät myös Lottamuseon Lottapuodista.
Kangasniemen paikallisosaston pikkulotat voimistelemassa. Lottamuseon kokoelmat.
Leikit kesäleireillä
Kesäisin pikkulotille järjestettiin suosittuja 4–7-päivän mittaisia leirejä. Kesäleirien tarkoituksena oli antaa käytännöllistä opastusta, herättää tytöissä iloista työmieltä ja kehittää erilaisia ominaisuuksia kuten omatoimisuutta, kekseliäisyyttä ja rohkeutta. Leirit olivat tarkoitettu 10-vuotiaille ja sitä vanhemmille pikkulotille. Leirien esimerkkipäiväohjelmassa ehdotetaan, että leikkiä tulisi olla yksi tunti päivässä, samoin kuin tunti päivässä tulisi varata pallopelejä ja urheilua varten.
Leirejä varten oli laadittu leikkiluettelo, josta voitiin valita kulloinkin tilanteeseen sopivimmat leikit. Eri-ikäisille tytöille voitiin järjestää eri leikkejä. Pienemmille ehdotettuja liikunnallisia leikkejä olivat esimerkiksi kissa ja hiiri sekä hippaleikit, isommille taas muun muassa köydenveto ja juoksuleikit. Yhteisinä leikkeinä voitiin leikkiä esimerkiksi laululeikkejä. Lisäksi leirien vapaa-ajan puuhasteluksi ehdotettiin muun muassa renkaanheittoa, nuoralla hyppäämistä ja laudalla hyppäämistä.
Pikkulottia järven rannalla vuonna 1940. Lottamuseon kokoelmat.
Lähteet:
Lottamuseon kokoelmat.
Nevala, Seija-Leena. Lottatytöt ja sotilaspojat. Minerva 2007.
Vesamaa, Lotta. “Mehän oomme pikkulotat, rakkaan Hämeen tytöt omat”: Pikkulottatoimintaa Etelä-Hämeessä vuosina 1936–1944. Pro gradu –tutkielma, Itä-Suomen yliopisto 2021.
