Vihanneksia pöytään
Vihannekset ja juurekset tekivät rynnäkön suomalaisten ruokapöytiin sotavuosina. Kasviksia ylipäätään oli helpointa saada hankituksi, tahi kasvatetuksi, muutoin kovin niukan ruokavalion jatkeeksi. Moni vanhakantainen isäntä olikin vakaasti mieltä että ”heiniä syödään hänen talossaan vain navetassa”, vaikka söi tietoisesti tai tietämättään päivittäin hyvinkin kasvisvoittoista ruoanpuolta. Näin siksi, vaikkei talon isäntä mieluusti tahtoen taipunut vihannesten syöntiin, piilottivat taitavat emännät huomaamati vihannespuolen muun ruuan joukkoon.
Mistä tarvittava lisä ruokapöytään?
Karkeasti arvioiden suomalaiset pystyivät hankkimaan noin kaksi kolmasosaa ravinnostaan ostokorteilla aikana jolloin elintarvikkeiden saantia säännösteltiin. Tämä tarkoitti, että loppu ravinto oli hankittava muilla keinoin, jotta elinehtoinen ravintomäärä täyttyisi. Pienimuotoinenkin viljely, kotieläinten pito, kotitarvekeräily, metsästys sekä kalastus, toivat kaivatun vaihtelun ja lisän ruokapöytään.
Kuva: Hilja Iivosen kahvihetki kasvimaalla Malmilla 1940-luvulla. (Helsingin kaupunginmuseo / Väinö Lindqvist)
Kotitarveviljely, hyötypuutarhan pito, oli tuolloin elinehto myös kaupunkilaisille. Kaupunkirakentaminen oli tuolloin huomattavasti väljempää, ja mahdollisti kaupunkiviljelyn. Jok`ikinen hyötykasvien kasvatukseen soveltuva maa-ala oli valjastettu hyötykäyttöön.
Tiskin alta
Korttiannosten ja omatoimiviljelyn ohella vaihtoehtona oli ostaa ruokaa mustasta pörssistä, ”niin sanotusti tiskin alta”. Mustan pörssin kauppa kukoisti jatkosodan aikana. Valtaväestöstä harvalla kuitenkaan oli varaa tehdä hankintoja pimeiltä markkinoilta. Hinnat olivat moninkertaiset verrattuna ostokortilla hankittaviin.
Kaikki töissä
Aputöissä nuoret olivat verrattomaksi hyödyksi, niin Lottain ohjauksessa toimivat Pikkulotat, kuin Nuorten talkoot- yhdistyksen parissa toimivat. Nuorten vastuulla oli kevyemmät maatalouden työt, jotta vanhemmat vapautuivat tekemään raskaammat askareet.
Kuva: Porkkanamaata kitkemässä ja haraamassa. Tyttöjen työpalveluleiri n:o 44 Auralan kartanossa vuonna 1943. (Museovirasto / Kansatieteen kuvakokoelma).
Jokaisen perheenjäsenen työpanosta tarvittiin ja arvostettiin. Oli suunnattoman tärkeää perheen emännille, että vihannes ja juurikasmaat kukoistivat. Talvenvara oli turvattu ja raaka-aineita runsain mitoin säilöttäväksi.
Kun perusraaka-aineiden saanti oli varmistettu, saattoi sadosta ajatella herkunpuoliakin.
Marmeladia porkkanasta
Yksi mainio esimerkki pula-ajan herkuista on porkkanamarmeladi. Se sopii lempeän makunsa vuoksi likipitäen kaiken kanssa yhdistettäväksi. Mainiota kakkujen täytteenä, kääretorttuihin, pikkuleipiin, liha ja kanaruokien kanssa, puuroon ”silmäksi”, paahtoleivälle, lettujen kanssa sekä vehnäsleivontaan.
Porkkanamarmelaadipulla olikin ensimmäinen pula-ajan herkku jota Lottakanttiinissa valmistimme asiakkaiden iloksi. Aikaa tästä on jo kulunut reilusti yli kaksikymmentä vuotta, ja edelleen se on yksi monista suosikkituotteistamme.
Porkkanamarmelaadi
2 kg porkkanoita (kuorittu, pesty ja raastettu)
1 sitruunan mehu, haluttaessa myös kuoren voi raastaa joukkoon
12 dl hillosokeria
1 dl vettä
Laita vesi, porkkanaraaste, sitruunan mehu (ja kuori) paksupohjaiseen kattilaan.
Kuumenna seosta sekoittaen.
Kun läpi kuumentunut, lisää hillosokeri.
Anna seoksen kiehua hiljalleen noin 15 min.
Sekoita aina välillä, ettei pala pohjaan.
Marmeladimassa kaadetaan kuumana pestyihin ja desinfioituihin tiiviskantisiin lasipurkkeihin.
Syksyn satoa, saadaan talvella maistella. Ihania herkkuja kielellä, kesän hetkiä mielellä.
👍 mielenkiintoista? Resepti talteen ilman muuta,, täytyy kokeilla 💚💛❤️.