Lottaosaston catering-toiminta vaati oman astiaston
Muonitus ja kahvitus, nykykielellä catering, oli lottatyön keskeisintä työkenttää. Alussa lotat huolehtivat muonituksesta suojeluskuntalaisten taisteluharjoituksissa, leiripäivillä, urheilukilpailuissa ja suurissa valtakunnallisissa tapahtumissa. Myöhemmin muonitukset isoissa yleisötapahtumissa ja isänmaallisissa juhlissa sekä lottaravintolat-, -kahvilat ja -kioskit muodostuivat lottaosastojen talouden kulmakiveksi.
Lotta-astiat
Paikalliset lottaosastot ja jopa kyläosastot hankkivat yhdistykselleen oman astiaston. Astiastojen koko vaihteli, mutta ne saattoivat olla hyvinkin täydellisiä kahvikupeista ruokailu-, tarjoilu- ja keittoastioihin. Astiastoihin kuului posliiniastioiden lisäksi osaston nimellä varustettuja lasi- ja emaliastioita.
Vöyrin osasto hankki vuonna 1936 yhdistykselle kolmen tusinan kahvikupin kahviastiaston. Myöhemmin astiastoa täydennettiin 30 litran kuparikahvipannulla ja ruoka-astiastolla. Vuoksenrannan osastossa saatiin ensimmäisen 10 vuoden aikana hankittua Teijon Lotta -kenttäkeittiön lisäksi 60 hengen ruokailuvälineet sekä 75 hengen tee- ja kahvitarjoiluvälineet.
Lottamuseon kokoelmiin lahjoitettuun Lotta Svärd Pyhtään osaston astiastoon kuuluu satoja kahvikuppeja tasseineen, matalia ja syviä ruokalautasia, kannuja, vateja, kulhoja, kattiloita, ruokailuvälineitä, mukeja ja sankoja. Emali- ja lasiastioita on säilynyt vain muutamia. Pyhtään astioiden kokonaismäärää ei tiedetä. Astiasto on ollut sodan jälkeen Mannerheimin Lastensuojeluliiton Pyhtään osaston hallussa ja käytössä, joten osa astioista lienee kulunut loppuun ja rikkoutunut.
Kuva: Lotta Svärd Pyhtään astiastoon kuuluvia emaliastioita. Emaliastioita on säilynyt vähemmän kuin posliiniastioita, koska emalimukit ja -kipot ovat olleet kovassa käytössä. Lottamuseon kokoelmat.
Kuva: Juhlatilaisuuksissa kahvi ja kahvileipä tarjottiin posliinikupeista. Lotat, lottakupit, kuparikahvipannut ja valkoinen pöytäliina ovat ojennuksessa Eeli Jaatisen väripostikortissa. Lottamuseon kokoelmat.
Lottakupit
Lottaosastojen ensimmäinen astiahankinta olivat yleensä kahvikupit. Valkoisissa kahvikupeissa ja aluslautasissa oli sininen lottamerkki, nimi Lotta Svärd tai kirjaimet LS. Useimmiten kupeissa oli paikkakunnan tai kylän nimi. Kun lotat hoitivat muonitusta isoissa tapahtumissa, oli tärkeää pystyä erottamaan oman osaston kupit.
Arabian posliinitehdas valmisti lotta-astioita 1920-luvun alusta 1940-luvun alkuun kulloinkin tuotannossa olleiden vakiokuppien mallien mukaan. Lottajärjestö oli maan suurimpia ravintolaposliinin hankkijoita.
Lottakuppien koko, malli, posliinin laatu ja tunnuksen ulkonäkö vaihtelevat. Lottatunnuksen sininen heraldinen ruusu on esimerkiksi vanhemmissa astioissa ”tähti ja ketju”-tyyppinen, mutta uudemmissa kukkamainen. Eri vuosina valmistetut erät voi päätellä astian pohjassa olevasta Arabian tehtaanmerkistä. Vuosina 1917-1927 käytössä olleessa Arabian leimassa on kirjaimet PAA. Vuosina 1928-1932 käytetyssä leimassa kirjaimet ovat AAA. Yleisin leima lotta-astioissa on Arabian piippuleima (Arabian tehtaan kuva piippuineen ja teksti ARABIA Suomi Finlandia). Piippuleima oli käytössä vuosina 1932-1949.
Kuva: Arabian tehtaan mainoksessa vuodelta 1926 näkyy varhaisin lottakuppien leima, jossa on tähtimäinen kuvio. Mainoksessa esiintyy muitakin lotta-aiheisia logoja.
Kuva: Lotta Svärd Sammatin osastolla oli aivan oma logo, johon oli kuvattu lääkintälotta ja muonituslotta. Lottamuseon kokoelmat.
Lotta-astiat lottajärjestön lakkautuksen jälkeen
Lotta-Svärd -järjestön lakkauttamisen jälkeen lottakupit ja muut lotta-astiat muodostivat suuren osan paikallisosastojen irtaimistosta. Lotta-astioita kätkettiin ja rikottiin, mutta myös jaettiin muille yhdistyksille tai paikallisosaston jäsenten kesken. Runsaasti astioita lahjoitettiin lottien lokakuussa 1944 perustamalle Työmaahuolto ry:lle. Lotta Svärd Iisalmen piiri lahjoitti Työmaahuollolle 10.11.1944 kaikki omistamansa ruokailuvälineet, joihin kuului mm. 240 paria kuppeja ja teevateja ja 268 kpl syviä ja matalia lautasia.
Lotta-astioista saatettiin peittää tai poistaa lottamerkki, jolloin ne muuttuivat tavallisiksi valkoisiksi astioiksi. Myös lottamerkillä varustettuja astioita on käytetty vielä sodan jälkeenkin lasten kesäsiirtoloissa, Mannerheimin lastensuojeluliiton paikallisyhdistyksissä, ruokaloissa, hiihtomajoilla, upseerikerhoissa ja seurakuntakodeissa. Katri Sampola on muistellut Lotta Svärd Keravan osaston astioiden kohtaloa:
…Annoimme esimerkiksi lotta-astiastosta osan museolle ja osan Keravan seurakunnalle. Kerran, kun siellä oli ”toisten mielisten” tilaisuus ja he olivat laittaneet lottakupit esille, nousi siitä semmoinen häly, että seurakunta käytti tämmöisiä kuppeja, ja että ne piti kaikki lyödä rikki. Mehän sovittelimme, ettei niitä nyt rikkoa sentään tarvitse ja eräs Auli Kaatila niminen henkilä, erittäin taitava posliininmaalaaja keksi maalta kuppeihin ”Keravan seurakunta” ja niitä myytiin kirkon tekstiilien hankkimiseksi. Jokainen lotta osti niitä, minäkin vaikka kuinka monta, mutta lahjoitin ne kaikki päällystökoululle.
Kuva: Keravan lottakupin aluslautaseen on maalattu teksti ”Keravan kirkon rakentamiseksi”. Lottamuseon kokoelmat.
Lottamerkillä varustettujen kahvikuppien käyttö sai aikaan tunteenpurkauksia ja kyselyjä vielä 1960- ja 1970-luvulla. Hangon kaupunginhallituksen nelihenkinen Suomen Kansan Demokraattisen Liiton valtuustoryhmä vaati vuonna 1974 Hangon seurahuoneella käytettyjen lottakuppien hävittämistä rauhansopimuksen nojalla. Kaupunginhallitus ei tähän suostunut, vaan piti osaa kupeista käyttökelpoisina kaupungintalon kahvioon ja osaa sopivina museoon. Seurojentalon hallitus ei halunnut ottaa kantaa kiistaan, koska sillä ei ollut mitään uusien kuppien saamista vastaan. Kaupunginhallituksen päätöksen mukaan 50 kahvikuppiparia siirrettiin kaupungintalon kahvioon ja kymmenen paria museoon ”koska keräilijät ovat niistä kiinnostuneita”.
Lottakupit muistoesineinä, keräilykohteina ja uustuotannossa
Lottakupit, jotka liittyvät omaan tai perheen naisten lottahistoriaan tai oman paikkakuntaan, ovat olleet monelle suomalaiselle arvokkaita muistoja ja aarteita. Nimimerkki Emilia kuvaili Aamulehdessä 13.3.1968 miltä tuntui saada vanhalta opettajalta yllätyslahjana kahvikuppi, jossa oli tuttu leima: ”Pidin sitä kädessäni kuin haurasta korua, vaikka tiesin sen olevan lujaa ainetta”. Lottakuppi toi mieleen ”monet kenttämuonitukset ja isänmaalliset juhlat… ja ennen kaikkea monet tarjoilut hoitaneet lotat”.
Lottakupeista on tullut sittemmin suosittuja keräilykohteita, ja kuppeja on valmistettu 1990-luvulta lähtien myös uudistuotantona lahjoiksi ja käyttöesineiksi. Suomen Naisten Huoltosäätiö valmisti yhdessä Hackman Arabian ja Seinäjoen Suojeluskunta- ja Lotta Svärd -museon kanssa vuonna 1996 lottakupin siihen kuuluvine alus- ja kakkulautasineen vanhojen mallien pohjalta. Nämä astiat voi tunnistaa Forte-leimasta.
Kuva: Lottamuseossa myynnissä ja käytössä olleet lottakahvikupit ja kahvimukit ovat uustuotantoa.
Kuva: Kaakonkulman lottaperinneyhdistyksen postikortissa lottanostalgiaa edustaa lottakuppityylinen kahvikuppi, jossa on lottaperinneyhdistyksen logo ja nimi Kaakonkulma. Kuvaaja Terttu Ravi.
Kuva: Akvarelli Tulppaanit ja lottakupit. Akvarellin maalannut henkilö oli tarkoittanut maalauksen alun perin lahjaksi ystävättärelleen. Ystävätär ei kuitenkaan halunnut maalausta, koska lottakupit toivat hänen mieleensä surullisia muistoja. Se mikä on nostalgista yhdelle ei ole sitä toiselle. Lottamuseon kokoelmat.
Lähteet:
Emilia: Lotat. Aamulehti 13.3.1968.
Haveri Marja-Liisa: Lottakuppi – täynnä nostalgiaa. Reserviläinen 7/1993.
Huuhka Mirja: Työmaapaikkaruokailun uranuurtaja Työmaahuolto oy 1944-1978. SNHS 1978.
Järvi, Oili (toim.) Näin minä muistan. Sotavuosien 1939-1945 nuori ikäpolvi kertoo elämänvaiheistaan. Kustantaja Oili Järvi. Tuusulalaisen Katri Sampolan haastattelu 8.18.1999.
Lottakupit ärsyttävät Skdl:ää Hangossa. MS 11.5.1974. Lehtileike, Lottamuseon arkisto.
Olsson Pia: Eteen vapahan valkoisen Suomen. Kansatieteellinen arkisto 45, Helsinki 1999.