Heraldisen ruusun eli vaakunaruusun alkukuvana on viisilehtinen villiruusu verholehtineen. Siitä on käytössä sekä yksinkertaisia että kerrostettuja muunnoksia. Asentona on ehyt terälehti ylöspäin.
Kuva: Heraldinen ruusu
Mistä ruusu tulee Suomen vaakunan?
Suomen vaakunan syntyhistoria on osittain tuntematon. Ensimmäisen kerran sen tiedetään esiintyvän Kustaa Vaasan 1580-luvulla valmistuneessa hautamonumentissa Uppsalan tuomiokirkossa. Siinä muodossa se on omaksuttu itsenäisen Suomen vaakunaksi vuonna 1917. Tätä ennen vaakunaa käytettiin Ruotsin valtakunnan Pohjanlahden itäpuolisten alueiden tunnuksena vuoteen 1809 ja sen jälkeen keisarillisen Venäjän Suomen suuriruhtinaskunnan vaakunana.
Laki Suomen vaakunasta (381/78) määrittelee vaakunaselityksen:
Punaisessa kentässä kruunupäinen leijona, joka pitää oikean etujalan sijalla olevassa haarniskoidussa kädessä iskuun kohotettua miekkaa ja polkee takajaloillaan sapelia, leijona kruunuineen ja varuksineen, aseiden kahvat ja käsivarsihaarniskan nivelet kultaa sekä aseiden terät ja käsivarsihaarniska hopeaa; kenttään siroteltu yhdeksän hopearuusua.
Kuva: Suomen vaakuna
Vaakunaruusun heraldisia värejä ovat punainen, kulta tai hopea. Arvomerkkinä käytettävän nykyisen kaltaisen heraldisen ruusun suunnitteli alun perin Akseli Gallen-Kallela heinäkuussa 1918 vahvistettua sotilaspukua varten.
Heraldinen ruusu on myös Suomen Vapaudenristin ritarikunnan ristien sekä Suomen Valkoisen ruusun ritarikunnan kaikkien merkkien keskuskuva (kts. Hakaristi onnen symbolina -blogi).
Heraldinen ruusu Lotta Svärd -järjestön merkeissä
Kun Lotta Svärd -järjestö vuonna 1921 perustettiin, pyydettiin Akseli Gallen-Kallelalta luonnosta Lotta Svärd -järjestön merkiksi. Tässä luonnoksessa oli mukana heraldiset ruusut olennaisena osana. (kts. blogi Hakaristi onnen merkkinä) Gallen-Kallelan luonnos kuitenkin hylättiin ja Lotta Svärd -keskusjohtokunnan kokouksessa 30.9.1921 vahvistettiin Lotta Svärd -järjestön tunnukseksi taidemaalari Eric Vasströmin piirtämä luonnos Lottamerkiksi. Tässä merkissä runkona oli hakaristi. Typistämällä hakaristin vaaka- ja pystysuoria sakaroita oli vapautettu kulmiin tilaa ruusukkeille. Keskelle vaakasuoraan Vasström sijoitti Lotta Svärd -järjestön nimen. Lotta Svärd -järjestölle hakaristi symboloi hyvää onnea, heraldiset ruusut rakkautta ja nöyryyttä. Lottaneulat valmistettiin hopeasta. Joulukuusta 1940 alkaen ne valmistettiin seosmetallista ja hopeoitiin.
Kuva: Lotta Svärd -merkki
Lotta Svärd -järjestön 8-16 -vuotiaille tytöille tarkoitettu pikkulottatoiminta aloitettiin vuonna 1931. Toiminnan tarkoituksena oli välittää lottajärjestön keskeistä arvomaailmaa nuorten keskuuteen. Pikkulotat kokoontuivat työiltoihin, joissa pidettiin luentoja, keskusteltiin ja askarreltiin. Pikkulotat osallistuivat myös mahdollisuuksien mukaan lottajärjestön jaostotoimintaan. Pikkulottia Lotta Svärd -järjestössä oli n. 50 000.
Pikkulottamerkki vahvistettiin Lotta Svärd -järjestön vuosikokouksessa maaliskuussa 1932 nimellä ”Tyttöosaston jäsenmerkki”. Pikkulottaneula on heraldinen ruusu eli vaakunaruusu. Ruusun keskellä on emaloitu sininen ympyrä. Pikkulottaneula valmistettiin hopeasta ja vuoden 1940 joulukuusta alkaen hopeoidusta seosmetallista. Pikkulottaneulassa on pienoishakaneulakiinnitys.
Lotta Svärd -merkki ja Pikkulottamerkki kannettiin lottapuvun kauluksessa ja niissä oli neulakiinnitys.
Kuva: Pikkulottamerkki
Vuonna 1933 pikkulotta -nimitys muutettiin lottatytöksi. Miksi nimi muutettiin? Syynä oli se, että etenkin varttuneempien pikkulottien tehtävät olivat pitkälti samoja kuin aikuisten lottien. Varsinkin kotirintamalla varttuneempien tyttöjen osallistuminen puolustusvoimien hyväksi suoritettavaan työhön vapautti runsaan määrän lottia komennukselle.
Lapin sodan aikana evakuoitiin suurin osa lappilaisista syyskuussa 1944. Tämä tehtävä oli yksi lottien viimeisistä ponnistuksista. Pohjoisen epävarmassa tilanteessa tarvittiin kaikkien työpanosta, myös lottatyttöjen. Heidän apunsa oli korvaamatonta kun aikuisia lottia ei ollut vapaana. Esimerkiksi Lapin evakkojunien lääkintähuoltoon jouduttiin kouluttamaan lottatyttöjä kun varttuneempia lottia ei ollut käytettävissä.
Lotta Svärd 100 -juhlavuoden tunnus
Tänä vuonna (2021) tulee kuluneeksi sata vuotta Lottajärjestön perustamisesta. Juhlavuoden tunnukseksi valikoitui Lotta Svärd -merkissä että Pikkulottamerkissä oleva heraldinen ruusu. Lotta Svärd 100 -juhlavuoden tunnuksessa ruusu esiintyy yksinään ja sen väreinä on vanha roosa, valkoinen tai sininen. Lotta Svärd 100 -juhlavuoden tunnuksella halutaan näin muistaa sekä lottia että pikkulottia.
Kuva: Lotta Svärd 100 -juhlavuoden tunnus
Nyt voit hankkia itsellesi muiston Lottamuseon Lottapuodista ja liittyä mukaan Lotta Svärd 100 – juhlintaan!
Kuva: Lotta Svärd 100 -vuotta pinssi
Kuva: Lotta Svärd 100 –magneetti. Lottamuseon uuden perusnäyttelyn ”Lotta Svärd 100 vuotta yhteiskuntavastuuta” kuva.
Lisää Lotta Svärd 100 -juhlavuoden tuotteistoa löydät Lottapuodista.
”Nostalgiset Lotta Svärd -tuotteet vain Lottapuodista”
Lähteet:
Painetut:
Lotta Svärd Säätiö: Lotta Svärd 100 vuotta yhteiskuntavastuuta, 2020
Vilho Lukkarinen: Suomen lotat: Lotta Svärd -järjestön historia, 1981
Orjanruususta vaakunaruusuun (Lottatyttö 9/1943, kirjoittanut Helmi Helminen)
Lottamuseon arkistot
Internet:
https://www.nostalgisetnaiset.fi/hakaristi-onnen-merkkina/
Sisäministeriö, https://intermin.fi/suomen-lippu/vaakuna
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ruusu_(heraldiikka)
https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_vaakuna
http://itsenaisyys100.fi/suomen-viralliset-tunnukset-lippu-ja-vaakuna/
http://itsenaisyys100.fi/suomen-viralliset-tunnukset-lippu-ja-vaakuna/