Liity blogimme tilaajaksi
Kirjoita sähköpostiosoitteesi niin ilmoitamme sinulle kun julkaisemme uuden artikkelin

Runeberg, Lotta ja Svärd

”Yhä vieläkin Lotta Svärdistä puhe syntyy toisinaan kun iltavalkean ääressä sotakumppani kohdataan”

Kansallisrunoilija J.L. Runebergin balladisarjassa Vänrikki Stoolin tarinat kuvataan Ruotsin ja Venäjän välillä käytyä sotaa vuosina 1808-1809. Yksi teoksen runoista, Lotta Svärd, kertoo ruotusotamiehen leskestä, joka miehensä kaaduttua jatkoi armeijan mukana kulkemista. Lotta piti kanttiinia teltassaan ja myi kärryistä sotilaille ruokaa sekä juomaa.

Miten runon sotaleski lopulta antoi nimensä yhdelle maailman suurimmista naisten maanpuolustusjärjestöistä?

Kuva: Suojeluskuntalaisia avustavia naisia. Lottamuseon kokoelmat

Kerrotaan että ensimmäinen Lotta Svärd -nimeä käyttänyt oli laupualainen farmaseutti Elli Vikman. Sisällissodan aikana hän oli lähdössä rintamalle mukanaan Etelä -Pohjaanmaan apteekkareilta keräämänsä lääkevarasto. Hän odotti asemalla junaa jolloin häneltä kysyttiin, minkä järjestön lähettämänä hän toimi. Elli Vikmanin vastaus oli: ”Vain sellaisena Lotta Svärdinä”.

Kenraali Mannerheim toi ensimmäisenä Lotta Svärd -nimen julkisuuteen. Sisällissodan päätyttyä voitonparaatissa 16.5. 1918 hän osoitti kiitoksensa myös valkoista armeijaa avustaneille naisille. Hän kutsui heitä Lotta Svärdeiksi paraatin jälkeen Senaatintorilla pitämässään puheessa.

Lotta Svärd -järjestö perustettiin vuonna 1921 naisten vapaaehtoiseksi valtakunnalliseksi maanpuolustusjärjestöksi. Lotta Svärdin oli tarkoitus yhdistää paikalliset suojeluskuntia avustaneet naisten seurat. Avustaminen tarkoitti varusteiden hankintaa, muonitusta ja ensiavun tarjoamista. Lotta Svärdit katsoivat auttavansa isänmaataan. He ikään kuin kulkivat rinta rinnan miesten kanssa, kuten Runebergin luoma Lotta.

Albert Edelfedt kuvitti Vänrikki Stoolin tarinat -teoksen ja yhtenä kuvana oli sotamies Svärdiä ja Lottaa esittävä piirros.

Kuva: Albert Edelfeldt, Lotta ja Svärd. Lottamuseon kokoelmat.

Kuvasta tuli suosittu ja aikanaan se levisi yksittäiskappaleina koteihin ja julkisiin tiloihin.

Kuva: Lääkintälottien sidontaharjoitukset. Kuvaaja Aarne Pietinen. Lottamuseon kokoelmat.

Monille 1900-luvun alun suomalaisille Runebergin luoma Lotta esiintyi ihanteellisena isänmaansa puolesta uhrautuvana naisena. Todellisuudessa armeijaa muonittaneiden naisten elämä oli raskasta työtä ja mahdollisuutta muuhun ei välttämättä ollut. Lotan omistautuneisuus oli pakon sanelemaa. Runeberg kirjoitti tekstinsä romantiikan ajan hengessä, mutta toisaalta runossa ei peitelty sitä totuutta että Lotan elanto koostui pääasiallisesti viinan myynnistä.

Kuva: Lottamuseon kokoelmat

Miten lotat itse luonnehtivat suhdettaan Lotta Svärdin hahmoon? Millaisia ajatukse hän heissä herätti?

Sairaanhoitajatar Ruth Munck, joka oli yksi Lottajärjestön varhaisista vaikuttajista  kirjoittaa Lotta Svärd -lehdessä seuraavanlaisesti: ”Myöskin tämän maan tyttäristä oli aivan itsestään selvää, että kun isänmaa on vaarassa, sen urheat tyttäret seisovat ja kaatuvat paikallaan Suomen miehen rinnalla. Vapaussodan aikana kohtasin rakkaan, vanhan runebergiläisen Lotta Svärdin, enkä voi häntä, tuota uskollista ja vaatimatonta milloinkaan unohtaa. Joskus tapasin hänet nuorten tyttöjen hahmossa: he olivat pystyttäneet kallisarvoiset milloinkaan ehtymättömät puuropatansa läheiseen metsään; joskus taas hän kulki vanhemman naisen muodossa halki haavoittuneiden ja kuolleitten peittämän kentän tiedustellen, tarvittaisiinko kenties tilkkanen lämmintä maitoa; ja hän tuli juuri silloin, kun sitä kaikkein kipeimmin kaivattiin. Hän oli saatavissa ja valmiina auttamaan aina, kun hätä oli suuri.”

Muonituslottana työskennelleen Svea Roeringin (o.s. Westerholm) muistellessa liittymistään lottajärjestöön, hän mainitsee Runebergin vaikutuksen: ”Kävin kansakoulun Bärösundin saaristossa ja siellä luettiin Vänrikki Stoolin tarinoita ja siellä oli myöskin lotista runo”. Lääkintälotta Kaisu Paasikivi (o.s. Lindell) muisti myös Runebergin koulun äidinkielen tunnilta Porvoon yhteislyseosta: ” Lehtori astui luokkaan ja hälinä taukoaa. Äidinkielen kaksoistunti käytetään aineen kirjoittamiseen enkä epäröi hetkeäkään aiheen valinnassani: Isänmaanrakkaus Vänrikki Stoolin tarinain naishahmoissa. Tunnen vänrikin ja tunnen hänen Lottansa, olemmehan sisaria. Meillä on yhteinen äiti, meillä on Isänmaa.”

Lähteet:

Muonituslotta Svea Roeringin (o.s. Westerholm) haastattelu. Lottamuseon kokoelmat.

Annika Latva-Äijö: Lotta Svärdin synty. Järjestö, armeija naiseus 1918-1928. Keuruu 2004.

Kaisu Paasikivi: Kunhan pääsisi oikein kauas. – Kuvia ja kertomuksia sieltä jostakin (toim. Hely Alhainen). Vammala 2004.

Maritta Pohls ja Annika Latva-Äijö: Lotta Svärd. Käytännön isänmaallisuutta. Keuruu 2009.

Elina Virtanen: Schwester, lotta ja maanpetturi. Ruth Munckin (1886-1976) muistot ja tulkinnat elämänsä kulusta. Keuruu 2018.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *