Kotimaisista kosmetiikkamerkeistä ainakin Lumene on varmasti lähes jokaiselle tuttu, mutta kuinka moni tietää, mistä suomalainen kosmetiikkateollisuus on saanut alkunsa? Ensimmäinen Suomessa valmistettu kosmetiikkasarja, Pompadour, näki päivänvalon vuonna 1933. Helsingissä kahdessa eri laboratoriossa valmistetut ihonhoitotuotteet olivat Margit Grönroosin kehittämiä. Grönroos oli perustanut jo vuonna 1924 kotinsa yhteyteen kauneushoitolan, jossa hän myös käytti hoidoissaan itse valmistamiaan tuotteita. Kosmetologina työskennelleen Grönroosin perustaman kosmetologikoulun ja sen asiakkaiden käyttöön tarkoitettu Pompadour-sarja sai innoituksensa Grönroosin lukuisilta Euroopan matkoilta, joissa hän tutustui paikallisiin kauneuskeskuksiin ja perehtyi kosmetologin ammattiin. Ihonhoitosarjaan kuului mm. puhdistusemulsioita, puhdistus- ja elvytysvoiteita sekä kasvovesiä.
Toinen 1930-luvulla tunnettu kosmetiikkamerkki oli Suomen vanhimpiin kosmetiikan tavaramerkkeihinkin kuuluva Isodol. Aluksi brändi käsitti vain Isodol– hoito- ja hierontavoiteen, jonka kehittivät yhdessä helsinkiläinen lääkäri Maury sekä hänen kemistinä toimiva veljensä. Kuusimetsälle ja kamferille voimakkaasti tuoksuva voide sisälsi mm. mäntyuutetta. Alun perin lihassärkyjen hoitoon kehitettyä Isodolia valmistettiin apteekissa, jonka jälkeen sitä alettiin valmistaa myös teollisesti laboratoriossa. Tohtori Maury kehitti 30-luvulla myös Isodol-käsivoiteen, joka kuitenkin tuli markkinoille vasta vuonna 1942.
Sota-aikaan vuosina 1939-1945 oli vaikeaa saada raaka-aineita kosmetiikkatuotteiden valmistukseen ulkomaantuonnin tyrehdyttyä. Tästä syystä esimerkiksi Pompadourin valikoima kutistui vain muutamiin yksinkertaisiin voiteisiin ja kasvovesiin. Sodan aikaan erityisesti maaseudulla ei välttämättä käytetty mitään kosmetiikkaa resurssien ollessa muutenkin niukat. Monet taloudet valmistivat itse saippuaa sianihrasta sekä lipeästä ja peseytyivät sen avulla saunassa. Yleisimmin lypsyrasvana käytettyä Tummelia saatettiin joskus sipaista omiinkin sääriin, jos oltiin oikein tuhlailevalla päällä. Sodan jälkeen raaka-aineiden saatavuus onneksi kuitenkin helpottui ja myös kosmetiikkateollisuus elpyi.
Teksti: Laurean ammattikorkeakoulun estenomiopiskelijat
Utrio, K., Nuotio, U. & Heikkilä, T. 1995. Rusoposkia, huulten purppuraa – kosmetiikka ja nainen kautta aikojen.Tekniikan museo, Helsinki.
Oittinen, Riitta (1999): Nuorekkuuden ihanteista ja arjesta ennen toista maailmansotaa. Teoksessa Ilka Kangas & Pirjo Nikander (toim.): Naiset ja ikääntyminen. Helsinki: Gaudeamus, 46-82.
http://www.riitta.oittinen.fidisk.fi/resources/nuorekkuus_oittinen.pdf