Lottamuseolla pistetään jalalla koreasti 5.3. klo 14-16 lauantai-iltapäivän ilmaisissa teetansseissa nostalgisten suosikkisävelmien tahdissa. Musiikista vastaa trio Suklaasydämet; Anne-Mari Pitkänen – laulu, Mimi Steffansson – piano, Pauliina Pajala – viulu. Lottakanttiinissa tapahtuman ajan tarjolla ilmaiseksi Lottakanttiinin makoisa teesekoitus ja lisäksi ostettavissa Onnenkeksejä, jotka sisältävät arpalipukkeen. Arpajaisissa palkintoina mm. Nostalgisten naisten hemmottelukori, Lottakanttiinin herkkukori ja muuta mukavaa ja makoisaa. Tervetuloa viihtymään! Voit myös pukeutua halutessasi ajan henkeen sopivasti.
Kieltolain salat ja jazzin rytmit Suomessa
1920-luvun suomalaista vilkasta ravintolakulttuuria leimasi kieltolaki. Vuonna 1919 voimaan tullut laki kielsi alkoholin valmistuksen, maahantuonnin, myynnin, kuljetuksen, varastoinnin, anniskelun ja nauttimisen. Kuitenkin alkoholia tarjoiltiin myös ravintoloissa kieltolain aikana ankarasta valvonnasta huolimatta, sillä asiakkaita haluttiin vielä palvella niin hyvin kuin vain suinkin. Jos ravintoloitsija ei suostunut anniskelemaan, henkilökunnasta löytyi itsenäisiä yrittäjiä, jotka vastasivat asiakkaiden janoon. Salakapakat ja yksityiset klubit sekä kerhot myivät alkoholia virallisten ravintoloiden rinnalla. Valvovan viranomaisen katseilta kätköissä vietettiin villejä juhlia, joissa jalot juomat kumottiin kurkkuihin uudenlaisen viihdemusiikin säestyksellä.
Monen ravintolan valikoimiin kuului ns. ”kova tee”, joka oli useimmiten laimennettua pirtua. Tasokkaammissa ravintoloissa oli saatavilla myös konjakkeja, viskejä, liköörejä ja viinejä, salissa kahvi- ja teekupeista tai limonadipulloista, kabinettien puolella oikeista laseista. Kiinni jouduttiin yllättävän harvoin, sillä merkinantosysteemit olivat hyvin kehittyneet. Tarvittaessa poliisien tullessa tarkistuskäynnille kuppeihin saatiin oikeaa teetä hyvin nopeasti. Kovan teen myynti nosti ravintoloiden tulosta.
Kaiken tämän seurauksena alkoholinkäytöstä ravintoloissa tuli humalahakuisempaa, ja ravintoloiden maine usein huononi käytöshäiriöiden ja kieltolakirikkomuksien vuoksi. Osaksi ilonpito ja sosiaalinen elämä siirtyikin ravintoloista yksityisille klubeille tai koteihin.
Kieltolaista ja käytöshäiriöistä huolimatta ravintolaelinkeino kehittyi myös positiiviseen suuntaan 1920-luvulla, joka toi mukanaan ravintolatanssit ja jazzmusiikin. Olavi Paavolainen kuvaa 1920-luvun ravintolaelämän uutta kukoistusta: ”Seurakunta huvittelee jazz-musiikin pauhun täyttämissä ravintoloissa; seurustelu loppuu varhaisiin aamutunteihin saakka kestäviin, runouden merkeissä vietettyihin ’jatkoihin’.”
Jazz-musiikki kuului ennen kaikkea ravintoloihin. Ennen ensimmäistä maailmansotaa ravintoloissa asiakkaita viihdytetiin varietee-, kabaree- ja muilla esityksillä, joita ravintolat tilasivat ulkomaalaisilta taiteilijoilta. Itsenäistyessä Suomi jäi syrjään Pietariin kulkevien taiteilijoiden reiteiltä ja alkoholin kieltolakikaan ei helpottanut tilannetta. Pulman ratkaisivat suomenruotsalaiseen omistukseen siirtyneet ravintolat, jotka alkoivat järjestää illallistanssiaisia. Ravintolassa nautitun aterian päätteeksi orkesteri soitti jazzia ja yleisö pääsi parketille pyörähtelemään. Tansseja pidettiin ensin parina iltana viikossa, pian joka ilta.
Pimeän viinan eli ns. ”kovan teen” myynti nosti ravintoloiden tulosta, joten muusikoille oli varaa maksaa kunnon palkkaa. Tämä houkutteli ravintoloiden esiintyjiksi parhaimmatkin soittajat, mikä puolestaan veti esityksiin myös paljon yleisöä. Esim. Eugen Malmsten muistelee, että hänen ensimmäinen palkkansa Viipurin pyöreässä tornissa oli 3000 mk/kk, joka vastasi lähes ministerin palkkaa. Palkkojen noustessa ravintolamuusikot alkoivat pukeutua hienostellen esim. smokkiin ja punaiseen frakkiin.
Suomalaisen jazzin ”isänä” voidaan pitää trumpetisti-laulaja Eugen Malmsténia. Hän oli armeijan soitto-oppilaana ollessaan käynyt Englannissa laivastovierailulla vuonna 1924. Tämän vierailun aikana lippulaivan soittokunta oli soittanut aamujumpan aikana tuoretta ”Yes Sir, That’s My Baby” -sävelmää. Tästä sävelmästä Malmstén sai ensimmäiset jazzvaikutteensa. Suomeen palattuaan Malmstén kuunteli innokkaasti lisää jazzia levyiltä ja ulkomaisilta radioasemilta. 30-luvun puolella Malmstén johti Radion Rytmi-poikia, joka esitti iskelmien lisäksi myös jazzia. Yhtyeen jazzillisempaa puolta edustivat varsinkin Malmsténin Louis Armstrong -vaikutteiset trumpettisoolot. Eugen oli ensimmäisiä, jotka tilasivat alkuperäisiä sovituksia suoraan Yhdysvalloista. Eugen siirtyi jatkosodan alussa rintamalta armeijan viihdytysjoukkoihin. Sodan jälkeen Eugenin ura jatkui pääasiassa iskelmälaulajana ja viihdyttäjänä esim. Esa Pakarisen kanssa ja jazzin soitto sai jäädä vähemmälle.
Varsinaisen piristysruiskeen suomalaisen jazzin kehitykselle toi S/s Andanian laivastovierailu 1926. Laiva toi mukanaan ammattitaitoisen sweetjazzorkesterin The Andania Yankees. Laivan orkesteri kiinnitettiin kesäkaudeksi Oopperakellarin (nykyisin Svenska Teatern) yläkertaan. Suomalaismuusikot kävivät innolla Opriksessa hakemassa aitoja jazzvaikutteita. Useimmat suomalaiset 1920-luvun muusikot ovat todenneet, että Andanian yhtyeen tulo oli se hetki, josta suomalaisen jazzin voidaan katsoa alkaneen. Andanian lähdettyä paluumatkalle jäi maahan amerikansuomalainen trumpetisti Tommy Wilfred Tuomikoski, taitava klarinetisti ja saksofonisti. Tuomikoski soitti tämän jälkeen useissa suomalaisissa kokoonpanoissa, joten hänen kauttaan amerikkalaisvaikutteet levisivät ympäri Suomea.
Vuonna 1926 syntyi myös myöhemmin suurta kansansuosiota nauttinut Zamba, joka oli turkulaissyntyisten, mutta ruotsinmaalaisten Lundewall-veljesten luotsaama yhtye, jonka riveissä soitti mm. Tommy Tuomikoski. Laulutriosta tunnistaa Eugen Malmsténin äänen. Ravintoloiden kilpaillessa orkestereista nousivat myös esiintymispalkkiot, esim. Zamban jäsenille maksettiin kaksi kertaa enemmän kuin Kaupunginorkesterin kapellimestarille. Zambasta tuli aikansa merkittävin tanssiorkesteri. Yhtye esiintyi myös vuoden ajan Saksassa.
Muualta tulleiden salonki- ja hot-jazzin lisäksi Suomessa kehittyi 1920-luvun puolivälissä kolmas jazz-tyyli: haitarijazz, jossa jazz-ainekset yhdistyivät keskieurooppalaiseen iskelmä- ja suomalaiseen pelimannimusiikkiin. Tyylin merkittävin kehittäjä oli suosittu Dallape-yhtye, joka soitti fokseja haitareilla, banjolla tai viululla sekä rummuilla. Vähitellen yhtyeen kokoonpano kasvoi ja mukaan tuli saksofoneja sekä marimba.
Kieltolain aikaan 1920–1930-luvuilla suosittu musiikkilaji oli myös kupletti, jonka humoristinen esitystapa ja ilkikuriset sanat ilahduttivat kuulijoita keventämällä ajankohtaisia uutisia ja ilmiöitä. Arkkiveisua, kansanlauluja, romanssia tai balladiakin jäljittelevä kupletti oli usein uudelleensanoitus ulkomaiseen lainasävelmään. Kupleteissa oli tyypillisesti myös kertosäe, johon yleisön oli helppo yhtyä mukaan toistamaan kujeilevia sanoja.
Näitä omanlaisiaan pilalauluja esittivät yleisön rakastamat kupletistit, joita nykyään pidettäisiin lähinnä stand up -koomikoina. He olivat harrastelijamuusikoita, jotka olivat ennen kupletistiuraansa työskennelleet aivan muissa töissä. Kenties tunnetuin kuplettilaulaja J. Alfred Tanner (1884 – 1927) oli alun perin rakennusmestari.
Tannerin suosio perustui paljolti hänen laulun ohessa tapahtuvaan näyttelemiseen. Hän saattoi pynttäytyä mitä hauskimpiin lumppuihin esittäessään esim. vanhoja eukkoja. Tanner kuoli nuorena niin monen hengen vievään tuberkuloosiin, mutta hänen perintönsä on säilynyt mm. Kulkurin valssin kautta.
Suureen epäsuosioon joutunut kieltolaki kumottiin lopulta kansanäänestyksellä ja uusi väkijuomalaki astui voimaan 5.4.1932. Kieltolaki muokkasi kansakunnan viinanjuontia tavalla, joka sinetöi ”suomalaisen viinapään” osaksi kulttuurista omakuvaa. Uusi väkijuomalaki 1932 ei muuttanut vallinnutta ajattelua, sillä lain henki oli lähellä täyskieltoa. Uuden alkoholilainsäädännön myötä Alkoholiliike myönsi anniskeluoikeudet ravintoloille ainoastaan määräajaksi ja sekin edellytti ravintoloiden suunnittelun selkeyttä. Uusin alkoholilainsäädäntö kuihdutti ravintolamuusikoiden palkkatason, kun tiskin ali tullutta rahaa ei enää ollut.
Lähteet:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Eugen_Malmst%C3%A9n
http://www03.edu.fi/oppimateriaalit/jazz/20-luku.htm
http://www.saatiopalvelu.fi/juttuarkisto/kaikki-jutut/2015/12/ei-kovaa-lakia-vaan-kovaa-teeta-kieltolaista-saatiolakiuudistukseen.html
http://www.modernieksotiikka.fi/p/ravintolaelamaa-1920-1930-luvuilla.html
https://prezi.com/c34tikldaew7/musiikki-1920-luvulla/
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/136054/lehko.pdf?sequence=4
http://pomus.net/nayttelyt/jazz80
http://tahtipuikko.blogspot.fi/2010/09/suomi-arkiston-aarteita-osa-4.html
http://minedu.fi/export/sites/default/OPM/Tapahtumakalenteri/2008/09/Liitteet/laura_kolbe.pdf
