Useimpina aikakausina yleisen kauneusihanteen mukaisia ovat olleet: Suuret silmät, kirkas iho, korkea otsa, pitkä kaula, runsaat hiukset ja kapea vyötärö. Eurooppalainen naisihanne on useammilla aikakausilla ollut ennemmin vaalea kuin tumma. Naisruumiin historian yksi merkittävimmistä taitekohdista sijoittuu 1920-luvulle. Talouden elpyminen ensimmäisen maailman sodan jälkeen vaikutti voimakkaasti naisten näkemykseen itsestään, tapanormistoon, pukeutumiseen ja kauneudenhoitoon: Naisihanne muuttui radikaalisti, muodokkaan ja maidonvalkean naistyypin tilalle tuli poikamainen ja ruskettunut garconne-tyyli eli flapper-tyyli.
Flapper on englannin kielisissä maissa 1920-luvulla käyttöön otettu termi, jolla viitattiin ”uuden polven” nuoriin naisiin, jotka pukeutuivat lyhyihin hameisiin, leikkauttivat hiuksensa lyhyiksi, kuuntelivat uudenaikaista jazzmusiikkia ja rikkoivat sovinnaisena pidetyn käytöksen normeja. Flapperit aloittivat myös työssäkäynnin kodin ulkopuolella ja yhteiskunnallisen keskustelun naisten aseman parantamisesta. Flapper-tyyli teki naisista nuorekkaan ja poikamaisen näköisiä. Lyhyet hiukset, litistetty povi ja kapea vyötärö tähdensivät tätä tyyliä. Yksi kaikkein kopioiduimpia Flapper-tyylin edustajia oli kuuluisa muodinluoja Coco Chanel.
Näin luot täydellisen Flapper-tyylin
Modernin tyylin perustana olivat yksinkertaiset vaatteet. Hyvin tyypillisesti vaatteiden leikkaus laski vyötärön lantion korkeudelle. Tällä tavoin pyrittiin luomaan illuusio mahdollisimman pienistä rinnoista ja korostamaan flapper-tyylille ominaista poikamaista vartaloa. Pelkistettyä pukeutumista täydennettiin asusteilla pienillä hatuilla, moninkertaisilla ketjuilla ja helminauhoilla. Tyylille ominaista oli myös lyhyet hameet, jolloin kenkiin alettiin kiinnittää entistä enemmän huomiota. Aikakauden muoti suosi avokkaita T- tai poikkiremmillä.
Aikakauden kampauksilla pyrittiin luomaan vaikutelma mahdollisimman sirosta päästä ja kasvoista. Lainekiharoita pidettiin erityisen muodikkaina. Tapana oli vetää hattu syvälle päähän, jolloin kampauksesta jäi näkymään vain poskille ja otsalle kammatut kiharat. Hiuskoristeista suosituin oli leveä panta, joka kulki otsalta takaraivolle.
Ehostuksessa suosittiin huolellisesti puuteroitua meikkipohjaa, joka oli hyvin paksu. Kasvot eivät saaneet missään tilanteessa kiiltää. Meikkipohjan sävy oli hieman kellertävä. Kulmakarvat nypittiin ohuiksi viivoiksi, jotka kapenivat ulkonurkkia kohti. Muoto oli pehmeän pyöreä ja alaspäin laskeutuva. Suosituin väri oli intensiivisen musta. Silmien muoto pyrittiin tekemään paksuilla rajauksilla ylä– ja alaluomella suureksi ja viattomaksi. Utuinen ja tumma silmämeikki syntyi mustalla tai ruskealla meikkikynällä. Kynän avulla syntyi kätevästi myös silmämeikin varjostukset, joiden häivytys tehtiin sormin. Huulet meikattiin muistuttamaan sydäntä. Suosituin huulipunan väri oli tummanpunainen. Poskipunaa sipaistiin keskelle poskea ja häivytettiin laajasti. Suosituin sävy oli oranssin ja punaisen sekoitus.
Lähde: Saija Kannisto-Junka & Eero Kokko: Puuteria ja papiljotteja – Kauneuden, kosmetiikan ja kampaamoalan historia (2006)
