Suomessa 1900-luvun alkupuolen isänmaallisessa ilmapiirissä maanpuolustustoiminta oli aktiivista. Naisten keskuudessa suosituimmaksi maanpuolustusjärjestöksi muodostui Lotta Svärd, joka luotiin avustamaan suojeluskuntien maanpuolustustoimintaa. Samana vuonna Lotta Svärd -järjestön perustamisen kanssa vuonna 1921 perustettiin myös Sotilaskotiliitto tukemaan vakinaisen armeijan huoltoa. Liiton tärkeimmäksi tehtäväksi kirjattiin, että se avustaa Suomen armeijaa sekä rauhan että sodan aikana sotilaskodein. Sotilaskotien tarkoituksena oli tarjota sotilaille isänmaallisessa ja kristillisessä hengessä tila vapaa-ajan viettoon, virkistäytymiseen ja ruoan sekä virvokkeiden nauttimiseen.
Sotilaskoti Limosaaressa vuonna 1942. SA-kuva
Sotilaskotisisaret suhteessa lottiin
Lotat toimivat sekä sodan että rauhan aikana kattavasti erilaisissa tehtävissä muun muassa muonituksen, lääkinnän, avustustoiminnan sekä toimisto- ja viestitehtävien parissa. Sotilaskotisisaret sen sijaan ovat keskittyneet sotilaskotien ylläpitoon.
Toisessa maailmansodassa sotilaskotisisaret ja Lotta Svärd -järjestön kanttiinilotat toimivat samanlaisissa tehtävissä. He perustivat ja ylläpitivät sotatoimialueella kanttiineja, joissa he myivät pientä purtavaa, korviketta ja mehua, tupakkaa sekä erilaista käyttötavaraa, kuten kirjepaperia ja –kuoria. Sekä lotat että sotilaskotisisaret ottivat osaa myös viihdytystoimintaan, jonka tarkoituksena oli ylläpitää sotilaiden motivaatiota ja hyvinvointia.
Armeijan yksiköt antoivat kanttiinin pidon tietylle alueelle joko lottien tai sotilaskotisisarten tehtäväksi. Lottien toimipisteitä kutsuttiin nimellä kanttiini tai myymälä, kun taas sotilaskotisisarten myyntipisteet tunnettiin sotilaskoteina. Sotilaskotisisaria toimi rintamalla enemmän kuin kanttiinilottia. Sotilaskotisisarten tarkka määrä ei ole tilastoinnin puutteiden takia tiedossa, mutta vuonna 1944 sisaria työskenteli rintamalla arviolta 650–850. Samana vuonna sotatoimialueella työskenteli 478 kanttiinilottaa. On arvioitu, että yhteensä rintamalla olisi palvellut noin 3000 sotilaskotisisarta. Rintamasotilaskotisisaret, kuten lottakomennuksille lähteneet lotatkin, olivat pääasiassa nuoria naimattomia naisia.
Sotilaskotisisar työn touhussa Suursaaren Suurkylässä toukokuussa 1942. SA-kuva.
Sotilaskotisisarten toiminta toisessa maailmansodassa
Sotilaskotisisaret työskentelivät sodan aikana erilaisissa kohteissa seuraten muuttuvissa sotatilanteissa joukkoja, jotka olivat määrätty sotilaskodin palveltavaksi. Tilanteesta riippuen sotilaskotia saatettiin pitää teltassa, parakissa, korsussa tai talossa sotilaskodin ollessa yksinkertaisimmillaan laudan päälle viritetty myyntipiste ulkoilmassa. Erityisesti talvisodassa hyödynnettiin linja- tai kuorma-autoon perustettuja liikkuvia sotilaskoteja, jotka kiersivät pimeän tultua eri yksiköiden alueella.
Liikkuva sotilaskoti on tullut palvelemaan sotilaita etulinjaan Tohmajärvelle heinäkuussa 1941. SA-kuva.
Sotilaskoti tarjosi sotilaille rintamalla paikan, jossa saattoi hetkeksi päästä irti sodan karuudesta. Sotilaskotisisaret tekivät parhaansa luodakseen sotilaskodeista kodinomaisia ja kutsuvia paikkoja. Erityisesti juhlapäivinä kuten jouluna ja pääsiäisenä sotilaskodeissa järjestettiin kristillistä ohjelmaa.
Armeijan hierarkiat eivät yltäneet sotilaskoteihin, vaan sotilaskodissa jokaiseen sotilaaseen suhtauduttiin tasavertaisesti sotilasarvosta riippumatta. Sotilaskodissa sotilaat saattoivat tavata muita sotilaita ja etsiä lohtua sotilaskotisisarten tarjoamasta myötätunnosta ja ystävällisyydestä. Sotilaskotityössä ei ole koskaan ollut kyse vain korvikkeesta ja pullasta, vaan merkitys on piillyt muiden ihmisten kohtaamisessa.
Sotilaskotisisaret eivät naisina voineet osallistua maanpuolustamiseen asein miesten tavoin, mutta sotilaskotityö tarjosi heille mahdollisuuden kantaa kortensa kekoon maanpuolustuksen hyväksi. Monet naiset löysivät merkitystä elämälle siitä, että he saattoivat tukea miehiä rintamalla sotilaskotityön kautta. Rintamasotilaskotisisaret tekivät työtänsä oman turvallisuutensa kustannuksella, sillä rintaman vaarat vaanivat sotilaskotisisaria heidän arkisessa työssään.
Kotirintamalla sijaitsevat sotilaskodit palvelivat sodan aikana rintamalle lähtevien ja rintamalta palaavien huoltopisteinä. Muiden kotirintaman naisten tavoin sotilaskotisisaret muun muassa neuloivat, keräsivät varusteita ja lähettivät paketteja rintamalle. Sotilaskotisisaret myös tukivat sotasairaaloiden haavoittuneita esimerkiksi auttamalla käytännön asioissa, järjestämällä ajanvietettä ja olemalla kuulevana korvana.
Pääsiäisen viettoa sotilaskodissa maaliskuussa 1942. SA-kuva.
Sotilaskotityö sodan jälkeen
Lotta Svärd -järjestö koki sodan jälkeen karun kohtalon, kun se määrättiin lakkautettavaksi. Toisin kuin Lotta Svärd -järjestö, on Sotilaskotiliitto jatkanut toimintaansa tähän päivään saakka. Yhä tänä päivänä sotilaskotisisaret tekevät varuskuntien sotilaskodeissa parhaansa pitääkseen huolta varusmiesten hyvinvoinnista.
Kuvassa keskellä Lea Lemblin-Laakko, joka toimi sotilaskotisisarena Tuusulassa ja Lappeenrannassa. Lottamuseon kokoelmat.
Lähteet:
Airio, Pentti. Sotilaskotityötä 100 vuotta 1918–2018. Helsinki 2018.
Ikonen, Maija. “Palvelen poikiani viimeiseen saakka”: rintamasotilaskotisisarten kokemukset talvi- ja jatkosodassa. Pro gradu –tutkielma.
Pohls, Maritta ja Latva-Äijö, Annika. Lotta Svärd: käytännön isänmaallisuutta. Otava 2009.
