On tuoksuja, jotka me kaikki varmasti tunnistamme. Näihin tuoksuihin kuuluu Suomessakin kauniisti kukkiva ruusu. Erityisesti hajuvesiteollisuudesta tutulla ruusuöljyllä on pitkä perinne kosmetiikkatuotteiden raaka-aineena. Cold creamia voidaan pitää nykyisten ihovoiteiden edeltäjänä ja eräänä vanhimmista kosmeettisista valmisteista. Sen keksi Kreikkalainen lääkäri Galenos 200jkr. Cold creamin eli kylmävoiteet resepti ja koostumus on vaihdellut aikojen saatossa. Tarina kertoo, että Rooman valtakunnan naiset ihastuivat voiteeseen, joka sisälsi 12,5% mehiläisvahaa, 50% oliiviöljyä ja 37,5% ruusuvettä.
Suomessakin ruusuöljy tunnettiin jo 1920-luvulla. Tuohon aikaan kauneudenhoitotuotteet valmistettiin useimmiten kotona, sillä kaupunkien ulkopuolella kosmetiikkaa oli vähän saatavilla, siihen ei useinkaan ollut varaa. Lisäksi teollisesti valmistettuun kosmetiikkaan saatettiin myös suhtautua epäluuloisesti. Erityisesti värikosmetiikan ajateltiin usein liittyvän ylenpalttiseen seksuaalisuuteen ja moraalittomaan elämään.
Kuva: Sa-kuva
Kotona valmistetussa kosmetiikassa raaka-aineina käytettiin tuiki tavallisia elintarvikkeita kuten kaurajauhoja, maitoa ja kananmunaa, mutta myös luonnosta kerättyjä kasveja kuten orvokkeja ja nokkosia. Apteekista saatettiin ostaa raaka-aineita, kuten booraksia, ruusuöljyä, lanoliinia ja glyserolia, ihovoiteiden valmistukseen. Kaupungeissa oli apteekkeja, rohdoskauppoja ja kemikalioita, joista saattoi raaka-aineita kosmetiikan valmistamiseen helposti hankkia.
Rohdoskaupoissa valmistettiin monenlaisia aineita ja yksi suosituimmista oli monikäyttöinen ruusuöljy. Ihoa hoitava, pehmittävä ja hyvältä tuoksuva ruusuöljy valmistettiin ruusunterälehdistä ihonhoitoon sopivaan öljyyn. Ruusuöljyn uskotaan auttavan naistenvaivoihin hierottuna alavatsaan ja alaselkään. Sanotaan myös, että ruusun tuoksu muuttuu iholla happamaksi, jos keholla on paljon kuona-aineita.
Aito ruusuöljy on kallista, edullinen hinta kertoo usein synteettisesti valmistetusta öljystä, jolla ei ole ruusun terapia-arvoa. Ruusuöljy onkin arvostettu aromaterapeuttinen aine sen eteeristen öljyjen ansiosta. Ruusun pääainesosat (Rosa damascena) ovat happo, alkoholi ja fenolit. Nämä vesihakuiset ryhmät öljyssä tekevät ruusuöljystä antiseptisen, virkistävän ja lämmittävän, sekä antavat sille voimakkaan, mutta lempeän ominaisuuden.
Ruusuöljyä voidaan valmistaa myös itse kotioloissa. Valmistukseen sopiva vuodenaika on kesä, jolloin saat kerättyä ruusunlehdet tuoreena. Voit myös käyttää kuivattuja ruusunlehtiä valmistustavasta riippuen. Alla olevaan ohjeeseen tarvitset tuoreita ruusunlehtiä puhtaasta ympäristöstä (ei tien varresta tai navetan takaa).
Ruusuöljy:
Pari kourallista ruusunlehtiä, ihoa hoitavaa öljyä (esimerkiksi manteli,- oliivi,- tai jojobaöljyä), vesihaudeastian ja kattilan, -Siivilän ja harsoa, puhtaan lasipullon (mieluiten tumman, jolloin valo ei pääse pilaamaan öljyä)
Irrota ruusunlehdet kukan kannasta ja tarkista, että ne ovat puhtaat. Lämmitä vesi alemmassa kattilassa kiehuvaksi niin, että siitä nousee vesihöyryä. Nosta päälle toinen kattila tai lämpöä kestävä kulho, jossa on öljy ja ruusunterälehdet. Höyrytä seosta parin tunnin ajan välillä sekoittaen. Kaada öljy harson ja siivilän läpi ja purkita valitsemaasi lasipulloon.
Teksti: Laurean ammattikorkeakoulun estenomiopiskelijat
Lähteet
Utrio K., Nuotio U. & Heikkilä T. 1995. Rusoposkia, huulten purppuraa, kosmetiikka ja nainen kautta aikojen. Helsinki: Tekniikan museo
Oittinen R. 1999. Nuorekkuuden ihanteista ja arjesta ennen toista maailmansotaa. Helsinki: Gaudeamus
