Runebergin päivästä ja leivoksista…
Johan Ludvig Runebergin perintö elää voimakkaana yhä tänä päivänäkin. Runebergista tuli jo omana aikanaan hyvin nopeasti suomalaisuuden suuri tulkitsija niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Hänen runojaan sävellettiin niiden ilmestymisen jälkeen ja ne levisivät kansan keskuuteen ruotsin -ja suomenkielisinä versioina.
Vänrikki Stoolin tarinat (Fänrik Ståls sänger) on Runebergin tunnetuin runoteoksia. Se ilmestyi ruotsinkielisenä kahdessa osassa vuosina 1848 ja 1860. Vänrikki Stoolin tarinat suomennettiin ensimmäisen kerran kollektiivisena käännöstyönä vuosina 1867-1877. Teokseen kuuluu yhteensä 35 runoa. Ensimmäisen kokoelman avausruno Maamme (Vårt land) tunnetaan nykyään Suomen kansallislauluna.
Vänrikki Stoolin tarinoiden runot kertovat vuosina 1808-1809 käydystä Suomen sodasta, jossa Ruotsi kävi tappiollista puolustussotaa Venäjää vastaan. Teoksen kehyskertomuksen muodostaa nuoren ylioppilaan ja vanhan Vänrikki Stoolin vuoropuhelu. Stool kertoo ylioppilaalle tarinoita Suomen sodasta ja sen sankareista. Viimeisessä säkeistössä annetaan ymmärtää, että kaikki kokoelman runot pohjautuvat vänrikin kertomuksiin.
Lotta Svärd -järjestö sai nimensä Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoista. Kyseisestä teoksesta löytyy eepos, joka kertoo sotamies Svärdistä. Tarina on melko traaginen, sotamies Svärd kaatuu rintamalla mutta tästä huolimatta hänen vaimonsa Lotta jää joukko-osastoja muonittamaan ja avustamaan sotatantereelle.
Vuonna 1918 kiitti kenraali Carl Gustav Emil Mannerheim Suomen naisia sanoilla: ”Taistelutantereella laupeudensisarena tai Lotta Svärdinä tai kodissa uupumattomasti aherrellen sotilaiden varustamiseksi ja muonittamiseksi, kaikkialla, kaikilla aloilla on Suomen nainen työskennellyt hiljaisuudessa ja vaatimattomasti muistamatta unta ja lepoa…” Oletettavasti tämän puheen innoittamana Lottajärjestö sai nimensä.
Runeberg Suomen kansallisrunoilija
Vuonna 1851 alettiin Runebergia kutsua yleisesti Suomen kansallisrunoilijaksi ja muutamaa vuotta myöhemmin Runebergin 50-vuotispäivästä alkaen alettiin häntä juhlia virallisesti vuosittain. 1860-luvulla juhla-ohjelma sisälsi yleensä: juhlapuheita, kuvaelmia Runebergin teoksista sekä musiikkiesityksiä. Nykyään Runebergin päivä on liputuspäivä, ja silloin on tapana syödä runebergintorttuja. Päivä on suomenruotsalaisen kirjallisuuden ja kulttuurin merkkipäivä ja Svenska litteratursällskapetin vuosipäivä.
Hyvin olennainen osa Runebergin päivän viettoa on herkuttelu Runebergin tortuilla, joiden alkuperästä on useita erilaisia teorioita. Kerrotaan, että porvoolaisen sokerileipuri Asteniuksen vadelmaleivokset olisivat olleet Runebergin erityisessä suosiossa. Toisaalta Runebergin vaimon Fredrikan kerrotaan leiponeen miehelleen leivonnaisia, jotka hän valmisti vehnäjauhoista, korppujauhoista, keksimuruista ja manteleista. Leivonnaiset hän koristeli omenahillolla ja sokerikuorrutuksella. Tarina kertoo, että Runeberg olisi nauttinut näitä punssilla kostutettuja leivonnaisia aamupalaksi. Mene ja tiedä mutta ainakin Lottakanttiinin emännän reseptillä valmistetut Runeebergin tortut ovat kerrassaan suussa sulavia.
Perinteisen Runebergin leivoksen voi vallan hyvin leipoa vaihtelun vuoksi myös kakuksi.
LOTTAKANTTIININ RUNEBERGIN KAKKU
375 g laktoositonta voita
3,5 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
-vaahdota kaikki ainekset hyvin, lisää hellästi käännellen vaahtoon:
5 kananmunaa
2,5 dl piparkakkuja hyvin murustettuna
2,5 dl mantelijauhoa
n 4 dl vehnäjauhola
2,5 tl leivinjauhetta
Voitele voilla ja korppujauholla tasapohjainen kakkuvuoka (halkaisija noin 20 cm). Paista noin 45min 160 asteessa, varmista kypsyys tikulla, tarvittaessa jatka hetki paistoaikaa, jäähdytä. Kumoa kakku lautaselle.
Kostuta jäähtynyt kakku:
1 dl vettä
1 tl sokeria
5 tippaa karvasmanteliöljyä
tai
½ dl vettä ja ½ dl mantelilikööriä.
Peitä kostutettu kakku ja jätä vetäytymään kylmään yön yli. Tarjolle laittaessasi koristele sokerikuorrutteella ja vadelmahillolla, kuten Runebergin leivos.
Resepti: Lottakanttiini
Lähteet:
Vilho Lukkarinen – Suomen lotat
