Asiat monesti lähtevät tarpeesta liikkeelle, kuten tämäkin. Ajatuksen alulle laittajana leivänleivonta tuokioon, toimi rakas siippani. Hän nimittäin iltana muutamana, istuessamme iltapalapöydässä haikaili vanhan Fazerin kestileivän perään. Sitäpä kun ei kuulemma enää mistään löydä ja juuri se tietty leipä oli hänen mielessään niin makoisaa. Sopivasti sisältä pehmeää ja päältä rapeaa, juuri kuulemma suun mukaista.
Olisiko hänelle tullut vehnäleipä mieleen, kun olin leiponut porkkana-villiyrttisämpylöitä iltaselle. Niiden makumaailma kun on paljon vivahteikkaampi (mieheni kielellä, terveysintoiluleipää), kuin puhtaan vehnäleivän.
No hulluahan ei kannata kuin yllyttää, varsinkin kun leivonnasta kyse. Jonkinlaisena neljännen polven jauhopeukalona tämänkaltaiset huomiot saavat pienen sisäisen leipurin sisuuntumaan. Jos ei jotain löydy, niin tehdään sitten itse kuten ennenvanhaan ja parempaa.
Mikä parasta tarveaine ja tarvikeluettelo on hyvin vaatimaton. Suorastaan helppo, kuten on kyseinen ohjekin. Ensimmäiseksi etsiskele kaappiesi perukoilta kunnon vanhanajan valurautapata, johon löytyy myös lämmön kestävä kansi. Jos pataan on jäänyt edellisen pesun jäljiltä kosteutta, saatat löytää rahtusen ruostetta padastasi. Ei hätää. Hankaa ruoste irti karhunkielellä. Pese tämän jälkeen pata kuumalla vedellä ja tiskiharjalla, ei tiskiainetta. Se nimittäin pilaa padan. Jos näin on jostain syystä käynyt niin, kuumenna puhdistettu pata liedellä ja lorauta sinne hyvää ruokaoljyä jonka pyörittelet sudilla ympäriinsä padan sisäpuolelle. Anna padan jäähtyä. Kuivaa ylimääräinen öljy pois ja pata on käyttövalmis. Valurautainen pata osoittautui parhaaksi lämmön varaamiskykynsä ansiosta. Paistotulos oli kauttaaltaan tasainen ja pinta jäi juuri oikealla tavalla rapsakaksi. Loput vähäiset tarveaineet joita tarvitsette ennen aloittamista;
-vehnäjauho, tuore hiiva, suola, vesi, tuorekelmua ja reilun kokoinen taikinakulho.
PATALEIVÄN VALMISTUS
Laita taikinakulhoon
½ litraa KYLMÄÄ vettä
½ palaa hiivaa (25g)
1 rkl suolaa
7dl vehnäjauhoja
Sekoita tasaiseksi, laita kelmua napakasti kulhon päälle ja jätä huoneenlämpöön tekeytymään vuorokaudeksi. Kaada taikina leivinpöydälle. Ripottele vehnäjauhoja päälle
ja käännä taikinan reunat ylös, kuin taittelisit kirjekuorta. Tee näin muutamia kertoja, kunnes taikina pysyy suunnilleen aloillaan. Tavanomaista vaivaamista ei siis tarvita.
Laita liina taikinan päälle ja anna kohota pöydällä noin kaksi tuntia.
Kuumenna uuni ja pata uunissa 200 asteeseen (kiertoilma) ja 220 asteeseen tavallinen uuni.
Padan kuumennus on oleellisessa osassa. Jos pata ei ole riittävän kuuma,
tarttuu leipätaikina pohjaan ja reunoille kiinni.
Ota hyvin kuumennettu pata uunista, laita taikina pataan ja kansi päälle.
Pata uuniin paistumaan ½ tunniksi, jonka jälkeen otat kannen pois ja annat leivän paistua vielä ½ tuntia.
Nosta pata uunista ja anna jäähtyä rauhassa, jolloin leipä irtoaa helposti.
Kuinka palkitsevaa olikaan nähdä mieheni ilme, kun nostin ihanan, pullukaisen, kullankeltaisen tuoksuvan leivän iltapalapöytään. Voi sitä mutustelun ja onnen huokailun määrää. Kuulemma juuri sellaista leipää, ellei kyllä parempaakin kuin oli mielessään ajatellut. Pienillä asioilla voi helposti tuottaa paljon iloa lähimmilleen ja saahan siinä sivussa leipurikin hyvän mielen palkaksi onnistumisestaan.
Onnistumisen ja ilon hetkiä keittiössäsi.
