Kuvateksti: Palmolive-saippuan mainos vuodelta 1929.
“Ahkerasti on käytettävä kylpyjä, kokoruumiinpesuja, suihkua ja kesällä uimista, tietysti kuitenkin pitäen silmällä, ettei liioittelulla tehdä terveydelle haittaa. Jos me ylimalkaan osaisimme käyttää pesuihimme enemmän vettä, kuin mitä todella käytämme, niin meidän ei koskaan tarvitsisi välttää epäpuhdasta ihoamme eikä kasvojemme huonoa väriä.”
Ihon terveyden ja kauneuden tiedettiin riippuvan elimistön tilasta jo 1900-luvun alkupuolella. Sairaan ihmisen ihon ajateltiin olevan väritön ja lakastuneen näköinen. Ihon terveyden perustana pidettiin puhtautta ja sen merkitystä ihonhoidossa korostettiin paljon. Erilaisia kylpyjä, “kokoruumiinpesuja”, suihkuja ja kesällä uimista suositeltiin käytettävän ahkerasti. Veden merkitystä pidettiin ihonhoidossa niin suurena osana, että sen runsaamman käytön uskottiin poistavan kokonaan ihon epäpuhtaudet ja värivirheet.
Kuvateksti: Lotta aamupesulla Suojärven rannassa 1941. Sa-kuva.
“Suositeltavaa on paljo oleskelu ulkoilmassa. Huoneilmankin täytyy olla raitista ja huoneitten valoisia, sillä valon ja ilman puutteessa kadottaa iho raikkaan värinsä.”
Ihon hyvinvoinnin kannalta tärkeitä tekijöitä olivat myös elämäntavat ja jokapäiväinen ravinto. Riittävän ja rauhallisen unen vaikutusta ihon hyvinvointiin on myös korostettu. Lisäksi ulkoisten seikkojen vaikutus ihon hyvinvointiin on huomioitu. Näitä ovat muun muassa kylmä tai kuuma ilma, auringonvalo tai kemialliset aineet. Ulkoilmassa oleskelun ja sisäilman raikkauden on uskottu olevan iholle hyväksi.
“Kalpean ja vähäverisen henkilön on syötävä vahvaa ja vaihtelevaa ruokaa. Verevän, joka kärsii liian punaisista kasvoistaan, olisi tyydyttävä yksinkertaiseen ja hyvin vähän maustettuun ravintoon. Hedelmien syöminen on erikoisen suositeltavaa iholääkettä.”
Ravintoon on kehotettu kiinnitettävän paljon huomiota ihonhoidon kannalta. Henkilön ulkoisia piirteitä käytettiin suuntaa antavina kun ohjastettiin ruokavalion valinnassa. Kalpeaihoisille ja ‘vähäverisille’ henkilöille suositeltiin vahvaa ja vaihtelevaa ruokaa kun taas punertavakasvoisten henkilöiden suositeltiin tyytyvän yksinkertaiseen ja vähän maustettuun ruokaan. Hedelmien syöntiä suositeltiin ja sitä pidettiin erikoisen hyvänä ‘iholääkkeenä’. Aliravitsemuuden uskottiin vaikuttavan ihon hyvinvointiin. Ajateltiin, että jos ihmisruumis kärsi aliravinnosta, kadotti iho silloin myöskin kauneutensa.
Kuvateksti: Kauneudenhoitoa korsussa Vienassa 1941. Sa-kuva.
“Sen, joka tahtoo välttää finnejä saamasta, täytyy kiinnittää huomionsa ravinnon laatuun ja vatsan säännölliseen toimintaan. Kaikkia väkeviä mausteita ja kiihoittavia juomia on vältettävä. Hedelmien tulee muodostaa suuri osa ravinnosta.”
Erilaiset ihotyypit ja niiden vaihtelevat hoitotavat ovat olleet tiedossa jo 1920-luvulla. Finnien hoito on ollut pääperiaatteiltaan hyvin samanlaista kuin nykyaikana. Yksittäisiä finnejä on desinfioitu vetysuperoksidiin kastetulla pumpulilla. Finnejä ja mustapäitä on poistettu kasvoilta ensin puhdistamalla kasvot haalealla vedellä ja sen jälkeen puristamalla puhtain sormin mustapää ulos. Mustapäiden hoitoon on käytetty apuna myöskin hammasharjaa, jolla on kuorittu ihon pintaa pellavansiemenöljystä valmistetun kalisaippuan kanssa. Yksittäisiä finnejä kiellettin puristettavan pakolla rikki, sillä se voisi aiheuttaa ihoa rumentavia seurauksia tai vakavimmillaan verenmyrkytyksen. Puuterin käyttöä heti finnien poiston jälkeen ei suositella, jotteivat ihohuokoset täyttyisi puuterilla.
Teksti: Laurean ammattikorkeakoulun estenomiopiskelijat
Lähde: H. Haapio, Käytännöllinen kauneudenhoito, 1924, Helsinki
