Lottapuvun malli hyväksyttiin vuonna 1922. Lotta Svärd -järjestön säännöissä annettiin puvun käytöstä tarkat ohjeet. Puku oli harmaata puuvilla- tai villakangasta, ja siihen kuuluivat lottaneula, valkoinen kaulus ja kalvosimet sekä jaostonauha. Helman pituus oli tarkalleen 25 cm maasta. Sukat olivat mustat tai harmaat, ja jalkineina käytettiin matalia mustia kenkiä. Järjestöllä oli käytössä myös voimistelu- ja hiihtopuku ja erilaisia suojapukuja.
Valkoinen esiliina ja huivi kuuluivat muonitus- ja lääkintälottien pukuun, mutta kenttäolosuhteissa käytettiin harmaita. Kaikkiin lottien asuihin oli järjestön vahvistamat ohjeet ja kaavat. Lottapuku valmistettiin itse ohjeiden mukaan tai se tilattiin ompelijalta. Jatkosodan aikana pukuja valmistettiin myös tehtaissa.
Lotan oli esiintyessään muistettava, että jokainen yksilö edusti aina koko järjestöä. Hänen tuli esiintyä ”sivistyneen ihmisen hillityin käytöksin, vaatimattomasti ja huomiota herättämättä”. Lotta ei saanut tupakoida, tarjoilla tai nauttia alkoholijuomia lottapuvussa esiintyessään. Lottien arkipuku oli puuvillakankainen. Vasempaan ranteeseen kiinnitettiin kankainen kurssimerkki ja jaostonauha ja rintataskuun valkoinen kurssitähti. Pukuun kuului valkoiset, reikäompelein koristetut kaulukset ja hihansuut. Puvun kaulus suljettiin lottaneulalla.
Juhlatilaisuuksissa käytettiin villakankaista juhlapukua. Hameosan tasku oli juhlapuvussa sisäänistutettu. Juhlatilanteissa puvun kanssa käytettiin käsivarsinauhaa ja valkoisia käsineitä sekä lottalakkia. Päähineenä käytettiin suojeluskuntamallista lippalakkia, johon kiinnitettiin vastaavan suojeluskunnan rivimiehen kokardi. Käsineet olivat päällystakin väriset, harmaat tai ruskeat. Valkoiset käsineet kuuluivat aina ulkojuhlapukuun.
Kuva: Sa-kuva / Johtajatar Luukkonen vierailulla Mainilassa 1942
Tänään lottapuvun käyttö vaatii harkintaa. Lotat arvostavat pukuaan. He toivovat, että sitä käytetään tarkoin harkiten. Lottapukua saa käyttää henkilö, joka on ollut jäsenenä Lotta Svärd –järjestössä. Lottien ja pikkulottien välillä ei tehdä eroa – lotilla ja pikkulotilla on samanlainen oikeus lottapukuun. Henkilö, joka ei ole ollut jäsenenä Lotta Svärd –järjestössä voi käyttää lottapukua esitellessään Lotta Svärd –järjestöä ja sen toimintaa. Pukua voi käyttää myös näytelmässä tai tapahtumassa, jonka rooli vaatii lottapukuun pukeutumista. Roolin on oltava hyvän maun mukainen ja toivottavaa on, että asu vaihdetaan esityksen päätyttyä.
Kuva: Lottamuseo on tunnettu monipuolisesta ja laadukkaasta ohjelmatuotannostaan. Museon lotta-aiheiset draamalliset opastukset on käsikirjoitettu museon arkistoaineiston pohjalta. Lotta Hoppanian draamaopastus johdattaa museovierailijat vuoden 1943 Lottaopiston tunnelmiin. Draamaopastuksen aikana lottaopettajatar kertoo Lotta Svärd -järjestön toiminnasta ja perehdyttää oppilaansa ilmavalvonnan perusteisiin. Oppitunnin aikana käsitellään mm. sääoppia, lentokonetyyppitunnistusta ja puhelinviestintää.
Lottamuseon esinekokoelmaan on lahjoitettu yli 150 lottapukua. Vuonna 2015 puvut inventoitiin ja arvoluokitettiin. Inventoinnin yhteydessä kokoelmista tehtiin myös poistoja lahjoittajien luvalla. Huonokuntoisimmat puvut, joiden alkuperästä ja käyttöhistoriasta ei ollut tietoa, kierrätettiin käsityömateriaaliksi.
Tuusulalainen Joustavat Tikit -käsityöryhmä on suunnitellut ja valmistanut kokoelmista poistetuista puvuista rintakorun, joka sopii niin arkeen kuin juhlaan. Koru muistuttaa kantajaansa lottien kulttuuriperinnöstä ja sen tallentamiseen ja säilyttämiseen liittyvästä työstä, jota Lottamuseossa tehdään.
