Kuva: Lottamuseon kokoelmat / Lottia hiihtokilpailuissa 1930-luvulla
Suomi oli vuosina 1912-1939 urheilun suurvalta. Olympialaisissa Suomi oli mitalien saajana neljäntenä Yhdysvaltojen, Ison-Britannian ja Ruotsin jälkeen. Yleisurheilussa sijoitus oli vielä parempi. Suomalaisten naisten kilpaurheilu yleisurheilulajeissa otti kuitenkin takapakkia 1920-luvulla, vaikka naiset olivat 1910-luvulla päässeet mukaan yleisurheilun kilpakentille.
Naisten yleisurheilukilpailut SM-tasolla lopetettiin vuonna 1923. Naiset kilpailivat kuitenkin edelleen esimerkiksi tenniksessä, melonnassa, luistelussa ja hiihdossa. Ensimmäinen suomalainen nainen, joka voitti henkilökohtaisen maailmanmestaruuden, oli ratameloja Margit ”Maggie” Kalka vuonna 1938. Pikaluistelija Verné Lesche voitti MM-kultamitalin vuosina 1939 ja 1947, MM-hopeaa vuosina 1934,1936 ja1938 ja MM-pronssimitalin vuonna 1937. Suomalaisten naisurheilijoiden nousukausi jatkui sotien jälkeen. Meloja Sylvi Saimo sai kultamitalin Helsingin kesäolympialaisissa, ja Siiri Rantanen hiihti kultaa olympialaisissa 1956.
Kuva: Lottamuseon kokoelmat / Lottajärjestön paikallisosasto Helsinki III:n merkkihiihto. Lähtö oli Aleksanterinkadun päästä vuonna 1926.
Hiihto, suosituin naisten urheilulaji
Naisten urheilulajeista maailmansotien välisenä aikana ylivoimaisesti suosituin oli hiihto. Hiihto määriteltiin tuolloin suomalaisten kansallisurheiluksi, ja sen kerrottiin olevan kansanterveydelle tärkeää ja nykyaikaiselle naiselle sopivaa. Hiihtokilpailuja järjestivät urheilun keskusjärjestöt SVUL ja TUL, paikalliset urheiluseurat ja muut järjestöt, liikeyritykset ja oppilaitokset. Oppikouluihin hiihtoloma tuli vuonna 1934 ja kansakouluihin vuonna 1935.
Kuva: Lottamuseon kokoelmat / Suomen suojeluskuntajärjestön ja Lotta Svärd -yhdistyksen hiihtomestaruuskilpailut Hyvinkäällä 2-3.3.1929 -ohjelmalehtisen kannessa etualalla miehet suksivat vauhdikkaasti. Naishiihtäjät on kuvattu taka-alalle hameasuisina.
Hiihto sotilaskoulutuksen ja maanpuolustuksen osana
Suojeluskuntajärjestössä painotettiin hiihtoa ja hiihtokulttuurin kehittämistä sotilaskoulutuksen ja maanpuolustuksen osana. Lottien urheiluharrastuksen edistämiseksi lotille laadittiin omat kävely- ja hiihtomerkkisuorituksista koostuvat urheilumerkit vuonna 1925. Lotille alettiin järjestää myös omia sarjoja suojeluskuntahiihtoihin ja prosenttihiihtoihin. Lotta Svärd -lehdessä raportoitiin vuosittain hiihtomerkkisuorituksista ja hiihtokilpailutuloksista.
Hiihtoinnostus vaikutti ratkaisevasti naisten urheilupukeutumiseen. Vielä 1920-luvun lopussa hiihtävien naisten enemmistö suosi hiihtoasuna hametta. 1930-luvulla housut oli todettu ylivoimaisiksi lämpiminä, liikkumisen vapauden mahdollistavina ja muodinmukaisina asuina.
Kuva: Lottamuseon kokoelmat
Lottien hiihtopuku
Lottien hiihtopuvun malli hyväksyttiin järjestön vuosikokouksessa vuonna 1929. Hiihtopuku oli housupukumallinen. Se valmistettiin harmaasta sarkakankaasta. Takki ulottui hieman lantion alapuolelle. Se napitettiin edestä kahdella rivillä nappeja. Rinta- ja alataskut olivat samanlaiset kuin lottapuvussa. Takin kanssa käytettiin väljiä housuja. Valokuvista ja Lotta Svärd -lehden mainoksista voi todentaa hiihtohousupuvun yleistymisen lottien hiihtoasuna 1930-luvun alussa, mutta myös sen, etteivät kaikki lotat käyttäneet mallin mukaista hiihtopukua tai hiihtohousuja.
Kuva: Lottamuseon kokoelmat / Lottia ja sotilaita hiihtolenkillä Uhtualla jatkosodan aikana.
