Suomen naisten huoltosäätiö perustettiin juuri ennen Lotta Svärd -järjestön lakkauttamista lokakuussa 1944. Lotat olivat aavistaneet edessä häämöttävän lakkautuksen ja halusivat perustaa säätiön voidakseen avustaa erityisesti kenttäkomennukselta palaavia lottia. Suomen naisten huoltosäätiön tehtäväksi määriteltiin sodan johdosta kärsimään joutuneiden naisten ja lapsien auttaminen ja sodan jälkeisinä vuosina avuntarvitsijoita olikin todella paljon. Ensimmäisen kymmenen toimintavuotensa aikana säätiö käytti huoltotoimintaan yhteensä lähes 16,5 miljoonaa markkaa, joka vastaa lähes 530 000 euroa. Suurin osa apua säätiöltä hakeneista oli lakkautetun lottajärjestön jäseniä ja moni kuului myös siirtoväkeen. Avunsaamiseen vaikutti hakijan varallisuus ja mahdollisuudet saada tukea muualta, koska säätiö halusi avustaa eniten apua tarvitsevia.
Avustuksia annettiin sairauksien hoitoon, koulutusta varten tai muunlaisina henkilökohtaisina avustuksina. Suomen naisten huoltosäätiö ylläpiti myös kahta lepokotia Tuusulassa ja Sorjassa, jossa väsyneet tai sairastuneet lotat saattoivat levätä ja joskus mukana oli myös heidän pieniä lapsiaan. Lisätietoja hakijoiden tilanteesta tiedusteltiin kuntien viranomaisilta ja säätiö antoi myös apua avun hakemisessa muualta kuten Valtion Tapaturmatoimistolta tai oman kunnan huoltolautakunnalta. Säätiö ei kuitenkaan myöntänyt jatkuvaa avustusta tai rahalainoja.
Sairasavustukset
Sotien jälkeisinä vuosina iso osa Suomen naisten huoltosäätiön jakamista avustuksista annettiin sairasavustuksina. Kenttäkomennuksella ollessaan lotat olivat monesti joutuneet asumaan vetoisissa ja kylmissä asuinoloissa, joissa peseytymismahdollisuudet olivat huonot tai olemattomat. Erilaiset syöpäläiset kuten täit, luteet ja kirput olivat myös ainaisia seuralaisia. Lottien työ oli niin henkisesti kuin fyysisestikin raskasta, mikä johti useiden lottien kohdalla sairastumisiin, jotka vaivasivat heitä vielä sotien päätyttyäkin tai joskus koko loppuelämän ajan. Suurin osa sairasapua hakeneista sairasti reuman tai tuberkuloosin eri muotoja. Avustuksia myönnettiin esimerkiksi lääkärikäyntien kustantamiseen, lääkkeisiin tai maksusitoumuksena johonkin hoitolaitokseen kuten Heinolan Reumaparantolaan. Suomen naisten huoltosäätiön tavoitteena oli saada potilas jälleen mahdollisimman hyvään kuntoon tai ainakin osittain työkykyiseksi. Jos tätä ei ollut mahdollista saavuttaa säätiön avustuksella, ohjattiin avunhakija kunnan huoltotoiminnan piiriin.
Joissakin tapauksissa lotat kärsivät sotien aikana sattuneiden tapaturmien tai onnettomuuksien seurauksista. Esimerkiksi vuonna 1945 eräs toimistolottana ja yhteyslotan apulaisena toiminut lotta haki apua säätiöltä lääkärikulujensa maksamiseen. Kyseinen lotta oli komennuksella ollessaan elokuussa 1944 saanut autossa häkämyrkytyksen ja hän kärsi yhä häkämyrkytykseen liittyvistä vaivoista kuten huonovointisuudesta ja huimauksesta. Huoltosäätiö auttoi lottaa kustantamalla sairaala- ja lääkekuluja ja tarjoamalla paikkaa säätiön lepokodissa Sorjassa.
Kuva: Naiset jonottavat keuhkojen röntgenkuvaukseen. (1946, Pietinen Martti) / CC BY 4.0. Museovirasto
Koulutusavustukset
Koulutusavustuksia annettiin usein opintoapurahoina, jolloin opiskelijan opintoja tuettiin tietyllä rahasummalla lukuvuoden ajan tai niin kauan kuin opintoja oli vielä jäljellä. Apua haettiin aina yhtä lukuvuotta kohden. Esimerkiksi Itä-Suomen seminaarissa opiskelleita nuoria naisia avustettiin noin 800–1200 markalla eli noin 100–150 eurolla kuukausittain 9 kuukautta kestävän lukuvuoden ajan. Avustuksen summa riippui opintojen vaiheesta ja perheen taloudellisesta tilanteesta. Opintoavustuksia ei annettu koululaisille paitsi poikkeustilanteissa ja lyhytkestoisesti. Opintoavustuksia annettiin myös kurssiapurahoina, jolloin hakijalle kustannettiin paikka hänen toivomaltaan kurssilta. Monet hakivat esimerkiksi Minkiön kodinhoitajakurssille, jonka kurssimaksu oli 4 000 markkaa eli noin 500 euroa.
Muut henkilökohtaiset avustukset
Muita henkilökohtaisia avustuksia annettiin niissä erikoistapauksissa, joissa avunhakija oli erityisen vaikeassa tilanteessa eikä muunlaisen avun antaminen olisi parantanut hakijan tilannetta merkittävästi. Raha-avustuksia annettiin esimerkiksi vuokran maksun, välttämättömien vaatteiden hankintaan lapsille tai korttiannosten ostamiseen. Vuonna 1945 raha-avustusta pyysi esimerkiksi suurperheen äiti, joka asui kahdessa pienessä huoneessa miehensä ja kymmenen lapsensa kanssa. Perheen omaisuus oli jäänyt sodassa luovutetuille alueille ja äiti oli liikarasituksesta heikko. Säätiö pyysi hakijaa kertomaan mistä heillä oli pulaa ja huoltosihteerille 3.12.1945 lähetetyssä kirjeessä nainen kertoo: ”– Olemme kahden evakuoinnin johdosta menettäneet huonekalutkin kokonaan niin tarvitsemme välttämättömästi vaatekaapin, peruspöydän ja astiakaapin, sänkyjä, ehkä keinutuolin, jossa voisi vaikka vähän nuorinta heilutella.” Suomen naisten huoltosäätiö avusti perhettä 6000 markalla eli noin 750 eurolla, jonka he voisivat käyttää välttämättömien huonekalujen ja taloustavaroiden hankkimiseen.
Kuva: Suomen naisten huoltosäätiön puheenjohtajana 1986-–1996 toiminut Tellervo Hakkarainen ja sihteerinä 1944–1973 toiminut Irma Turunen Ruotsin Majalla Lähde: Lottamuseon arkistot
Suomen naisten huoltosäätiö vaihtoi nimensä Lotta Svärd Säätiöksi vuonna 2004 ja jatkaa yhä lottien ja pikkulottien avustamista raha-avustusten ja kuntoutusten kautta. Lisätietoja Lotta Svärd Säätiön jakamista avustuksista löytyy Lotta Svärd Säätiön verkkosivuilta https://www.lottasaatio.fi/palvelut-lotille/.
Lähteet
Valuuttojen muuttamiseen käytetty Rahamuseon rahanarvolaskuria.
Lottamuseon kokoelmat
A666: Suomen naisten huoltosäätiölle lähetetyt avustushakemukset
Suomen naisten huoltosäätiön toimintakertomukset 1945 ja 10-vuotiskertomus 1944–1954.
Suomen naisten huoltosäätiön käyttämät huoltovarat 1945–1953
