Romaani ja todellisuus
Olet ehkä huomannut, että käytänteet avioliiton suhteen ovat muuttuneet ja historiaan ovat jääneet vanhemmat, jotka pakottivat kauniin tyttärensä ottamaan vanhan ja hänelle vastenmielisen miehen vain siksi, että tilukset sopivat hyvin yhdistettäväksi tai että velat saatiin maksuun tai että ilman muuta isä määräsi juuri tuon miehen otettavaksi.
Tällaiset liitot ovat nyt jo menneitä tarinoita. Tietysti juuri sen vuoksi, että vapaus ja itsenäisyys, jonka isoäitiemme polvi on meille taistellen saavuttanut, on opettanut meitä vastaamaan omista päätöksistämme. Meillä on oikeus valita itse, mutta myös vastuu on silloin omamme. Rakastumisen ”huumassa” kaikki ”järkevät” näkökohdat saattavat olla Sinun mielestäsi nyt silkkaa rikkiviisautta tai asiantuntemattomuutta.
Kahden onnellisen rakastavaisen ”normaalinen” tapaus on tietysti monista romaaneista tuttu: tyttö ja poika ovat molemmat nuoria, tyttö pari kolme vuotta nuorempi, molemmat säteilevän kauniita ja terveitä. Molemmat kuuluvat samaan seurapiiriin tai kansanluokkaan, molemmat harrastavat ulkoilua ja urheilua. Nuorten aika näkyy kuluvan virkeässä urheilussa ja seurustelussa hauskojen ja komeiden ihmisten seurassa. Filmien ja ajanvieteromaanien hirvittävä epätodellisuus on tämän tapaista satua täynnä. Tavallisten arki-ihmisten romaani on paljon sisältörikkaampi, todellisempi ja mielenkiintoisempi. Paljon vähemmin edellytyksin, kuin mitä oli äskeisillä sankareilla, luodaan onnellisia avioliittoja.
Ja koska ihmiset ovat kaikki erilaisia, sopivat jotkut paremmin yhteen kuin toiset. Siksi on hyvä katsella vähän ennakolta, näyttääkö valjakko tasaparilta.
Yhteiskunta-asema ja elintaso
Prinssin ja Tuhkimon liitto on niitä kansansadun romanttisia luomuksia, jotka elävät useiden kansojen tarustossa ja vaikuttavat ajatteluumme avioliitosta. Mutta satu ohittaa reaalisen todellisuuden, sen ei tarvitse selittää meille, miten Tuhkimo häiden jälkeen selviytyi prinsessana olosta.
Mahdotonta melkein olisi ajatella kihlaparia, joka tulisi aivan täsmälleen samanlaisista olosuhteista. Mutta jos elintaso on suunnilleen yhtä korkealla molemmissa perheissä, jos pyritään noudattamaan osapuilleen samanlaisia tapoja ja käsitetään elämä samansuuntaisesti, on paljon suuremmat onnistumisen mahdollisuudet kuin kovin suuresti toisistaan eroavista oloista tulijoilla. Ei tietenkään ole välttämätöntä, että nuori mies jo voi tarjota sydämensä valitulle sellaisen kodin ja yhtä huolettoman toimeentulon, kuin minkä tytön isä on virkauransa tai muun toimintansa korkeimmillaan ollessa pystynyt omilleen varaamaan. Melkein jokainen morsian saa ja onnekseen saa aloittaa vaatimattomammin, kuin mitä oli kotonaan.
Luonteen laatu
Olet varmaan monesti tullut tavanneeksi vanhanpuoleisia aviopareja, jotka tuntuvat niin kaikessa tulleen yhdeksi. Heissä näkyy kauneimmillaan sellainen yhteenkuuluvuus, jonka ihmispari joskus voi saavuttaa -toista on vaikea kuvitella ilman toista.
Näin kiinteätä yhteenkuuluvaisuutta ei aivan nuori ihmispari tietenkään voi tuntea yhdessäolon ensi aikoina. Kuitenkin ihmeellinen voima tuntuu heitä vetävän yhteen, outo kaipaus kutsuvan toisen seuraan. Ja mitä pidemmälle seurustelua jatkuu, sitä parempi tilaisuus kummallakin on huomata, millainen ihminen pohjaltaan on tuo toinen, joka niin sanattomasti vetää puoleensa.
Toisen henkilön luonteesta tulet parhaiten selville, jos tarkkaat häntä muiden seurassa. Ylimielinen tai hyvinkin nokkelasti nolaava vastaus keskustelukumppanille ehkä naurattaa Sinuakin nyt, mutta ken tietää, eikö samasta suusta joskus lennähdä itsellesi samanlaista sanaa.
Sa-kuva / Viipuri, ”Nuori pari” pöydän takana, kahvittelua ja seurustelua.
Yhteenkuuluvaisuus
Kaiken sen ylitse, mikä kahden ihmisen välillä voi viitata liian suuriin erilaisuuksiin, joiden pelätään vaikeuttavan heidän yhteiselämäänsä, voi kuitenkin puhua ja onneksi useimmiten puhuukin niin suuri yhteenkuuluvaisuuden tunne, että epäröinti ja arkailu vaikenee. Pelko on kaikkein huonoin neuvonantaja, eikä se tuota koskaan mitään hyvää. Iloinen rohkeus, joka ei koeta olla näkemättä asioita sellaisina kuin ne ovat, mutta ei myöskään niitä syyttä synkennä, selviytyy voitokkaimmin elämän vaihtelevista tuulista.
Näillä sanoilla toivotamme teille onnea yhteiselle matkallenne…
Lähde: Morsiamen kirja (toim. Alli Wiherheimo) vuodelta 1938