Jamakkapiirakka on nykypäivänä vakiintunut lähinnä karjalaistaustaisen vanhemman sukupolven käyttösanaksi pullapohjaiselle rahkapiirakalle.
Arkuperältään jamakka itsessään näyttelee kuitenkin merkitykseltään suurempaa osaa karjalaisessa ruoka ja leivontakulttuurissa kuin vain edellä mainittu rahkapiirakka.
Jamakalla tarkoitettiin hapatettua ja uunissa kypsytettyä maitoa tai piimää. Sitä syötiin uunilämpimänä suoraan välipalana, jälkiruoissa, kuivattuna muruna ruuanlisänä ja moninaisissa leivonnaisissa. Periaatteessa jamakka oli entisaikojen rahkan vastine.
JAMAKAN VALMISTUS
Raakamaitoa kaadetaan saviruukkuun, joka jätetään useammaksi viikoksi huoneenlämpöön hapantumaan. Hapantunut maitoruukku nostetaan leivinuunin perälle uunin jälkilämpöön kypsymään useaksi tunniksi, kunnes hera erottuu ja maitomassan saa nosteltua siivilään valumaan. Kypsän massan voi herkutella kuumiltaan kylmän maidon ja hillonokareen kera tai kuivata massan jamakkamuruksi joka säilyy pitkään. Tai tehdä tuoreeltaan herkullisen pullapohjaisen piirakan, eli aidon karjalaisen jamakkapiirakan.
Piirakan valmistuksessa massaan lisättiin reilusti sokeria, muutama kananmuna, rusinoita ja sitruunankuorta jos sitä sattui olemaan. Massa kaadettiin ohueksi kaulitun pullataikinalevyn päälle. Paistettiin leivinuunissa, hyvässä lämmössä kauniin kullanruskeaksi.
Jamakkapiirakka oli monessa pirtissä lauantain leivontapäivien iltasella suurta herkkua, niin lasten kuin varttuneemmankin väen mielestä. Jos mahdollista vieläkin iloisempia olivat perheen pienimmät ja miksei toki isommatkin, kun piirakkaa jäi vielä sunnuntain herkuksikin.
