Loppiaista vietetään 6. tammikuuta ja se päättää joulun ajan. Länsimaisissa kirkoissa loppiaista vietetään keskiaikaisen perinteen mukaisesti itämaan tietäjien Betlehemiin saapumisen muistopäivänä. Päivää kutsutaankin monissa maissa kolmen kuninkaan juhlaksi.
Suomalaisessa kansanperinteessä joulunaika jatkui Nuutin päivään 13.1. saakka. Vielä 1900-luvun alkuvuosikymmeninä Nuutin päivänä kiersi nuuttipukkeja talosta taloon. Nuuttipukkina kiertäminen oli nuorten perinne. He pukeutuivat esimerkiksi vanhaan käännettyyn turkkiin, pitivät päässään naamaria ja sarvia. Nuuttipukeilla saattoi olla myös olkia päällään. Naiset saattoivat pukeutua miehiksi ja miehet naisiksi nuuttipukkeina esiintyessään. Nuuttipukit kiersivät talosta toiseen joulunpyhistä jäänyttä olutta tai ruokaa vaatien. Nuuttipukkiperinteeseen kuului myös laulaminen. Usein nuuttipukit nauttivat saamansa tarjoomukset saman tien. Vaihtoehtoisesti saatu ruoka- ja juomasaalis kerättiin yhteen ja kylän asukkaat kerääntyivät yhteen nauttimaan juhlakauden loput herkut leikkien ja tanssien lomassa.
Sotien jälkeen nuuttipukkiperinne on säilynyt Lounais-Suomen alueella. Lapset pukeutuvat naamiaisasuihin ja kiertävät ovelta ovelle kysymässä ”saavatko nuuttipukit laulaa?”. Tämän jälkeen he esittävät laulun tai lorun. Palkkioksi nuuttipukit saavat usein makeisia.
Tänä päivänä suurimmalle osalle suomalaisista loppiaisen perinteisiin kuuluu joulukoristeiden purkaminen ja joulukuusen pois vieminen.
Olkipukit muistuttavat tänä päivänä nuuttipukkiperinteestä. Espoon kaupunginmuseon kokoelmat.
Lähteet:
Kustaa Vilkuna, 1992: Vuotuinen ajantieto, Vanhoista merkkipäivistä sekä kansanomaisesta talous- ja sääkalenterista enteineen. Otava.
