Lääkintälottien tehtäviä rauhan ja sodan aikana esitellään maaliskuussa 2019 avautuvassa Lottamuseon näyttelyssä ”Harmaat sisaret – lääkintälottien tarina”. Joskus yksittäinen esinekin voi toimia kurkistusaukkona lääkintälottien työtehtäviin ja työoloihin. Lottamuseon kokoelmista löytyy kanneton ja kellastunut ”Lottatyttö komennuksella”-kirja. Tuomi Elmgren-Heinosen kirjoittama lottaromaani ilmestyi vuonna 1941. Kantensa menettänyt kirja on ollut mahdollisesti läksiäislahja uuteen komennuspaikkaan siirtyvälle lottatoverille tai sotasairaalan ”yökköjen” yhteistä lukemistoa. Kiinnostavinta kirjassa ovat ensimmäisten sivujen lyijykynämerkinnät.
Lääkintälottina 13. sotasairaalassa yövuoroja valvoneet Brita ja Saima ovat muistelleet aamuvarhaisella 16.9.1941 (klo 4.50) yhteisiä yöllisiä kokemuksiaan, Brita kirjoitti:
”Monta, monta hauskaa yötä olemme viettäneet täällä os. V:llä yökkönä ollessamme. Olemme juosseet henkemme edestä sorsa y.m. jahdissa, rohtoja jaettu ja poikia käännetty ja väännetty sekä itte välillä maattu kylpyammeissa, jotka näin yökön silmillä katsottuna ovat maailman parhaita majapaikkoja. Kaakaot ja kahvit juotu lattialla, eihän se kyllä sterilisti käynyt, mutta hyvältä vain maistu. Joka yö ollaan oltu jääkaton päällä, tuolla pihan perällä, ihailemassa kuuta. Ah! ja voi! Mukkelis makkelis lennetty joskus, mutta ne ovat vain piristäneet, etenkin Sinua, ystäväni. Aamu jo sarastaa, joten työhön taas… joten kiitokset sanat Sinulle, Lotta siskoni, yhteistyöstä.”
Kuva: Erkki Laitakarin tekemä piirrustus lotasta sorsajahdissa. (Lottamuseon kokoelmat)
Saima tyytyi riimittelemään:
”Sorsa ja kuikka jahdissa, kaikki kävi sentään tahdissa. Kiitos kaikesta, kaikesta (poikienkin puolesta). Yövartiossa 16.9.-41 13. SotaS -41 Saima Ronkainen.”
Kuva: Lottatyttö komennuksella -kirjan merkintöjä. Lottamuseon kokoelmat.
Lääkintälottien työ sairaalassa oli perushoitotyötä. He auttoivat sekä potilaita että henkilökuntaa. Työhön kuului siivousta, välinehuoltoa, petaamista, syöttämistä, juottamista, astioiden keruuta, siteiden vaihtoa, kuumeen mittaamista, potilaiden kääntelyä, kenttäpostin ja tupakan jakelua, potilaiden vierellä valvomista ja kirjeiden kirjoittamista potilaiden puolesta. Jos muuta tekemistä ei ollut, siteiden valmistusta riitti aina. Työ oli vuorotyötä. Yövuorossa oltiin yleensä kaksi viikkoa peräkkäin.
Sotasairaaloissa lääkintälottien tehtävät olivat selkeämmin määriteltyjä kuin kenttäsairaaloissa, joissa lääkintälotta saattoi tilanteen vaatiessa joutua myös tiskaamaan, jynssäämään leikkaushuoneen lattiaa tai olemaan hoitajien apuna lääkkeiden jaossa, pistoksien antamisessa ja mittauksissa tai lääkärin apuna leikkaussalissa. Kenttäsairaalassa työskennellyt Laina Rinne kuvailee, että hän oli ”joka paikan hanttapuli, joka hihat käärittyinä juoksenteli hiki päässä kanneksien milloin ämpäriä tai kuikkaa, siivousvälineitä tai kuumemittareita” (Laina Rinne teoksessa Pelosta rohkeuteen, toim. Mirja Ronni, Ylä-Savon Rintamanaiset, 1990, s.27).
Mitä sitten olivat nämä ”sorsat” ja ”kuikat”, jotka juoksuttivat sotasairaalan lääkintälottia? Vuoteenomina olevat potilaat tarvitsivat virtsapulloja, joita on kutsuttu usein leikkisästi sorsiksi tai kuikiksi niiden muodon mukaan. Virtsapullot sopivat paremmin miespotilaille. Naisilla on ollut yleensä käytössä alusastia. Jatkosodan aikana virtsapullot olivat lasisia. Myöhemmin alettiin käyttää muovisia virtsapulloja.
Kuva: Sorsa, lasinen virtsa-astia (Lottamuseon kokoelmat)
Kuva: Naisen malli, posliininen alusastia (Lottamuseon kokoelmat)
