Ihana, kultainen kesä on kulunut loppuun. Näin syksyn saapuessa on perheen emännällä taas uusi työ edessään; kotinsa järjestäminen talvikuntoon. Ryhtyessään tähän puuhaan saattaa hän havaita monia pieniä yksityiskohtia kodissaan, joita haluaisi parannella. Monessa kodissa tällainen parantelua kaipaava yksityiskohta on ikkunaverhot.
Ikkunaverhojen tarkoituksena on tietenkin olla välittäjänä ulkona olevan täyden valon ja huoneessa vallitsevan hillitymmän valaistuksen välillä. Siksipä niiden tulee kehystää kauniisti ikkuna-aukkoa, pehmentää täydessä valaistuksessa olevan ikkuna-aukon ja kokonaan varjossa olevan huoneen osan jyrkkää rajaa. Sitä paitsi on verhojen taattava huoneelle kaunis valaistus ja määrätty värituntuma.
Verhojen asettelu
Verhojen kangas on aina asetettava niin, että laskokset pääsevät asettumaan luonnollisella tavalla. On siis tavoiteltava kaunista rytmillisyyttä, joka korostaa verhokankaan ominaisuuksia. Verhojen ripustuslaitteet on asetettava luontevasti, mieluummin mahdollisimman näkymättömästi. Esimerkiksi pelkät sivuverhot, jotka riippuvat näkyvillä olevasta messinkitangosta, vaikuttavat aina jotenkin puolivalmiilta, ne kehystävät ikkunaa puutteellisesti ja vaikuttavat rytmillisesti mitättömiltä.
Verhojen kaunis rytmitys vaatii useimmiten sekä sivu- että poikkiverhojen ripustusta. Poikkiverho muodostaa kauniin riippuvan rytmin, mikäli se leikataan tai poimutetaan ikkuna-aukkoon sopivaksi. Pitkät sivuverhot voivat varsin hyvin riippua ylhäältä alas lattiaan saakka tasaisin poimuin tai voi niillä aikaan saada vaihtelevamman viivarytmin nostamalla ne jostakin kohtaa kokoon ja korostamalla koristeellisella tavalla tätä kiinnityskohtaa.
Edellä kuvattu asettelu sopii kuitenkin vain kevyihin, ohuisiin ja pehmeisiin kankaisiin, joita voi vetää jokseenkin pitkälle ikkunoiden eteen pimittämättä silti huonetta. Jos verhot ovat paksusta kankaasta, kuten sametista tai villasta, on poikkiverhon suotavampaa olla sileä, ettei laskokset tai poimut tekisi siitä kömpelön näköistä. Reunanhan voi toki leikata aaltomaiseksi koristeellisuuden ja rytmiikan lisäämiseksi. Tällaiset raskaat verhot eivät kuitenkaan ole kovinkaan kauniit yksinään vaan useimmiten ne kaipaavat seurakseen ohuet verhot, jotka joko vain hiukan näkyvät raskaampien verhojen takaa, pehmentäen kehystävien verhojen ääriviivoja, tai peittävät ikkunan kokonaisuudessaan.
Huoneeseen erilaisia vaikutelmia voidaan luoda ei vain verhojen asettelulla vaan myös värien valinnan avulla. Ikkunoista huoneeseen virtaavan valon väri nimittäin muuttuu, kun se siivilöityy ohuen verhokankaan läpi. Tätä seikkaa hyväkseen käyttämällä on mahdollista luoda koko huoneelle tietty tunnelma ja värisävy. Esimerkiksi pohjoispuolella sijaitsevalle huoneelle saattaa tällä tavoin luoda lämpimämmän tunnelman, ripustamalla ikkunoihin punaiseen tai keltaiseen vivahtavat verhot. Samalla tavalla voi liian kyllästetyn lämpimän huoneen tunnelmaa rauhoittaa ripustamalla sinne verhot, joissa on viileämpiä värisävyjä, kuten vihertävää, sinertävää tai harmaata.
Kokonaan valkoisia verhoja on esteettisesti edullista käyttää ainoastaan huoneissa, joissa valkoinen toistuu huoneen muissakin osissa, kuten katossa, ovissa ja huonekaluissa. Toisaalta mitä tulee kirjaviin verhoihin, on niiden suhteen huomautettava eräistä seikoista. Kukikkaat tai ylipäänsä runsaskuvioiset kankaat sopivat ainoastaan sellaisiin huoneisiin, joissa seinäpaperit ovat kuviottomat ja joiden yleissävy on muutoinkin riittävän rauhallinen.
Lopuksi vielä muutama sana ikkunaverhokankaiden laadusta. Hyvä, käytännöllinen neuvo kaikille niille, jotka suunnittelevat verhojen hankkimista, on: Ennen kuin ostatte verhokankaan, tarkastelkaa sitä valoa vasten! Monesti nimittäin verhokankaat tavataan kutoa niin karkeista langoista ja samalla niin harvoiksi, että valo tunkee lankojen muodostamien pienien aukkojen läpi, eikä läpäise ollenkaan itse lankoja. Tällaiset kankaat eivät voi heijastaa mitään väriä itsessään eli ne eivät siis pysty luomaan huoneelle haluttua värisävyä. Verhokankaan on siis oltava ohut mutta tiivis, jotta se kehystäisi kauniisti ikkuna-aukkoa.
Kotiliedelle kirjoittanut tekstiilitaiteilija Greta Strandberg. Julkaistu Kotiliedessä No 17 vuonna 1932.
