Kauneudenhoitotuotteiden käyttö alkoi Suomessa vasta 1800-luvulla. Ne levisivät Ruotsin hovista, ensimmäisinä näitä uutuuksia pääsivät kokeilemaan aateliset. Vähitellen kauneudenhoitotuotteiden käyttö alkoi levitä porvariston ja sivistyneistön kautta säätyläisille. Kauneudenhoitotuotteet saavuttivat tavallisen kansan vasta 1900-luvun alussa, ja silloinkin vain hyvin vaatimattomasti. Kauneudenhoitotuotteita valmistettiin 1900-luvun alussa vielä pitkälti kotitekoisesti käyttäen erilaisia luonnosta löytyviä kasveja, kotitaloustuotteita sekä apteekin tuotteita. Esimerkiksi ihovoiteita tehtiin käyttäen muun muassa hunajaa, sianihraa, spriitä, glyserolia ja lanoliinia.
Lottamuseon Kauneutta Kotikonstein -työpajassa on valmistettu erilaista kotikosmetiikkaa ja erityisen suosion on työpajoissa saavuttanut sitruunavoide.
Sitruunavoide
1 tl keltaista mehiläisvahaa
4 rkl oliiviöljyä
4 rkl sitruunan mehua
¼ tl hunajaa
Lämmitä mehiläisvaha ja öljy vesihauteessa koko ajan hämmentäen, kunnes keitos on kokonaan sulanut. Ota talteen liedeltä ja lisää sitruunasta puristettu mehu pisaroittain koko ajan voimakkaasti sekoittaen. Lisää hunaja. Vatkaa seosta voimakkaasti, kunnes voide on paksua ja kylmää. Purkita keitettyyn lasipurkkiin ja säilytä jääkaapissa. Voide hoitaa pehmeiksi kuivat, karkeat kädet ja jalat.
Ostovoiteiden käyttö alkoi vasta 1910-luvulla, Briljantin-voiteen tultua markkinoille. Pian tämän jälkeen ihonhoitotuotteiden tarjonta kasvoi ja 1920-luvulla Suomen markkinat saavuttivat merkit Lanolin ja Creme Parba. Myöhemmin 1930-luvulla saapuivat Mouson, Diamond ja Nivea.
Vuonna 1911 kosmetiikkateollisuuden tuotekehitys koki suuren muutoksen Saksalaisen tohtorin Isaac Lifschützin ja apteekkari tohtori Troplowitzin ansiosta. Isaac Lifschütz onnistui erottamaan villarasvasta vettä sitovan emulgaattorin, eucerit. Myöhemmin yrityskaupan yhteydessä Eucerin patentti siirtyi Troplowitzille. Troplowitz aloitti useat kokeilut villarasvan käytöstä ja onnistui luomaan täysin uuden tyyppisen voiteen, emulsion. Tämä tarkoitti sitä, että ensimmäistä kertaa onnistuttiin sekoittamaan öljy ja vesi keskenään emulgaattorin avulla. Ensimmäisen emulsion Troplowitz valmisti voikirnussa ja sen tärkeimmät ainesosat olivat villarasva, glyseroli ja magnesium. Voide oli ulkonäöltään hohtavan valkoista, ja se saikin nimekseen latinan kielen mukaan Nivea (Latinaa Nix=Lumi).
Emulsio tarkoittaa, että vesiliukoinen ja öljyliukoinen aine ovat sekoittuneet toisiinsa emulgaattorin avulla pysyväksi seokseksi. Emulgaattorimolekyylissä on kaksi osaa, öljyhakuinen osa ja vesihakuinen osa. Kun öljyhakuinen osa hakeutuu öljyyn päin ja vesihakuinen veteen päin, pystyy emulgaattorimolekyyli näin sitomaan nämä kaksi toisiinsa liukenematonta ainetta yhteen.
Emulsioiden keksiminen mullisti kosmetiikan tuotekehityksen täysin. Niiden avulla voitiin luopua emäksisten aineiden, kuten ammoniakin ja booraksin käytöstä ihovoiteiden teossa. Emulsiot ovat nykyäänkin yleisin valmiste ihonhoitotuotteissa.
Teksti: Laurean ammattikorkeakoulun estenomiopiskelijat
Lähteet:
Kirja: Kaari Utrio, Una Nuotio ja Taina Heikkilä. Rusoposkia, huulten purppuraa – kosmetiikka ja nainen kautta aikojen. Viitattu 18.11.2015.
Kuvat: Beiersdorf, Always in Tune with the Times – The Global NIVEA Brand. Viitattu 18.11.2015.
http://www.beiersdorf.com/brands/brand-history/nivea
Video: Youtube, Nivea 1920. Viitattu 18.11.2015.
